Mielikuvitusystävät kuuluvat leikkiin

Itsekseen puhuminen kehittää viestinnällisiä taitoja.

Itsekseen puhuminen kehittää viestinnällisiä taitoja. 

Monilla lapsilla on ystäviä, joita muut eivät näe. Näiden kavereiden luomisessa on vain mielikuvitus rajana, ja lasten kehittämät tarinat kuvitelluista ystävistään ja näiden kanssa tehdyistä touhuista saattavat olla mitä hurjimpia. Mielikuvitusystävät ovat osa leikkiä, ja ne saattavat olla lapselle hyvin tärkeitä.

Tulostettava versio

Jotkut muistavat vanhat toverinsa vielä aikuisiälläkin:


”Minulla oli Helinä, pikkutyttö joka asui vessan peilin takana. Kerran piirsin pohjapiirustuksenkin sen huoneesta. Me leikittiin yhdessä kotia.”

”Minulla oli Pulli-apina, jota syytin kaikista pahoista teoista, jotka olin itse tehnyt. Sitten myöhemmin oli puhuva leijona. Se osasi myös syöstä tulta kuin lohikäärmeet.”

”Minulla oli sellainen Kermitin näköinen sammakko, jonka nimi oli Pertti.”

”En muista paljon muuta omistani kuin nimet: Munna, Kanna ja Mäkilän Tapio. Viimeisin herätti keskustelua äidin ja isän välillä.”

”Minulla oli susi mielikuvituskaverina. Olin itsekin susi ja sitten juostiin pitkin ojia.”

”Minulla oli kokonainen mielikuvituskansa! Ne olivat hyvin pieniä, kaikkien nimi oli Tommi tai Tommiina ja niillä kasvoi jätskitötterön muotoinen hiustupsu. Tommiinoilla se oli kihara.”

 

Kuvitellut kaverit normaali osa lapsen kehitysvaihetta


Lapsen touhuaminen mielikuvitusystävän kanssa ja siitä kerrotut tarinat usein huvittavat vanhempia, ja niitä pidetään osoituksena lapsen rikkaasta mielikuvituksesta.


Toisinaan mielikuvitusystävistä voi kuitenkin tulla myös huolen- ja harminaiheita. Ne voivat vaatia aikuisiltakin huomiota: tulee varoa, ettei kaverin päälle istu tai kävele, pöytään vaaditaan ystävälle samanlainen ruoka-annos tai kävelyllä tulee joka välissä odottaa hitaasti etenevää näkymätöntä leikkiseuralaista. Kun mielikuvituskaveri alkaa kulkea joka tilanteessa lapsen mukana tai leikkiä on kestänyt jo pitkään, saattavat vanhemmat pohtia, onko moinen enää normaalia.


Jyväskylän Kyllön neuvolan terveydenhoitaja Niina Huttusen mukaan mielikuvitusystävät kuuluvat lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitysvaiheeseen.

”Mielikuvitusystävät ovat normaaleja ja yleisiäkin. Erityisesti 3–4-vuotiailla lapsilla mielikuvituksen vilkastuminen ja leikin kehittyminen saattaa ilmetä uusien kavereiden kuvitteluna. Yli 6-vuotiaat puolestaan alkavat jo kyseenalaistaa monia asioita ja elämän realiteetit ovat tulleet vastaan. Ei kuitenkaan ole tavatonta, jos alakouluikäiselläkin on mielikuvitusystäviä”, Huttunen kiteyttää.

 

Mielikuvitusystävät tukena elämänmuutoksissa

 

Jotkut vanhemmat puolestaan päätyvät miettimään, kuvitteleeko lapsi itselleen leikkitovereita yksinäisyytensä vuoksi.  Huttusen mukaan ei voi olettaa, että paljon itsekseen aikaa viettävillä lapsilla olisi enemmän mielikuvitusystäviä.

"Ei myöskään voi väittää, että tietynlaiset persoonat kehittelisivät omat kaverinsa muita herkemmin. Mielikuvitusystävät liittyvät ennen kaikkea erilaisiin elämänmuutoksiin, esimerkiksi uusien sisarusten syntymään tai päivähoidon aloittamiseen", Huttunen kertoo.


Eräs äiti muisteleekin esikoisensa mielikuvitusystävävaiheen ajoittuneen nimenomaan vuoteen, jolloin perheeseen oli tulossa toinen lapsi. Kun arki jälleen asettui uomiinsa, katosivat esikoisen sepittämät kaveritkin.

Huttusen mukaan mielikuvitusystävät tuovat lapselle turvaa ja auttavat käsittelemään leikin kautta erilaisia tunteita, kuten pelkoa ja epävarmuutta. Lisäksi itsekseen höpöttämällä lapsi kehittyy paremmaksi viestijäksi.

”Kavereiden kuvitteleminen on yksi leikin muoto, jonka avulla harjoitellaan sosiaalisia taitoja. Nämä leikkitoverit häviävät kyllä aikanaan”, Huttunen lisää.

 

Aikuisetkin kuvittelevat

 

Jos yhteiselo kuvitellun ystävän kanssa silti mietityttää, kannattaa kiinnittää huomiota lapsen muuhun arkiseen käyttäytymiseen ja siihen, elääkö lapsi mielikuvissa merkittävän paljon. Mielikuvitusystävät ovat kuitenkin vain harvoin merkki mistään sellaisesta, josta tulisi huolestua.


Kuvittelu ja asioiden maalaaminen esiin itselle ja toisille on yksi ihmismielen olennaisimmista ominaisuuksista. Ne liittyvät kykyyn unelmoida ja rakentaa mielikuvia. Meillä aikuisillakin on oma mielikuvitusmaailmamme. Kun esimerkiksi haaveilemme, mitä tekisimme kesälomalla tai lottovoitolla, on kyse samankaltaisesta fantasioinnista. Lapsen kehittämät leikkitoverit ovat siis ennen kaikkea esimakua kyvystä haaveilla ja ideoida.

 

Teksti: Jaana Kinnari
Kuva: iStockphoto

 

Lue myös:

Leikki kehittää lasta

Pihaleikit jäämässä historiaan

Päivitetty 26.04.2011
ILMOITUS

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 0

 

 



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.