Voiko alle parivuotiaan kanssa mennä elokuvateatteriin? Vau.fi testasi uutukaisen Mimmi Lehmä ja Varis -elokuvan kaksivuotiaan koekaniinin kanssa. Elokuvan luvataan sopivan myös pienille katselijoille.

Viimeksi päivitetty 12.12.2008

Mimmi Lehmä ja Varis
-elokuvan juoni rakentuu pienistä peräkkäisistä sattumuksista, eikä tarinan seuraaminen vaadi pitkään draamankaareen keskittymistä. (Kuva: FS-Film Oy)

 
Saavumme teatteriin. Huomaan helpotuksekseni, että näytökseen ei ole meidän lisäksi tulossa kuin muutama katsoja.
Levittelen tavaramme pitkin eturiviä. Takki sinne, villapaita tänne, kengät rattaisiin, kännykkä pois päältä. Menemme lopulta salin edessä sijaitsevalle kokolattiamatolle makaamaan.
”Tämä on kuin eväsretki”, selitän pojalle samalla kun asettelen herkut ympärillemme. Meillä on mukana suklaata, suklaakeksejä, muffinssi ja mehutölkki. Yltäkylläinen ruokavarustelu johtuu riehumisen pelosta. Toivon, että herkut pitävät pojan aisoissa koko elokuvan ajan.
Vaikka poikani on ensimmäistä kertaa elokuvissa, ei jännitys väreile ilmassa. Poika on enemmän kiinnostunut suklaasta kuin elokuvateatterista. Sitten salin lamput himmenevät.
”Pimee”, poikani hihkaisee.
Mimmi Lehmä ja Varis -elokuva pyörähtää käyntiin. Poikani suu rävähtää auki, ja silmät räpsähtävät ääri asentoon. Suklaapatukka unohtuu vähintään kymmeneksi minuutiksi.
Yhden hengen koeraatini tekee tärkeitä havaintoja elokuvasta: ”lehmä”, ”Mimmi”, ”pyörä”, ”ajaa”. Hahmoille on myös kiva vilkuttaa, kun ne lähtevät ja tulevat. Variksen ensimmäisen lauluesityksen aikana poika nousee seisomaan ja nyökkäilee musiikin tahtiin.
Tähän asti Mimmi Lehmä ja Varis täyttää lupauksensa viihdyttää myös perheen pienempiä. Mutta kestääkö kiinnostus koko elokuvan ajan?
Ystävyyttä ja sen vaikeuksia käsittelevästä juonesta jää varmasti kaksivuotiaalta paljon ymmärtämättä. Elokuvan on kuitenkin tehty myös pieniä katselijoita silmällä pitäen. Juoni rakentuu pienistä peräkkäisistä sattumuksista, eikä tarinan seuraaminen vaadi pitkäjänteiseen draamankaareen keskittymistä.
Jokaiseen tapahtumajaksoon on sijoitettu jotakin jännittävää, josta pienikin lapsi nauttii. Mimmi Lehmän pyöräily, puuhun kiipeäminen ja tanssiminen ovat kaikki myös pienestä katselijasta hauskoja juttuja.
 
Mimmi Lehmä osaa nauttia elämän pienistä iloista. (Kuva: FS-Film Oy)
Reilu tunti paikoillaan on kuitenkin aika paljon vaadittu kaksivuotiaalta. Elokuvan puolenvälin jälkeen keskittyminen herpaantuu, ja poika alkaa kiipeillä elokuvateatterin tuoleissa.
Pienen jaloittelun jälkeen elokuva imaisee taas mukaansa. Mimmi Lehmä ja Varis pitää taaperon yllättävän hyvin otteessaan. Poika jaksaa seurata elokuvaa kutakuinkin paikoillaan loppukohtauksiin saakka.
Mutta kun Mimmi ja Varis sitten innostuvat tanssimaan elokuvan lopussa, ei kaksivuotiasta pidättele enää mikään. Poikani pistää jalalla koreasti Mimmin ja Variksen tahtiin niin että teatterin lattia kumisee.
Mitä sitten yhden hengen taaperoraati piti Mimmi Lehmä ja Varis -elokuvasta noin kokonaisuudessaan?
”Kivaa, kivaa”, saan vastaukseksi.
Teksti: Jarkko Uro

Kun viet lapsen elokuviin…

  • Ota herkkuja mukaan. Suklaakeksit poskessa on helpompi pysyä paikoillaan.
  • Mene eturiviin. Lapsi ei jaksa kuitenkaan istua koko aikaa paikoillaan. Eturivin edessä on yleensä tilaa, jossa lapsi voi vapaasti jaloitella ja vaikkapa tanssia hahmojen mukana.
  • Älä mene ruuhka-aikaan elokuviin. Parasta on jos elokuvissa on vain vähän ihmisiä, niin ettei taaperon taivallukset aiheuta suurempaa paheksuntaa.
  • Varaudu äänekkääseen kommentointiin. Jos rohkenet, voit myös itse selittää lapselle elokuvan tapahtumia.

Teksti: Jarkko Uro
Kaikki elokuva-arviot:
Mitä mieltä olet artikkelista?  

TUTUSTU MYÖS