Koti Blogit Uusperhesatu Sama äiti, erilaiset raskaudet

Kuopustamme odottaessani huilasin siellä missä pystyin. Välillä se tarkoitti taaperon autoleikkejä vauvamahan päällä.

Sama äiti, erilaiset raskaudet

Tekijä

Satu Lithovius

8343

Kolme raskautta, kolme erilaista kokemusta: Mikä on totta yhdessä raskaudessa, saattaa heittää häränpyllyä seuraavassa. Pahoinvointi, turvotus, liitoskivut – olen kokenut ne kaikki, mutta raskaudesta riippuen hyvinkin vaihtelevasti.

Viimeksi päivitetty 9.3.2018

Jos jotain olen äitivuosieni aikana oppinut niin sen, että lapset – saman perheenkin – ovat erilaisia. Yksi nukkuu kuin tukki vauvasta asti, toinen heräilee useamman kerran yössä vielä kaksivuotiaanakin. Yksi tekee lusikkalakon puolivuotiaana ja sormiruokailee siitä eteenpäin, toinen suuttuu sormiruuasta ja odottaa suu ammollaan lusikkaa saapuvaksi. Kolmas popsii iloisesti mitä vain keksitään tarjota.

Mutta lasten ohella raskaudetkin ovat erilaisia. Yksi ja sama äiti voi kokea keskenään aivan erilaiset odotusajat. Vaikean raskauden jälkeen koittava uusi odotus voi yllättää helppoudellaan – tai päinvastoin.

Helppo ensiodotus

Minulla on takanani kolme odotusaikaa, joista kussakin oli omat erityispiirteensä. Ensimmäinen raskauteni oli sanalla sanoen helppo. Muistan voineeni pahoin yhden ainoan kerran. Toki jossain vaiheessa väsytti, mutta muuten voin häkellyttävän hyvin. Porskutin töissäkin viimeiseen asti joutumatta ottamaan päivääkään sairauslomaa raskausvaivojen vuoksi.

Ainut ikävä juttu oli aivan loppuraskaudessa yltynyt turvotus, joka sai jalkani muistuttamaan pullataikinaa ja pullisti sormeni nakkimakkaroiksi. Sekään ei kuitenkaan estänyt minua viilettämästä tukka putkella h-hetkeen asti. Viihdyin uudenvuodenaattona baarissakin pikkutunneille asti vain kymmenisen päivää ennen esikoiseni syntymää.

Liitoskipuja ”nivuset tulessa”

Toinen raskauteni oli monella tapaa haastavampi. Ensin kärsin joitakin viikkoja pahoinvoinnista, ja kun se alkoi hellittää, sain riesakseni viikkoja kestäneen päänsäryn. Ja kun se väistyi, alkoivat liitoskivut. Ennen toisen lapseni odotusta en ollut edes tiennyt mitä liitoskivuilla tarkoitettiin. Nyt tiesin. Häpyliitokseni ja nivuseni huusivat hoosiannaa pienestäkin rasituksesta.

Kerran riehuin lasten kanssa muutaman hassun minuutin, jonka seurauksena makasin loppuillan sohvalla nivuset tulessa. Vaiva vain paheni mitä pidemmälle raskaus eteni. Muutama viikko ennen laskettua aikaa en pystynyt enää ottamaan yhtäkään ylimääräistä askelta. Ja mikä pahinta, liitoskivut eivät edes päättyneet synnytykseen, vaan jatkuivat yli puoli vuotta sen jälkeenkin!

Toisella kierroksella liitoskivut yltyivät usein niin rajuiksi, että jouduin sohvan vangiksi.

Hiipuvat kivut

Kolmannessa raskaudessani pahoinvointi oli selvästi aiempaa voimakkaampaa, mutta päänsärky loisti poissaolollaan. Liitoskivut alkoivat jo ennen raskauden puoliväliä, ja odotin kauhulla, kuinka painajaismaisiksi ne tällä kertaa yltyisivät – olinhan kuullut, että ne yleensä pahenevat raskaus raskaudelta. Etenkin, jos uusi raskaus alkaa pian edellisen jälkeen.

Mutta kas kummaa, viikkojen kuluessa huomasin, että tietyn pisteen jälkeen kivut eivät enää voimistuneetkaan, ja loppua kohden ne alkoivat jopa hiipua. Synnytystä edeltävänä iltana kannoin taaperoa kantoliinassa useamman kilometrin ja peuhasin järvessä lasten kanssa – jotain, mihin en edeltävässä raskaudessani olisi ikimaailmassa pystynyt.

Viimeisimmässä raskaudessani olin melko hyvävointinen loppuun asti. Lenkkeilin monta kertaa viikossa taapero kantoliinassa.

Vanukas-ahdistus ja tuorejuustopuhelu

Fyysisten eroavaisuuksien lisäksi kolme odotusaikaani ovat olleet myös henkisesti erilaisia. Ensimmäisellä kierroksella oli helppo keskittää kaikki liikenevä aika ja energia sisälläni myllertävän elämän miettimiseen.

Niinpä ehdinkin stressata aika lailla: Milloin ahdistuin ulkomailla syömäni vanukkaan potentiaalisesta vaarasta sikiölle, milloin oudoista tuntemuksista vatsassani. Menin jopa niin pitkälle, että soitin huoltoasemalta ostamani sämpylän valmistajalle varmistaakseni, että sämpylässä ollut tuorejuusto oli pastöroitua.

Touhutaapero vei huomion

Toisessa raskaudessani en enää ollut aivan yhtä vauhko, mutta tämäkin sikiö sai kyllä osansa stressitykytyksistä. Sen sijaan kolmantena odotusaikanani en juuri ehtinyt ahdistua muusta kuin uhkaavasti lähestyvästä synnytyksestä, jonka jälkeen sylini olisi ääriään myöten täysi ja unisaldo miinuksella.

Kaikkialle ehtivä touhutaapero piti huolen siitä, etten ehtinyt liiemmälti keskittyä sisälläni kasvavaan vauvaan.

Kaikki kolme raskauttani ovat olleet keskenään erilaisia. Jokainen odotus oli ainutlaatuinen – hyvässä ja pahassa.

Nauti matkasta

Summa summarum, lapset ovat erilaisia, raskaudet ovat erilaisia ja sinä olet erilainen eri aikoina. Aikaisempien kokemustensa perusteella ei kannata kuvitella tai odottaa mitään. Mitä tulee lapsiin ja raskauksiin, epävarmuus on ainut varma asia. Ota siis hyvä asento ja nauti matkasta – sen minkä voit!

Kuka siellä?

Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu