Toisin kuin ehkä ajattelit, kantoliinalla kantaminen ei ole a) hippitouhua b) hikistä ja hankalaa c) epäergonomista. Kantoliina on nyytin nukuttaja ja taaperon taltuttaja. Liinailu on pelastanut meillä monet pitkät päivät pikkulapsiarjessa. Nyt kerron, mihin kaikkeen liinoista onkaan, ja miten pääset alkuun kantamisessa.

Viimeksi päivitetty 9.3.2018

Ei mitään hippitouhua

Syntyikö sinulle vauva, joka ei nuku muualla kuin sylissäsi? Vai elättekö eroahdistusvaihetta takertuvimmillaan? Eikö vauvasi viihdy vaunuissa? Vai asuuko teillä takiaistaapero, joka roikkuu lahkeessasi aamusta iltaan?

Jos vastasit kyllä yhteen tai useampaan kohtaan, pelastuksesi saattaa olla kantoliinan (tai -repun) muotoinen. Stop – älä lopeta lukemista! Nimittäin toisin kuin ehkä ajattelit, kantoliinailu ei ole a) hippitouhua b) hikistä ja hankalaa c) epäergonomista.

Kantaminen mahdollistaa sen, että kädet riittävät muihin puuhiin – ja myös muille lapsille. Kahden lapsen kiskominen pulkassa samalla vaunuja työntäen olisi ainakin minulle sula mahdottomuus.

Hikeä ja pinnan kiristymistä

Minullakin oli joskus omat ennakkoluuloni kantamista kohtaan. Kantorepun kanssa en päässyt sinuiksi, ja liinailu tuntui ajatuksena hankalalta. Hahmotuskykyni ei aina huimaa päätä, joten 4-5 metriä kangasta kiedottuna itseni ja vauvan ympärille tuntui kaikkea muuta kuin simppeliltä ratkaisulta.

Ja sitä se olikin, aluksi. Ostamani trikooliina sai hien valumaan ja pinnan kiristymään. Liinasta saatu hyöty ei tuntunut sidontataistelun arvoiselta.

Kudottu liina toi onnen

Minun kohdallani onni löytyi kudotuista kantoliinoista. Kudottu liina tuntui helpommalta sitoa, kuumotti vähemmän ja – jos pieni turhamaisuus sallitaan – oli kauniimpi. Sinun kohdallasi voi toimia trikooliina tai kantoreppu, kokeilemalla se selviää. Tässä tekstissä keskityn kuitenkin kudottuihin kantoliinoihin.

Kahta lasta voi kantaa myös yhtä aikaa ns. liinatandemissa. Meillä tämä on käytössä usein, kun kipaisemme naapurin mummilaan.

Liinoja joka lähtöön

Yksinkertaisimmillaan kudottu kantoliina on pitkä pala (kantamiseen tarkoitettua) kangasta. Se voi olla sataprosenttista puuvillaa tai se voi olla yhdistelmä eri kuituja, kuten pellavaa, villaa, silkkiä, hamppua… Se voi olla konekudottu tai käsintehty, henkäyksen ohut tai muhkea kuin matto. Usein materiaali- ja paksuusmieltymykset muuttuvat kannettavan lapsen mukana: kolmevuotiaan taaperon kanniskelu vaatii liinalta aivan eri ominaisuuksia kuin vastasyntyneen nyytin heijaaminen.

Kantamisen perussidonta on kietaisuristi. Tutustu oheiseen videoon, jolla kantoliinaharrastaja Eva-Sofia Sjöblom opastaa kietaisuristin teon kudotulla kantoliinalla.

Lisää Eva-Sofian sidontavideoita löytyy Facebookin Kantoliinat ja kantoreput – kysy ja keskustele -ryhmästä. Eva-Sofialla on lisäksi oma wrapped motherhood -niminen Youtube-kanava, jossa paljon muistakin sidontoja!

Ei ikärajaa

Siinä ei ole ikärajaa, kuinka pientä tai suurta lasta voi kantoliinalla kantaa. Itse kannoin kuopustamme jo synnytyssairaalassa, joitakin tunteja synnytyksen jälkeen. Toisaalta kannan yhä myös kaksivuotiasta taaperoamme ja tiedän monia, jotka kantavat vielä 4-5-vuotiaita lapsiaankin, ainakin satunnaisesti.

