Vauva on perätilassa silloin, kun kohdussa oleva sikiö ei ole kääntynyt raivotarjontaan, vaan sen jalat ovat kohti äidin kohdunsuuta. Perätilassa olevan lapsen synnyttäminen on mahdollista joko alateitse tai sektiolla.

Viimeksi päivitetty 23.2.2023

Vauvat kääntyvät kohdussa yleensä itsestään suotuisaan synnytysasentoon, eli raivotarjontaan. Useimmiten kääntyminen tapahtuu viimeistään raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, reilusti ennen synnytystä.

 

Täysaikaisista (yli 37 viikkoa) sikiöistä noin 3 prosenttia kuitenkin jää kohtuun jalat edellä, eli niin sanottuun perätilaan.

Keskosilla perätila on yleisempi. Ennen viikkoa 28 syntyneissä perätilasikiöitä on jopa 20 prosenttia. Ennenaikaisissa synnytyksissä perätilaprosentti on 10–12%.

Suurin perätilariski on monikkoraskaus. Kaksosraskauksissa 60 prosentin todennäköisyydellä toinen sikiö on perätarjonnassa.

Suurin osa lapsista syntyy pää alaspäin ja kasvot kohti synnyttäjän häntäluuta eli raivotarjonnassa (vas.). Avotilasta puhutaan, kun sikiö on pää alaspäin, mutta kasvot äidin häpyluuta päin. Osa sikiöistä asettuu perätilaan (kesk.). Myös poikkitila (oik.) on mahdollinen. (Kuva: iStock)

Havaitseminen ja ulkokäännös

Lapsen kääntymistä seurataan ulkotutkinnassa neuvolakäyntien yhteydessä. Jos perätilaepäilys herää, tieto vahvistetaan ultraäänen avulla.

Jos lapsi ei ole kääntynyt viikkoon 36 mennessä, voidaan tehdä ulkokäännös. Toimenpiteessä lapsen tarjonta pyritään muuttamaan äidin mahaa painelemalla. Ulkokäännöksen tekee lääkäri.

Uudelleensynnyttäjillä ulkokäännös onnistuu 60 prosentin varmuudella. Ensisynnyttäjillä käännös on vaikeampi. Vain 40 prosenttia käännöksistä onnistuu.

Käännös ei tosin poista kaikkia perätilan aiheuttamia lisäriskejä. Käännettyjen lasten alatiesynnytyksissä käytetään enemmän imukuppia ja pihtejä kuin itsestään kääntyneiden lasten synnytyksissä.

Perätilassakin voi olla monella tavalla

Sikiö voi asettua perätilaan monella eri tavalla. Se voi olla

  1. täydellisessä pakara-jalkartarjonnassa, jossa lähinnä kohdunsuunta on peppu ja jalat ovat koukussa vauvan rinnan päällä,
  2. pakaratarjonnassa, jossa peppu on alimpana ja jalat sojottavat suoraan ylöspäin,
  3. jalkatarjonnassa, jossa jalat ovat koukussa vatsan päällä,
  4. epätäydellisessä pakara-jalkatarjonnassa, jossa toinen jalka on koukussa vatsan päällä ja toinen sojottaa suoraan ylöspäin.

Katso kuva eri tarjonnoista.

Perätila ja alatiesynnytys

Perätilassa olevan lapsen alatiesynnytystä rajoittavat useat tekijät. Äidin lantion on oltava riittävän suuri ja sikiön on useimmiten oltava painoltaan alle neljä kiloa. Äidin lantio mitataan magneettikuvauksen avulla. Lapsen paino selviää ultraäänellä.

Perätilalapsen alatiesynnytyksessä äidin täytyy olla erityisen aktiivinen. Äidin on myös tehtävä yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa.

Vaatimus johtuu perätilan aiheuttamista rajoitteista: Perätilasynnytyksessä ei ole mahdollista käyttää esimerkiksi imukuppia apuvälineenä, sillä imukuppi asetetaan sikiön päähän. Äidin täytyy siis jaksaa ponnistaa lapsi maailmaan omin voimin.

Perätilasynnytyksessä on omat riskinsä myös lapselle: lapsella on suurempi riski saada happivaje tai sotkeutua napanuoraan. Riskien suuruus riippuu muun muassa vauvan asennosta, raskausviikoista ja äidin ja vauvan kokosuhteesta.

Perätila ja sektio

Suomessa suurin osa perätilalapsista syntyy sektiolla. Mikäli kuvauksissa havaitaan epäsuhta äidin lantion ja sikiön koon välillä, päädytään aina sektioon. Muutoin tilanne on äidin päätettävissä.

Vuonna 2001 perätilalapsia oli Suomessa 1861, joista vain 395 syntyi alatiekautta. Myös sektio asettaa riskejä sekä äidille että lapselle, joten se ei yksiselitteisesti ole näistä kahdesta vaihtoehdosta se helpompi tai turvallisempi.

Lähteet: Duodecim

Lue lisää perätilasta:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

TUTUSTU MYÖS