Lapsi on luontaisesti kiinnostunut maistelemaan itse erilaisia ruoka-aineita. Kun lapsi saa syödä omaan tahtiin sormillaan, hän oppii tuntemaan myös ruoan muodon ja värin.
Itsenäinen ruokailu kannustaakin lasta syömään. Varsinkin soseisiin mieltyneet lapset saattavat innostua hammaskalustoa vaativista herkkupaloista, kunhan saavat itse laittaa ruoan poskeensa.
Koska voi aloittaa?
Toiset lapset aloittavat sormiruokailun jo kuuden kuukauden ikäisenä. Aloittamisessa ei kuitenkaan kannata kiirehtiä. Käden motoriset taidot kulkevat yleensä yhdessä pureskelutaitojen kanssa. Kun lapsi osaa poimia vaivattomasti ruokapaloja lautaselta, on hän todennäköisesti kypsä myös syömään niitä.
Aloitteleville maistelijoille sopivat pehmeäksi keitetyt juurekset kuten porkkana ja bataatti. Myös perunan palaset ovat hyvää sormiruokaa, mutta makeat juurekset saattavat viedä voiton perunasta.
Pehmeät hedelmät täydellistävät ruokatarjottimen. Tarjolle voi laittaa esimerkiksi banaania, persikkaa ja vesimelonia. Myös suolattomat maissinaksut soveltuvat erinomaisesti ruokailun yhteyteen.
Ruoka-aineiden valintaan pätevät samat terveen järjen ohjeet kuin syöttöruokailuunkin. Lapsen ei pidä antaa syödä itse mitään sellaista, mitä vanhempi ei lusikoisi tai tarjoaisi muuten lapsen suuhun.
Voiko lapsi tukehtua?
Monet vanhemmat pelkäävät, että sormiruokaileva lapsi ahtaa suunsa täyteen ja tukehtuu. Pelko on kuitenkin turha.
Syöttämällä lusikoidut ruokapalat voivat olla jopa vaarallisempia kuin lapsen omatoimisesti poimimat palat. Aikuinen saattaa nimittäin työntää lusikan liian syvälle lapsen kurkkuun, niin että lapsi imaisee ruokapalat henkitorveensa. Sormiruokaileva lapsi ei puolestaan työnnä ruokaa kurkun takaosaan ennen kuin on oppinut pureskelemaan.
Lapsen ei kuitenkaan saa antaa syödä missä vain. Jos lapsi ruokailee esimerkiksi selällään, voivat ruokapalat valua hänen henkitorveensa. Sormiruokailijan on syytä istua aina syöttötuolissa.
Lähteet:
Lue lisää ravinosta ja imetyksestä: