Viimeksi päivitetty 3.6.2018
Lapsen kehitys on jännittävää seurattavaa. Kuinka nopeasti se tapahtuu. Ja joskus kovin hitaasti, kunnes tulee kehitysspurtti ja taito, jonka kehittymisestä aloit jo olla huolissasi, kasvaa siinä silmiesi edessä.
Meillä tällainen huolen ja lopulta ihmetyksen aihe on ollut taaperomme puheen kehitys. Esikoiseni puhui muutaman sanan lauseita jo alle puolitoistavuotiaana, ja vaikkei lapsia pitäisi vertailla, taaperon täytettyä vuoden aloin odotella hänenkin ensisanojaan. Niitä vain ei kuulut – ei yksivuotispäivän tietämillä eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään.
Täiti ja pipi
Ensimmäisen sanansa taapero taisi sanoa hieman ennen kuin täytti puolitoista vuotta. Meille sanottiin, että siitä se lähtee ja pian emme saa hetken rauhaa lapsen pälinältä. Mutta niin ei tapahtunutkaan. Uusien sanojen karttuminen oli todella hidasta.
Kaksi vuotta täyttäessään taaperon sanavarastoon kuului vain kourallinen oikeita sanoja ja toinen hänen itse keksimiään ilmaisuja. Auto oli viuviu, maito pii ja tomaattia, pyöräilykypärää ja pakettiautoa nimitti yleissana tsipitsii. Kauan kaivatut äiti- ja isi-sanat tulivat viimein, tosin taaperon versioina täiti ja pipi.
Seurantaa 2,5-vuotiaaksi
En voi sanoa olleeni hirvittävän huolissani lapsen puheesta missään vaiheessa, sillä luotin siihen, että jos tarvetta ilmenisi, saisimme kyllä apua. Lapsi myös ymmärsi puhetta täydellisesti, joten tiesin, ettei vika ollut kuulossa tai ymmärryksessä.
Toki taaperon vähäinen puhe sai minut silti välillä mietteliääksi – erityisesti silloin, kun ikätoverit ja nuoremmatkin menivät vauhdilla hänen ohitseen kielellisessä kehityksessä. Kun ystäväni muutaman kuukauden nuorempi lapsi tuumasi koiraa katsellessaan “Haukku tuo pallon tänne”, oli minun lapseni kuvaus tilanteesta “Pllllo!”
Kaksivuotisneuvolassa terveydenhoitaja kehotti seuraamaan puheen kehittymistä seuraavan puolen vuoden ajan. Mikäli kehitysharppausta ei tapahtuisi, saisimme lähetteen puheterapeutin vastaanotolle taaperon ollessa 2,5-vuotias.
Äkillinen puhetulva
Vielä kuukausi sitten ajattelin, että lähete puheterapiaan varmasti tulee ja hyvä niin – olisihan taaperon tärkeä saada tukea kielelliseen kehitykseensä. Olen lukenut varhaisen tuen eduista, joten olin oikeastaan tyytyväinen, että asia oli otettu puheeksi jo kaksivuotisneuvolassa.
Sitten yhtäkkiä lapsi alkoi puhua. Viuviusta tuli auto, piistä maito, täitistä putosi t-kirjain pois ja pipikin muuttui itiksi. Uusia sanoja alkoi ilmaantua päivittäin: leikkipaikka, pakettiauto, tietysti myös isoveljeltä opitut kakkapää ja pissanaama. Sanat alkoivat myös rakentua lauseiksi. “Mihin äiti menee?” kysyi taapero pari päivää sitten. “Vauva tulee vessaan”, hän ilmoitti seurattuaan minua sinne missä toivoisin saavani asioida yksin.
Suuri ero entiseen
Aikaisten puhujien vanhemmille voi olla itsestäänselvää, että lähes 2,5-vuotias puhuu kokonaisia lauseita. Meille tämä on kuitenkin suuri ihmetyksen aihe. Kuinka nopeasti muutamin sanoin kommunikoineesta lapsesta kuoriutui jatkuvasti äänessä oleva pikkuihminen! Hän oppii uusia ilmaisuja päivittäin ja kopioi kaiken erityisesti isoveljeltään – hyvässä ja pahassa.
Tietenkään taapero ei puhu vielä läheskään täydellisesti ja on kielellisesti varmasti vielä jonkin verran jäljessä keskivertoa 2,5-vuotiasta. Ei ole kuitenkaan syytä verrata häntä ikätovereihinsa, vaan hänen omaan tasoonsa ennen kehitysspurttia. Ja se ero on melkoinen.
Vähäinenkin huoli on hälvennyt, enkä usko, että saamme sittenkään lähetettä puheterapeutin vastaanotolle. Tai jos saamme, ehkä taaperomme antaa siellä näytteen taannoisesta ensimmäisestä nelisanaisesta lauseestaan: “Anna mulle pittaa (pitsaa), kakkapää!”
Miten sinun lapsesi puhe on kehittynyt? Oletko ollut huolissasi lapsesi kielellisestä kehityksestä? Tule keskustelemaan aiheesta foorumille: Paljonko teidän taaperonne puhuvat
