Lievimmillään repeämä on nopeasti paraneva nirhauma, vakavimmillaan pitkää toipumista vaativa välilihan ja sulkijalihaksen vaurio. Vaikeita repeämiä saa vuosittain noin yksi sadasta synnyttäjästä. Repeämät luokitellaan neljään luokkaan niiden vaikeusasteen mukaan.

Julkaistu 8.10.2012

Millä tavoin väliliha voi revetä synnytyksessä?

Väliliha on sukupuolielinten ja peräaukon välinen alue. Alatiesynnytyksessä väliliha on koetuksella, ja sikiön syntymän aiheuttama voimakas paine saattaa aiheuttaa emättimen ulkoaukon repeämisen välilihan suuntaan.

Tee testi: Pelottaako synnytys? Testaa pelkojesi laatu synnytyspelkotestillä! 

Välilihan repeämät luokitellaan neljään luokkaan niiden vaikeusasteen mukaan:

1. aste: Repeämä rajoittuu välilihan pinnalliseen lihaskerrokseen ja se on joko välilihan ihossa, ulkosynnyttimien ja/tai emättimen limakalvolla.

2. aste: Välilihan ja lantionpohjan syviin lihaksiin ulottuva repeämä, jossa peräaukon sulkijalihas on säilynyt ehjänä.

3. aste: Välilihan lisäksi peräaukon sulkijalihas on repeytynyt joko osittain tai kokonaan:

3 a) Alle 50% sulkijalihaksen paksuudesta on repeytynyt.

3 b) Yli 50% peräaukon ulkoisen sulkijalihaksen paksuudesta on repeytynyt.

3 c) Ulkoinen ja sisäinen sulkijalihas on repeytynyt.

4. aste: Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.

Ensimmäisen asteen repeämät ovat usein pieniä eikä niitä välttämättä aina tarvitse ommella. Sen sijaan 2.-4. asteen repeämät ommellaan.

Lue myös: Synnytys läpivalaisukuvassa

Mikä on episiotomia?

Episiotomilla eli välilihan leikkauksella tarkoitetaan välilihaan tehtävää kirurgista toimenpidettä, jossa emättimen ulkoaukkoa suurennetaan leikkaamalla saksilla välilihaa. Sen tarkoituksena on estää laajempien repeämien syntyminen. Leikkaustapoja on erilaisia, Suomessa tavallisimmin käytetyssä menetelmässä leikataan välilihan keskiviivan oikealta puolelta viistosti parin sentin haava. Kätilö ompelee episiotomian jälkeisten syntymisen jälkeen.

Episiotomia tehdään harkiten. Syitä episiotomiaan voivat olla esimerkiksi sikiön vaarantunut vointi, sikiön suuri koko tai tarjontavirhe, imukuppiavusteinen synnytys tai synnyttäjän aikaisempi vakava repeämä ja siihen liittyvä voimakas arpikudos.

Episiotomian jälkeen voi esiintyä välilihan arkuutta ja kipua sekä yhdyntäkipua. Tavallisesti episiotomiahaava paranee muutamassa viikossa.

Suomessa välilihan leikkausten määrä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi laskusuuntainen eikä episiotomiaa tehdä enää rutiininomaisesti.

Mikä aiheuttaa vakavammat repeämät?

Kolmannen ja neljännen asteen repeämien riskitekijöitä ovat muun muassa synnytyksen aktiivisen ponnistusvaiheen pitkittyminen, suurikokoinen sikiö, sikiön tarjontavirhe, sikiön suuri päänympärys sekä imukuppiavusteinen synnytys. Mitään yhtä tiettyä syytä repeämiselle ei voida määrittää. Usein isomman repeämän syntyminen on monen asian summa.

Kolmannen ja neljännen asteen repeämät hoitaa lääkäri korjausleikkauksella heti synnytyksen jälkeen. Mikäli sulkijalihasvaurio todetaan vasta myöhemmin, voidaan tehdä myöhäisvaiheen korjausleikkaus.

Miten tunnistaa sulkijalihasvaurion?

Sulkijalihasvaurion seurauksia voivat olla muun muassa kipu, turvotus, virtsankarkailu, kiireellinen virtsaamis- tai ulostamistarve, ulosteen- ja suolikaasunpidätyskyvyn ongelmat sekä yhdyntäkivut. Repeämien paranemista tarkkaillaan lääkärin jälkitarkastuksessa ja myöhemmin kontrollikäynnillä fysioterapeutilla. Useimmiten repeämät paranevat hyvin, mutta paraneminen voi kestää useita kuukausia.

Synnytyksen hoitokäytännöillä, kuten lapsen pään syntymisnopeuden kontrolloinnilla ja välilihan tukemisella voidaan vaikuttaa repeämien ehkäisyyn. 3.-4. asteen repeämät ovat harvinaisia, niitä saa Suomessa noin yksi sadasta synnyttäjästä.

Seuraava synnytys – sektioko?

Repeämät – niin lievät kuin vaikeammatkin – ovat yleisempiä ensisynnyttäjillä kuin uudelleensynnyttäjillä. Ensimmäisen ja toisen asteen repeämisistä toipuminen sujuu yleensä nopeasti eikä estettä uudelle alatiesynnytykselle ole.

Kolmannen ja neljännen asteen repeämisissä uuden raskauden kohdalla synnytystapaa puntaroidaan tarkemmin. Sikiön kokoa tarkkaillaan ja äidille tehdään synnytystapa-arvio. Synnytystapaan vaikuttaa myös äidin toipuminen aiemmista repeämistä. Jos repeämä on parantunut hyvin ja äidillä ei ole pidätysvaikeuksia eikä runsasta arpikudosmuodostusta, voi alatiesynnytys olla mahdollinen. Jos riskit arvioidaan liian suuriksi tai mikäli äiti sitä itse toivoo, päädytään suunniteltuun sektioon.

Lähteet:

– Suomen Kätilöliitto: Synnyttäjän hoito ponnistusvaiheessa
– TAYS: Synnytyksestä toipuminen sulkijalihasvaurion jälkeen – potilasohje

Mitä mieltä olet artikkelista?