Joulukuu tuli ja sen mukana omatekoinen joulukalenteri. Mitä piilottaa luukkuihin, kun perheessä on lapsia isolla ikäerolla? Entä millä täyttää aikuisten oma kalenteri? Nappaa vinkit talteen!

Viimeksi päivitetty 2.12.2018

Joulukuu alkoi eilen, ja samalla avautui joulukalenterin ensimmäinen luukku. Meillä on lapsilla tänäkin vuonna ”omatekoinen” joulukalenteri – tosin aika pieni oli osuuteni kalenterin teossa, sillä menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin lelukaupasta narua, pyykkipoikia, paperipusseja ja numerotarroja sisältäneen diy-kalenteripaketin.


 


Sitä sitten täyttelen pitkin joulukuuta erilaisilla pienillä yllätyksillä, mikä onkin se suurempi roolini kalenterin ”omatekoisuudessa” – eli että mietin ja toteutan itse luukkujen täytteet. Tämä on ollut kalenterivalintani jo aika monen vuoden ajan. Aluksi meillä oli muutaman vuoden ajan käytössä pahvista askartelemani jättimäinen joulukuusi, jossa luukkujen paikkaa toimittivat tulitikkuaskit, mutta lasten määrän tuplaannuttua ne kävivät vähän pieniksi. Viime vuonna oli samantapainen pussikalenteri kuin nytkin, mutta onnistuin hukkaamaan sen johonkin, joten nyt piti käydä paniikkiostoksilla perjantaina hommaamassa uusi.

Kolmen lapsen kalenteri

Kalenterin sisältö tarkoitettu etupäässä kolmelle vanhimmalle lapsellemme, jotka ovat iältään pian 3-, pian 7- ja 9-vuotiaita. Pienin on vielä niin pieni, ettei hän ymmärrä koko kalenteritouhusta mitään, joten häntä en ole juuri ajatellut kalenterisuunnitelmissani.

Koska olemme uusperhe, jonka kaksi vanhinta lasta ovat osan ajasta toisilla vanhemmillaan, sovimme, että kalenterin sisältö kuuluu niille lapsille, jotka kunakin päivänä ovat paikalla. Ei siis niin, että viikon toisessa kodissaan ollut lapsi tulee meille ja alkaa aukoa luukkuja viikon edestä.

Yllätyksiä kolmesta kategoriasta

Mitä luukuista sitten löytyy? Se onkin ollut pähkinä purtavaksi, sillä esimerkiksi taaperoikäistä kiinnostavat aivan eri asiat kuin 9-vuotiasta. Toki herkut maistuisivat varmasti jokaiselle, mutta henkilökohtaisesti en halua kannustaa herkutteluun jatkuvasti. Niinpä suklaata tai muuta sokerista kalenterista löytyy vain viikonloppuisin eikä aina silloinkaan. Olen suunnitellut kalenteriin yllätyksiä kolmesta kategoriasta:

Tekemiset. Tämä tarkoittaa mm. piparien leipomista, joulukorttien askartelua tai joulutapahtumaan menoa. Kalenterista löytyy vihjelappu tulossa olevasta toiminnasta ja ehkä joku siihen liittyvä esine, kuten piparimuotti tai askartelutarvike. Itsenäisyyspäivälle olen suunnitellut perheemme omia ”linnan juhlia” juhla-aterioineen ja -vaatteineen, ja tällöin luukusta saattaa löytyä kutsu kyseisiin juhliin. Ensi viikolla kalenteriin piilotetaan liput Superparkiin, jotka ostimme Black Friday -tarjouksesta. Olisimme menossa sinne muutenkin, mutta koska lapset eivät tiedä lipuista, ne ovat mitä mainioin yllätys kalenteriin piilotettaviksi. Muita suunniteltuja tekemisiä ovat mm. lasten kynttiläpajaan osallistuminen, uimahallikäynti ja metsäretki.

Pienet esineet. Yritän nykyisin parhaani mukaan välttää turhan muoviroinan hankkimista, mistä syystä kalenterinkaan en ole hommannut varsinaista krääsää. Esineyllätysten virkaa toimittavat pienet käyttöesineet, kuten hiuspinnit, jouluiset pyyhekumit, pienet muovailuvahapurkit, askarteluun tarkoitetut kimalleliimat ja eräästä nettikaupasta löytämäni hauska autotieteippi pikkuautoleikkeihin.

Syötävät yllätykset. Näitä tulee olemaan kalenterin luukuissa selvä vähemmistö. Kuten kirjoitin, joinakin viikonloppupäivinä luukussa saattaa olla pari palaa joulusuklaata per lapsi tai vaikka jokaiselle oma pieni aski ksylitol-karkkeja. Myös rusinat, erilaiset hedelmäpatukat ilman lisättyä sokeria ja muut kuivatuista hedelmistä tai marjoista valmistetut terveellisemmät herkut sopivat hyvin lasten kalenteriin. Jonakin saunapäivänä yllätys voi olla (sokeroimaton) pillimehu kullekin lapselle.

Luukku kerrallaan

Täytän kalenteria hiljalleen, oikeastaan vain yksi luukku kerrallaan. Tähän on useampikin syy. Ensinnäkään kalenteri ei luultavasti kestäisi kaikkien yllätysten painoa kerralla, ja toiseksi en välttämättä tiedä aikataulujamme niin tarkkaan, että voisin viikkoa etukäteen lyödä lukkoon joulukorttipajan tietylle päivälle. Ja jos ja kun tulinen uhmiksemme alkaa vaatia useampaa luukkua avattavaksi yhdelle päivälle, on tilanteen eskaloituessa kätevä näyttää, että muissa luukuissa ei vielä ole yllätystä. Kaikenlaista on otettava huomioon, kun perheessä on neljä lasta ja kaksi usein minuuttiaikataulussa elävää vanhempaa.

Aikuisten oma joulukalenteri

Lasten kalenterin lisäksi meillä on mieheni kanssa myös oma joulukalenteri. Täytämme sitä toinen toisillemme ja auomme luukkuja vuoropäivin. Yllätykset voivat olla mitä tahansa laatusuklaasta jalkahierontaan tai lupaukseen valmistaa toisen lempiruokaa. Tänään luukussa oli vihjelappunen, jonka avulla löysin vaatelaatikosta tölkin kuivaa siideriä. Meillä oli vastaavanlainen kalenteri muutama vuosi sitten, ja nyt ehdotin, että ottaisimme sellaisen taas käyttöön.

On aika mukava pitää toinen tiivisti ajatuksissa ja miettiä, miten ilahduttaa tätä. Itse asiassa aikuisten oma kalenteri on niin mainio keino huomioida toista ruuhkavuosien tiimellyksessä, että suosittelen sitä lämpimästi kaikille ruuhkavuosia ja/tai hektistä lapsiperhearkea eläville. Vielä ehtii – vastahan tässä on pari päivää joulukuusta kulunut!

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

[bv_readalso guid=”30156,1312,1045″ align=”full”

Mitä mieltä olet artikkelista?