Viimeksi päivitetty 29.3.2018
Emme ole kovin uskonnollinen perhe, mutta pääsiäistä toki vietämme. Minulla ei ole mitään kirkkopyhiä vastaan. Minusta kaikki syyt juhlaan ovat hyviä. Arkea kyllä ehtii tässä elämässä viettää riittämiin. Jos vain on tilaisuus koristella koti jonkin teeman mukaisesti, mielelläni käytän sen.
Tänä vuonna olin jopa ajoissa rairuohon kanssa. Kylvimme sen jo viikkoa ennen palmusunnuntaita. Kompensoidakseni viime vuoden liian myöhään kylvettyjä kasvustoja laitoin nyt itämään astiakaupalla rairuohoa. Kaikkiaan kymmenessä kipossa, kupissa ja lautasella taitaa nyt vihertää. More is more.
Väärin koristeltu
En myöskään menettänyt hermojani kylvöprojektin aikana, kuusivuotiaan kauhoessa multaa astioiden ohella pitkin pöytää. Tai ripotellessa siemeniä aivan epätasaisesti. Annoin hänen jopa kastella ruohoja – silläkin uhalla, että yksi kasvusto oli hukkua.
Sisäinen kontrollifriikkini taputtaa itseään olalle tästä hyvästä. Minä en ole se äiti, joka nauttii askartelusta ja siihen vertautuvista toimista lasten kanssa. Mutta rairuohosessiosta selvisin ja myös ruohojen koristelusta, vaikka lapsoseni koristeli paikoin mielestäni ihan väärin. Pystyin kuitenkin pitämään sen omana tietonani.
Tulppaanit tilaukseen
Nyt meillä siis on tipuin ja munin koristeltuja viherikköjä joka huoneessa. Maljakosta löytyy virpojilta saatuja koristeellisia pajunoksia. Mieheltä tilasin tulppaanikimpun, sellaisen oikein värikkään.
Eilen tosin havahduin siihen, että kotimme ei siisteysasteeltaan ollut aivan juhlakunnossa. Niinpä hääräsin tunnin vauva kantoliinassa, taapero rinnallani omalla rätillään huiskien (hän pyyhki esim. veljensä pipon, nukkensa varpaat ja minun housuni). Eipä täällä nytkään varsinaisesti häikäisevän siistiä ole, mutta ehkä sen verran kuitenkin, ettei pääsiäispupu kompastu heti ovella lattialla lojuvaan leluarmeijaan.
Pääsiäispupun visiitti
Pääsiäispupu tulee kai sunnuntaina. Yleensä sillä on ollut tapana jättää suklaamunia piiloihin lapsia varten – ja joskus meitä aikuisiakin. En kuitenkaan uskaltanut jättää pääsiäisen suklaasaldoani munivan jäniksen varaan, joten kaapista löytyy suklaamunia myös aikuiseen makuun (Lindtin munat ovat parhaita – eikä tämä ole maksettu mainos!).
Suklaamunien, pääsiäispupun ja rairuohon ohella pääsiäisemme koostuu kiireettömästä yhdessäolosta perheen kesken ja vierailuista mummiloissa.
Ai niin, ja munien maalaamisesta. Ei sen enemmästä – eikä toisaalta vähemmästä. Rauhan saattaa rikkoa leivontaraivo, joka mahdollisesti syttyy, kun alan tehdä anoppilaan lupaamaani juustokakkua. (Raivon taltuttanee riittävä määrä suklaamunia.)
Miten teillä vietetään pääsiäistä? Kirkollisin menoin vai maanläheisesti suklaaövereissä?
Aiheesta keskustellaan vau.fi:n foorumilla ketjussa ”Miten teillä vietetään pääsiäistä?”
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
