Vauvan yöllistä heräämisherkkyyttä ja syömisrytmiä on mahdollista muuttaa kasvattamalla itkuun reagoimispituutta. Vaikka moni kavahtaa tällaista toimintatapaa, lasten unta tutkiva Outi Saarenpää-Heikkilä pitää sitä järkevänä varsinkin tapauksissa, joissa vanhemmat ovat todella väsyneitä. Menetelmän tiedetään parantavan niin vauvan kuin myös vanhempien unta.

Julkaistu 25.5.2016

Vauvan itku ei ole mikään katastrofi. Lapsesta ei tule aikuisena depressiopotilasta, jos lasta ei saa välittömästi hiljenemään.

Osa vauvoista heräilee usein öisin

Noin puolet vauvoivat nukahtaa helpohkosti ja vetää sikeitä pitkään – samaa ei voi sanoa siitä toisesta puolikkaasta, joilla unen saaminen ja siellä pysyminen tuottavat vaikeuksia. Tarkkaa syytä tälle ilmiölle ei tunneta, mutta sen arvellaan johtuvan lasten geneettisistä eroavaisuuksista. Jos lapsella on erityisen hankala unityyli, vanhemmat saattavat olla epätoivoisen väsyneitä.

Monet haastavien nukkujien vanhemmat haluavatkin tietää, missä vaiheessa heidän lapsensa yhtäjaksoinen uni pitenee. Vauvan unta on mahdollista parantaa, jos lapsi on perusterve. