Noin 8–9 prosenttia vauvoista saa imukuppiavustusta syntymäänsä. Imukuppia tarvitaan synntyksessä, jos äidin omat voimat ehtyvät.

Julkaistu 16.12.2009

Imukupin toiminta periaate on yksinkertainen: Laite tarttuu synnytyskanavassa olevan lapsen päähän alipaineen avulla. Lääkäri vetää laitteen avulla lasta varovaisesti eteenpäin, ja avustaa näin äitiä saamaan lapsen maailmaan.

Imukupin imutehoa säädellään koneellisesti, ja se ei ole mekaaninen väline tai monen mielikuvissa siintävä ”karhupumppu”.

Imukuppisynnytyksessäkään lasta ei vedetä ulos ilman äidin omaa työntövoimaa. Lapsi syntyy äidin ponnistamisen ja imukupin vetoavun yhteisvaikutuksesta. Kun pää on syntynyt, imukuppi irrotetaan ja lapsi autetaan ulos.

Milloin imukuppia tarvitaan?

Esimerkiksi epiduraalipuudutus saattaa heikentää äidin ponnistusvalmiutta. Myös äidin uupumus tai perussairaus kuten sydänvika voi olla esteenä ponnistamiselle. Näissä tapauksissa imukuppia käytetään apuvälineenä.

Imukupilla voidaan tehdä myös hätätoimenpide. Jos lapsen tila heikkenee, imukuppi voidaan ottaa käyttöön. Käyttö edellyttää, että kohdunsuu on täysin auki. Jos näin ei ole, äiti kiidätetään leikkaussaliin hätäsektiota varten.

Pieni kuhmu muistoksi

Imukuppi ei aiheuta lapselle todellista vaaraa. Tyypillisesti imukuppisynnytys aiheuttaa kuhmun vauvan päähän. Kuhmu häviää yleensä muutamassa tunnissa.

Myös haavat, ruhjeet ja mustelmat ovat mahdollisia imukupin tarttumisalueella. Vauva saattaa myös olla ensimmäisinä päivinä kipeä, sillä imukuppisynnytys venyttää vauvan niskaa.

 

Lähde: Terveyskirjasto Duodecim

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliRuumisauto – ja muita synnytyspaikkoja
Seuraava artikkeliHaluatko luonnollisen synnytyksen? Kokeile hypnoosia!
JAA