Viimeksi päivitetty 5.3.2019
Aikana ennen lapsia en olisi uskonut, miten paljon työtä niin simppelissä asiassa kuin ruokaostoksissa voi olla silloin, kun ruokittavana on muitakin kuin oma ja mahdollisen puolison suu. Silloin sitä osteli mitä sattui tekemään mieli, ja kulman takana sijainneeseen pikkukauppaan suuntasi sen enempää ajattelematta vaikka joka päivä ruokaostoksille, joiden ei tarvinnut riittää seuraavaa aamua pidempään.
Toisaalta usein ruoka kyllä riitti pitkään: sinkkuna kun neljänsadan gramman kanasuikalepaketistakin söi useamman päivän. Leipäpussista saattoi pakastaa puolet ja syödä ensimmäistä puolikasta puolet viikosta. Minulla ei ole mitään hajua, paljonko käytin rahaa ruokaan ollessani lapseton – varmaan siksi, ettei summa ollut siinä määrin merkittävä, että olisin pitänyt siitä kirjaa.
Holtitonta kauppaelämää
Sitten tuli yksi lapsi ja toinen ja kolmas ja neljäs. Ja äkkiä kaupassa käyminen ei ollutkaan enää lainkaan niin simppeliä. Enää ei riittänyt yhden kanapaketin osto (siitä riittäisi hädin tuskin alkupaloiksi tälle sakille), eikä kauppaan voinut enää astella mentaliteetilla ”ostan jotain hyvää”. Nyt piti suunnitella ja organisoida, tehdä listoja ja laskea, montako ateriaa ruokaostosten tulisi kattaa.
Vielä viime kesänä elimme aika holtitonta kauppaelämää. Teimme kyllä listoja ja suunnittelimme tulevien päivien aterioita, mutta kävimme kaupassa aivan liian usein ja ostimme kerralla aivan liian vähän. Tiedätte varmaan, että mitä useammin kaupassa käy, sitä enemmän sinne uppoaa rahaa, sillä aina tulee ostettua jotain ekstraa. Näin kävi myös meille, ja pikkuhiljaa ruokaostoksiin uppoava summa alkoi ahdistaa.
Kauppaan kerran kuudessa päivässä
Niinpä syksyllä ehdotin, että alkaisimme käydä isommilla ruokaostoksilla kahdesti viikossa. Kun suunnittelimme ostokset paremmin, kauppareissujen väli alkoi venyä ensin neljään ja sitten viiteen päivään. Nyt olemme päässeet jo noin kuuteen päivään. Käymme kuuden päivän välein ostamassa 4-5 kassillista ruokaa, joiden olisi tarkoitus riittää seuraavat kuusi päivää.
Niin, olisi tarkoitus. Eivät ne ihan riitä vieläkään. Yleensä pystymme suunnittelemaan lämpimien aterioiden tarpeet niin, että niitä riittää vajaalle viikolle, mutta maito, leipä, hedelmät ja kasvikset tuntuvat loppuvan ennen aikojaan vaikka niitä ostaisi kuinka paljon. Voi olla, että etenkin hedelmiin pätee tarjonnan ja kysynnän laki: kun niitä on saatavilla runsaasti, niitä ehkä tulee myös syötyä enemmän.
Kauppalasku pieneni neljänneksen
Tällä hetkellä olemme siis päätyneet yhden ison kauppareissun ja täydennysten systeemiin. Käymme kerran (vajaassa) viikossa ostamassa kärryn täyteen sapuskaa, ja täydennämme sitten maito-, leipä-, hedelmä- ja vihannesvarastoja tarpeen mukaan kauppapiipahduksilla muiden menojen ohessa. Tällä tyylillä olemme saaneet pienennettyä kuukausittaista kauppalaskua noin neljänneksen siitä mitä se oli vielä viime kesänä. Nykyisin meillä menee kuukaudessa kauppaan noin 600 euroa (mikä kyllä tuntuu edelleen järkyttävältä summalta, mutta onhan meillä tätä ruokakuntaakin).
Tämä säästö ei olisi ollut mahdollinen ilman kauppakäyntien harventamista, ja se puolestaan on kysynyt tarkkaa suunnittelua ja listojen laatimista: Kuinka monta lämmintä ateriaa tarvitsemme seuraavien kuuden päivän aikana? (Yleensä 8-12.) Kuinka monta litraa maitoa? (Ihan tosi monta.) Kuinka monta hedelmää? (Kaikille 1-2 per päivä eli joukkueen ollessa täysilukuinen kuudessa päivässä 36-72 kpl (!) – tosin hedelmävarastoja on pakko täydentää, koska en minä ainakaan jaksa moista määrää raahata kaupasta kerralla.)
Ei liikenteeseen listatta
Ilman kauppalistaa on nykyisin täysin turha lähteä liikenteeseen, koska ostettavien juttujen määrä on sellainen, ettei niitä ole mitenkään mahdollista muistaa. Listan laatiminen ei ole myöskään mikään pikapuuha, sillä se vaatii nykyisellään miltei kokonaisen viikon ruokien suunnittelun.
Mietin aina ennen listan tekoa, mitä haluamme syödä tulevina päivinä, ja sen jälkeen rustaan ne listaan siinä järjestyksessä kuin missä ne sijaitsevat vaki-Prismassamme. Näin kauppareissu on mahdollisimman stressitön ja ostosten latominen kärryyn sujuu mutkattomasti. (Toki jos mukana on jälkikasvua, on stressittömyys touhusta kaukana, mutta se on kokonaan toinen tarina.)
Aikaa säästäen
Toivoisin, että pystyisimme pinnistämään ostoskäyttäytymisessämme vielä pikkuisen niin, ettei täydennyksiä tarvitsisi tehdä niin paljon kuin nyt. Se vaatisi entistä tarkempaa suunnittelua ja sen ennakoimista, mikä kaikki mahdollisesti loppuu seuraavan viikon sisällä. Olen silti aika tyytyväinen siihen että me, entiset harva se päivä kaupassa juosseet olemme nyt ihmisiä, jotka tekevät yhden ison kauppareissun vain kerran (vajaassa) viikossa.
Raha-aspektin ohella meitä on kannustanut se toinen ikuisesti ehtyvä resurssi: aika. Kun se on muutenkin jatkuvasti kortilla, emme halua tuhlata sitä marketissa yhtään enempää kuin on pakko. Ruokakassipalvelu olisi tietysti askel vielä enemmän aikaa säästävään suuntaan, mutta toistaiseksi emme ole lähteneet sille linjalle. Emme täysin luota, että marketin keräilijät osaisivat valita juuri meitä miellyttäviä appelsiineja ja kurkkuja, ja muutenkin haluamme olla itse näkemässä tarjoukset ja tarvittaessa muuttaa ruokasuunnitelmiamme niiden mukaan.
Miten te hoidatte perheenne ruokaostokset? Kerran viikossa vai useammin? Osallistu keskusteluun foorumilla: Kuinka usein käytte kaupassa?
