Koti Blogit Uusperhesatu Ikävä on osa uusperheen arkea

Meillä vallitsee kotoisa meteli, kun kaikki lapset ovat paikalla. Tänä talvipäivänä oli vielä serkkupoika varmistamassa, että desibelitaso pysyy varmasti korkealla.

Ikävä on osa uusperheen arkea

Tekijä

Satu Lithovius

1185

Kuuden hengen uusperheessämme ikävä on tuttu vieras. Perhedynamiikka vaihtelee, kun osa joukosta on usein poissa. Silti olemme ihan tavallinen, kokonainen perhe.

Viimeksi päivitetty 9.3.2018

Uusperheessä ikävä on tuttu juttu. Usein joku joukosta on poissa. Neljästä lapsestamme vain puolet on kotona joka yö. Toinen puolisko viettää osan ajasta toisilla vanhemmillaan, miehen tytär äitinsä luona ja minun esikoiseni isällään.

Liian hiljaista

Vaikka meteli on melkoinen joukkueen ollessa täysilukuinen, vain kahden pienimmän ollessa kotona täällä on välillä oudon hiljaista. Liian hiljaista. Okei, kyllä nuo pienimmätkin saavat korvat soimaan äänihuulillaan, mutta vauvan tutkiessa puruleluaan ja taaperon rakennellessa Duplojaan saatan havahtua hiljaisuuteen. Hiljaisuuteen, joka syntyy, kun kaksi neljästä on poissa.

Pikkuveljien ikävä

Taapero jo selvästi kaipaa isosisaruksiaan näiden ollessa poissa. Taaperonkieliset nimitykset isoveljelle ja -siskolle vilisevät puheessa tiheästi. Ja kun sitten ovi käy ja isosisarukset tai toinen heistä palaa kotiin, on taaperon riemu rajaton.

Kaikkein eniten meiltä on poissa tytärpuoleni, joka asuu virallisesti äitinsä luona. Häntä ikävöi myös kuusivuotias kovasti. Niitä päiviä, kun tokaluokkalainen taas saapuu meille, odotetaan kovasti. Ja sitten kuusivuotias ei päästäkään häntä silmistään, vaan seuraa kuin hai laivaa koko sen ajan, jonka hän on meillä.

Ilo on ylimmillään, kun kaikki neljä sisarusta ovat koolla.

Tottunut taapero

Kaksi isointa lastamme siis tulevat ja menevät. Vaikka ikävä on vakio, jotenkin tähän faktaan on totuttu meillä – taaperokin. Hänestä ei ole mitenkään ihmeellistä, että isoveljen hakee pari kertaa viikossa “se veikan oma isi”. Tai että siskon sänky on tyhjillään osan kuukaudesta.

Ikävään itseensä ei toki koskaan totu, mutta sen lievittäminen on helpompaa nyt, kun nämä meidän erolapsemme ovat isompia. Tokaluokkalaisella on kännykkä, josta satelee puheluita ja viestejä lapsen ollessa äitinsä luona. Välillä hän ja kuusivuotias juoruavat puhelimessa pitkäänkin.

Teknologia helpottaa

Ja Skype-puheluissa puolestaan on enemmän järkeä, kun lapset jaksavat keskittyä asiaan paremmin kuin muutama vuosi sitten. Skype onkin kaltaisemme uusperheen pelastus. Kun yksi on joukosta poissa, muut voivat kokoontua tietokoneruudun ääreen vaihtamaan hänen kanssaan kuulumisia.

Näköyhteys tekee juttutuokiosta monta kertaa spesiaalimman. Voi hymyillä toiselle, lähettää lentosuukkoja ja leikisti halatakin. Kuusivuotias voi esitellä piirustuksiaan ja taapero uutta leluautoaan. Ja jo viikossa huimasti kasvava vauva ei pääse venähtämään isosiskon huomaamatta. Onneksi on nykyteknologia!

Taapero on onnellisimmillaan, kun molemmat isosisarukset ovat kotona.

Muuttuvat roolit

Tietenkään videokuva lapsesta ei ole sama asia kuin naamatusten olo. Uusperheen jäsenten onkin sopeuduttava jatkuvasti muuttuvaan perhedynamiikkaan.
Päivästä riippuen taapero voi olla joko läsnä olevista lapsista vanhin tai toiseksi pienin.

Kuusivuotias voi puolestaan keskittyä pikkuveljensä opettamiseen (ja härnäämiseen) tai sitten olemaan itse pikkuveli – ja siskopuolensa paras kaveri.

Ihan kokonainen perhe

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta ei se oikeastaan ole sitä. Onhan meillä ollut aikaa harjoitella. Vaikka ikävä on usein läsnä, meille tämä on tavallinen tapa olla perhe. Ja lapsillemme tämä on ainut heidän henkilökohtaisesti tuntemansa perhemuoto.

Emme ehkä ole ydinperhe sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta perheellämme on kiinteä ydin – kuuden hengen kokoinen silloinkin, kun osa joukosta on toisaalla.

Joukkueemme ei ole aina täysilukuinen, mutta olemme silti ihan kokonainen perhe.

Oli onni että perheemme pienin päätti syntyä silloin, kun tytärpuolenikin oli meillä. Kaikki sisarukset pääsivät yhtä aikaa sairaalaan tulokasta tarkastelemaan.

Kuka siellä?

Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu