adx.adform.net/adx/?mid=151190&mkw=KEYWORD
adx.adform.net/adx/?mid=151187&mkw=KEYWORD
adx.adform.net/adx/?mid=151206&mkw=KEYWORD

Nimittelyä, pelottelua, vähättelyä – henkinen väkivalta vahingoittaa lasta, mutta jää helposti tunnistamatta

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock 

Tilanne voi edetä esimerkiksi näin: On aamu ja kiire töihin ja hoitopaikkaan. Lapsi kuitenkin vastustelee pukemista ja lopulta isän pinna palaa: ”Jos sinä saamarin kakara et nyt pue niitä sukkia, niin isi antaa luunapin!” Lapsi pelästyy ja lopettaa vastustelunsa. Kasvatustyö hoidettu ja tilanne hallinnassa? Ei aivan, sillä uhkailulla ja nimittelyllä on huonoja seurauksia.

Kun puhutaan lapsiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta ja väkivallasta, mielikuva liittyy usein fyysiseen kurittamiseen. Kaltoinkohtelua voi kuitenkin ilmetä monilla eri tavoilla, joista fyysinen pahoinpitely on vain yksi esimerkki. Henkinen väkivalta ja lapsen fyysisten ja emotionaalisten tarpeiden laiminlyöminen on lapselle yhtälailla vahingollista.


Hoitotieteen professori Eija Paavilaisen mukaan kaltoinkohtelua ja henkistä väkivaltaa ei aina osata tunnistaa, saati ymmärtää sen vahingollisuutta lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta.

”Kaikenlainen nimittely, vähättely, huolenpidon laiminlyöminen ja pelottelu ovat lapsen kaltoinkohtelua. Osa henkisestä väkivallasta naamioituu jopa kasvatukseksi, kun vanhempi kurittaa lastaan kovasanaisesti. Raja, milloin toiminta muuttuu kaltoinkohteluksi on joskus kuin veteen piirretty viiva”, Paavilainen sanoo.

Kaltoinkohtelu on valitettavan yleinen ilmiö ja sitä tapahtuu myös aivan ns. tavallisissa lapsiperheissä. Toistuvalla henkisellä väkivallalla ja lapsen tarpeiden laiminlyömisellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään. Kaltoinkohtelu vaikuttaa monin tavoin lapsen henkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen kehitykseen ja sitä kautta myös myöhempään elämään.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen
adx.adform.net/adx/?mid=151192&mkw=KEYWORD
adx.adform.net/adx/?mid=151198&mkw=KEYWORD

Itsetunto-ongelmia ja alemmuutta

Mitä kaltoinkohtelu on?
 

Yksinkertaisimmin määriteltynä lapsen kaltoinkohtelu on toimintaa, joka uhkaa lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä. Kaltoinkohtelu voi merkitä fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä fyysistä ja henkistä laiminlyöntiä

Henkinen / emotionaalinen väkivalta: Aikuisen ja lapsen välillä tapahtuvaa haitallista toimintaa ja vuorovaikutusta.

 

Esim. uhkaaminen, nimittely, naurunalaiseksi tekeminen, nöyryyttäminen, vähättely, näkymättömäksi tekeminen, väkivallalla esim. tukkapöllyllä tai korvapuustilla uhkaaminen tai aikuisen uhkaavalta näyttävä käyttäytyminen.

Laiminlyöminen: Lapsen ikätasoisen hoidon ja kasvatuksen puute ja lapselle kuuluvan hoivan vaille jättäminen.

 

Esim. ei huolehdita lapsen perustarpeista kuten ravinnosta, levosta, välittämisestä ja myönteisistä tunnekokemuksista.


Perheterapeutti ja psykoterapeutti Saija Tahkola muistuttaa, että lapset muodostavat kuvaa itsestään ja maailmasta heille läheisten aikuisten avulla. Vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatu onkin keskeistä lapsen kehitykselle. Lapset tarvitsevat aikuisilta osakseen hyväksyntää, huolenpitoa ja rakkautta. Myönteiset vuorovaikutuskokemukset ja turvallinen suhde hoitaviin aikuisiin edesauttavat positiivisen minäkuvan syntymistä. Kielteisillä kokemuksilla taas on päinvastainen vaikutus.

”Kun vanhempi esimerkiksi nimittelee ja ”ojentaa” äänekkäästi lastaan julkisella paikalla, lapselle aiheutuu voimakas häpeän tunne. Tunne säilöytyy lapsen muistilokeroihin ja voi palata tapahtunutta muistuttavissa tilanteissa uudelleen mieleen. Julkinen nöyryytetyksi tuleminen voi aiheuttaa vakavia itsetunto-ongelmia, ja alemmuuden tunnetta”, Tahkola kertoo.

Kaltoinkohdeltu lapsi voi alkaa itsekin uskoa olevansa huono ja ansaitsevansa siksi huonoa kohtelua. Huono itsetunto on yhteydessä esimerkiksi lisääntyneeseen masennusriskiin. Mitä nuorempana ja mitä pitkäkestoisemmin lapsi kokee laiminlyöntejä, sitä vaikeampia seuraukset voivat olla.

”Vauvavaiheen vuorovaikutuksen merkitys on suuri. Jo aivan ensimmäisten päivien aikana vauvan ja vanhemman välille syntyy merkittävä suhde, jonka vaaliminen on pohja lapsen identiteetille. Siksi esimerkiksi väsyneen tai masennuksesta kärsivän äidin tulisi saada itselleen heti apua, jotta tilanne ei pääsisi vaikuttamaan lapsen hyvinvointiin”, Tahkola sanoo.

Turvallisuudentunne kateissa


Kaltoinkohtelu horjuttaa lapsen kehityksen kannalta elintärkeää turvallisuudentunnetta ja luottamusta vanhempaansa. Esimerkiksi lapsensa tarpeisiin välinpitämättömästi suhtautuva ja torjuvasti käyttäytyvä vanhempi ei tajoa hyviä lähtökohtia lapsen perusturvallisuuden kehittymiselle.

”Kokeakseen turvallisuudentunnetta lapsi tarvitsee vanhemmaltaan läheisyyttä ja rakkautta sekä opastusta ja varmistusta omalle toiminnalleen. Vanhempi, joka ei pysty osoittamaan kiintymystään ja antamaan sopivaa säätelyohjausta lapselleen, viestii lapselle turvattomuutta”, Tahkola sanoo.

Toisaalta myös lapsen ylisuojeleminen ja esimerkiksi muista lapsista eristäminen voi liian pitkälle mennessään aiheuttaa ongelmia.

”Lapsi tarvitsee iänmukaista ohjausta, turvaa ja suojaamista, mutta toisaalta myös sopivasti virikkeitä ja kannustusta tutkia ja kokeilla ympärillä olevaa houkuttelevaa ja kiinnostavaa kasvuympäristöä. Jos lasta rajoitetaan liikaa, lapsen kokonaisvaltainen kehitys ei pääse etenemään ikätasoisesti toivotulla tavalla”, Tahkola kertoo.

Jatkuvaa stressiä ja sosiaalisten suhteiden ongelmia

Kaltoinkohtelun aiheuttama jatkuva stressitila aiheuttaa Tahkolan mukaan muutoksia jopa lapsen aivoihin.

”Lapsen aivot kehittyvät syntymän jälkeen sen mukaisesti, millaisia kokemuksia lapsia saa. Jos lapsi saa vähän hänelle kuuluvaa hoivaa ja mielihyvän tunnetta, eivät niihin vastaavat aivotoiminnotkaan pääse kehittymään. Pitkään jatkuneessa kielteisessä tunneympäristössä lapsen tunnesäätelyn keinot jäävät heikoiksi ja hän stressaantuu herkästi. Tämä taas heijastuu keskittymiseen ja oppiseen.”

Tunnesäätelyn ja tunnetaitojen vajaus vaikeuttaa lisäksi vuorovaikutustaitojen kehitystä. Lapsen käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn ongelmat heijastuvat myös suhteeseen muihin ikätovereihin.

”Kasvatuksellista väkivaltaa kokeneilla lapsilla on todettu huonon itsetunnon lisäksi olevan herkkyyttä alkaa käyttäytyä aggressiivisesti ja epäsosiaalisesti”, Tahkola kertoo.

Seurauksia myös viiveellä

Varhain alkaneen kaltoinkohtelun aiheuttamat ongelmat saattavat tulla ilmi vasta kouluiässä esimerkiksi juuri oppimisen ongelmina. Kaltoinkohtelu voi näkyä lapsessa monella tapaa: lapsi voi olla ylivilkas, levoton ja aggressiivinen tai vetäytyvä, ahdistunut ja masentunut.

Kaikista kaltoinkohtelu ei kuitenkaan näy ulospäin, minkä vuoksi tilanteen vakavuus voi jäädä huomaamatta. Seuraukset voivat kuitenkin haitata elämää aina aikuisuuteen asti.

”Emotionaalisen ja kasvatuksellisen väkivallan seuraukset voivat näkyä myöhemmin aikuisuudessa esimerkiksi kasvatuksellisesta väkivallasta saadun mallin käyttämisenä konfliktien ratkaisun mallina. Väkivallan kokemukset eri muodoissaan aiheuttavat usein myös psyykkisiä ongelmia kuten ahdistusta ja masennusta. Niillä on yhteys sosiaalisten suhteiden rakentumiseen ja terveydelliseen sekä sosiaaliseen riskikäyttäytymiseen”, Tahkola kertoo.


Miksi vanhempi laiminlyö ja mollaa?

Paavilaisen mukaan kaltoinkohtelun ja henkisen väkivallan taustalla on usein vanhempien kuormittumista erilaisten ongelmien kasaantuessa. Esimerkiksi parisuhdeongelmat, taloushuolet, työstressi, alkoholismi ja vanhemman mielenterveysongelmat vievät energiaa lapsen huomioonottavalta vanhemmuudelta.

Aikuisilla ei välttämättä ole hyviä keinoja toimia esimerkiksi ristiriitatilanteissa.

”Tyypillisiä kaltoinkohtelutilanteita ovat esimerkiksi nukkumaanmeno- ja syömistilanteet sekä lähtökiire. Keinot tilanteiden ratkaisemiseen tulevat pitkälti omista lapsuudenkokemuksista ja aina vanhemmat eivät ole oppineet positiivisia keinoja. Uusia toimintatapoja voi kuitenkin omaksua ja huonoista oppia pois, jos tekee asian eteen työtä”, Paavilainen sanoo.

Joskus taustalla on yksinkertaisesti ajattelemattomuus ja tiedon puute.

”Olisi tärkeää oppia huomaamaan ongelmalliset toimintatavat ja keskittyä tutkailemaan tilannetta myös lapsen näkökulmasta. Joskus vanhempi saattaa esimerkiksi seurueessa vitsailla jostakin lapsen ominaisuudesta, eikä tule miettineeksi, miltä tilanne tuntuu naurunalaiseksi joutuvasta lapsesta”, Paavilainen selventää.

Tahkola on asiassa samoilla linjoilla.

”Kaikille sattuu joskus ylilyöntejä kiireisen arjen keskellä. Väkivallan muodot on kuitenkin hyvä tunnistaa, jotta voi erottaa mitä keinoja itse käyttää omassa kasvatuksessaan. Ratkaisevaa on se muutos, miten haluaa itse toimia vanhempana. Rohkaisen vanhempia puhumaan omasta vanhemmuudestaan, epävarmuudesta ja askarruttavista asioista vaikka neuvolakäynnin yhteydessä”, Tahkola kannustaa.

Tutustu myös: Ensi- ja turvakotien Kannusta minut vahvaksi -hanke. Hankkeen tavoite on ehkäistä lasten kaltoinkohtelua ja kasvatuksellista väkivaltaa sekä lisätä myönteisen ja kannustavan vuorovaikutuksen keinoja.

Paremmin tukea vanhemmille
 

Hoitotieteen professori Eija Paavilaisen mukaan kaltoinkohtelun ja henkisen väkivallan ehkäisyssä on tärkeää tulla tietoiseksi ilmiöstä ja oppia tunnistamaan ongelma. Vaikka lopullinen vastuu käyttäytymisestään on vanhemmilla itsellään, myös ympäröivä yhteiskunta voisi tehdä enemmän perheiden tukemiseksi.

”Nykyisessä palvelujärjestelmässä on paljon hyvää, mutta sitä on syytä kehittää edelleen, jotta perheille voidaan tarjota riittävästi tukea. Vaikka vanhempi itse haluaisi apua, sitä voi olla nykyään vaikea saada. Tieto eri tahojen, kuten neuvolan ja lastensuojelun välillä ei aina kulje tarpeeksi hyvin. Perheet joutuvat usein kertomaan samat asiat monelle eri taholle, mikä voi tuntua ylivoimaiselta raskaassa elämäntilanteessa”, Paavilainen kertoo.

Myös asenteissa on Paavilaisen mielestä muuttumisen varaa. Neuvola mielletään nykyään lähinnä lasten punnitsemispaikaksi. Olisi kuitenkin tärkeää, että neuvolakäynnillä keskityttäisiin entistä enemmän koko perheen hyvinvoinnin tukemiseen. Vaikeistakin asioista olisi voitava kysyä ja keskustella.

”Soteuudistuksen myötä on mahdollista vakiinnuttaa perhekeskukset helpottamaan avun hakemista ja tarjoamista. Perhekeskuksen ajatuksena on koota tärkeimmät lapsiperheiden palvelut saman katon alle ja parantaa samalla esimerkiksi neuvolan, päivähoidon ja lastensuojelun välistä yhteistyötä. Näin voidaan parantaa kykyä auttaa ongelmatilanteissa entistä varhaisemmassa vaiheessa ja ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä”, Paavilainen sanoo.



Päivitetty 22.09.2016
ILMOITUS
adx.adform.net/adx/?mid=151193&mkw=KEYWORD
adx.adform.net/adx/?mid=151199&mkw=KEYWORD

Lue myös



Lue myös

Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa ja lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.

 

Sivun alkuun