Perätilasynnytys tarkoittaa sitä, että kohdussa oleva sikiö ei ole kääntynyt raivotarjontaan, vaan sen jalat ovat kohti äidin kohdunsuuta. Tällaisen lapsen synnyttäminen on mahdollista joko alateitse tai sektiolla.

Julkaistu 30.11.2009

Vauvat kääntyvät kohdussa yleensä itsestään suotuisaan synnytysasentoon, eli raivotarjontaan. Useimmiten kääntyminen tapahtuu viimeistään raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, reilusti ennen synnytystä. Täysaikaisista sikiöistä noin 3–4 prosenttia kuitenkin jää kohtuun jalat edellä, eli niin sanottuun perätilaan.

Keskosilla perätila on yleisempi. Ennen viikkoa 28 syntyneissä perätilasikiöitä on jopa 20 prosenttia. Ennenaikaisissa synnytyksissä perätilaprosentti on 10–12%.

Suurin perätilariski on monikkoraskaus. Kaksosraskauksissa 60 prosentin todennäköisyydellä toinen sikiö on perätarjonnassa.

Havaitseminen ja ulkokäännös

Lapsen kääntymistä seurataan ulkotutkinnassa neuvolakäyntien yhteydessä. Jos perätilaepäilys herää, tieto vahvistetaan ultraäänen avulla.

Jos lapsi ei ole kääntynyt viikkoon 36 mennessä, voidaan tehdä ulkokäännös. Toimenpiteessä lapsen tarjonta pyritään muuttamaan äidin mahaa painelemalla. Ulkokäännöksen tekee lääkäri.

Uudelleensynnyttäjillä ulkokäännös onnistuu 60 prosentin varmuudella. Ensisynnyttäjillä käännös on vaikeampi. Vain 40 prosenttia käännöksistä onnistuu.

Käännös ei tosin poista kaikkia perätilan aiheuttamia lisäriskejä. Käännettyjen lasten alatiesynnytyksissä käytetään enemmän imukuppia ja pihtejä kuin itsestään kääntyneiden lasten synnytyksissä.

Perätila ja alatiesynnytys

Perätilassa olevan lapsen alatiesynnytystä rajoittavat useat tekijät. Äidin lantion on oltava riittävän suuri ja sikiön on useimmiten oltava painoltaan alle neljä kiloa. Äidin lantio mitataan magneettikuvauksen avulla. Lapsen paino selviää ultraäänellä.

Perätilalapsen alatiesynnytyksessä äidin täytyy olla erityisen aktiivinen. Äidin on myös tehtävä yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Vaatimus johtuu perätilan aiheuttamista rajoitteista: Perätilasynnytyksessä ei ole mahdollista käyttää esimerkiksi imukuppia apuvälineenä, sillä imukuppi asetetaan sikiön päähän. Äidin täytyy siis jaksaa ponnistaa lapsi maailmaan omin voimin.

Perätilasynnytyksessä on omat riskinsä myös lapselle: lapsella on suurempi riski saada happivaje tai sotkeutua napanuoraan. Riskien suuruus riippuu muun muassa vauvan asennosta, raskausviikoista ja äidin ja vauvan kokosuhteesta.

Perätila ja sektio

Suomessa suurin osa perätilalapsista syntyy sektiolla. Mikäli kuvauksissa havaitaan epäsuhta äidin lantion ja sikiön koon välillä, päädytään aina sektioon. Muutoin tilanne on äidin päätettävissä.

Vuonna 2001 perätilalapsia oli Suomessa 1861, joista vain 395 syntyi alatiekautta. Myös sektio asettaa riskejä sekä äidille että lapselle, joten se ei yksiselitteisesti ole näistä kahdesta vaihtoehdosta se helpompi tai turvallisempi.

Lähteet:
Duodecim
Tervesuomi

Mitä mieltä olet artikkelista?