Kantaa voi niin monista syistä: nukuttaakseen, saadakseen kätensä vapaiksi esimerkiksi ruuanlaittoon tai siivoamiseen, pitääkseen vauvaa iholla, helliäkseen isompaa lasta, ulkoiluttaakseen koiran taaperon kanssa, kantaakseen 4-vuotiasta, joka väsyy kesken pidemmän matkan.

Monia hyötyjä

Kantaminen ei tarkoita, etteikö lapsi osaisi tai saisi liikkua itse. Se ei ole lapsen “roikottamista”, kuten joskus kuulee sanottavan. Itse asiassa ergonomisella kantovälineellä – kuten kantoliinalla tai -repulla – kantaminen jopa tukee lapsen motorista kehitystä ja on ergonomista myös kantajalle, isommankin lapsen kanssa.

Kantoliinassa tai -repussa vauva saa monipuolisia liiketuntemuksia ja oppii myötäilemään kantajansa liikkeitä. Lisäksi kantaminen edistää lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutussuhteen muodostumista, vähentää vauvan itkuisuutta ja tukee imetystä.

Kädet vapaiksi

Aika monta positiivista juttua, eikö totta? Puhumattakaan tietysti kantamisen käytännön hyödyistä pikkulapsiarjessa. Minultakin olisi jäänyt monta ruokaa laittamatta ja monet pyykit ripustamatta, jos en olisi voinut kiepauttaa lasta liinaan ja saada siten käteni vapaiksi.

Monta metsäretkeä isompien lasten kanssa olisi jäänyt väliin myös, sillä milläs viet vauvan metsään, jos et kantovälineessä.

Kantoliina mahdollistaa läheisyyden jättäen silti kantajan kädet vapaiksi.

Miten alkuun?

Okei, kantamisesta on vaikka mitä hyötyä ja liinat ovat kauniita ja niissä keikkuvat vauvat iloisia, mutta miten päästä alkuun liinailussa?

No esimerkiksi näin:

  • Tutustu Kantoliinayhdistyksen verkkosivuihin. Sieltä löydät monipuolista tietoa kantamisesta ja muun muassa sidontaohjeita.
  • Ota yhteyttä paikkakuntasi kantovälinetukihenkilöön tai kantovälineohjaajaan. Heiltä saat neuvoja ja opastusta kantamisen alkutaipaleelle – tai myöhemminkin.
  • Kantovälinelainaamosta voit puolestaan vuokrata liinan tai repun kokeiluun.
  • Osta kantoliina ja harjoittele. Opastusvideoita löytyy niin YouTubesta kuin Facebookin Kantoliinat ja kantoreput – kysy ja keskustele -ryhmästäkin. Facebookin Kantovälinekirppis-ryhmästä löytyy puolestaan liinoja joka lähtöön.

Miten valita oikea liinakoko?

Liinaa valitessasi oikea koko voi aiheuttaa päänvaivaa ja kokonumerot tuntua epäselviltä.

Onko koko 6 yhtä kuin 6 metriä liinaa? Ei. Koko 6 tarkoittaa 4,6-4,7 metrin pituista liinaa. Koot vaihtuvat noin puolen metrin välein eli koko 5 on pituudeltaan 4,1-4,2 metriä, koko 4 puolestaan 3,6-3,7 metriä ja niin edelleen.

Peruskoko tarkoittaa pituutta, jolla pystyy tekemään kietaisuristin. Useimmilla se on koko 6. Peruskoon liina sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi liinaksi.

Muista nämä säännöt kun sidot lasta liinaan:

lähde: Kantoliinayhdistys

 

 

Loppuun varoitus: Aloitat liinailun omalla vastuulla – Uusperhesatu ei vastaa mahdollisen hurahduksen aiheuttamasta liinatungoksesta kotonasi eikä liinojen metsästyksen synnyttämästä lovesta ajankäyttöösi.

Kantamiseen riittää hyvin yksikin liina. Vaarana kuitenkin on, että liinoja on kohta pinoksi asti.

Kantamisen iloa!

 

Lisää Uusperhesatulta:

 

Lue lisää läheisestä lapsisuhteesta:

 

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

 

 

 

 

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA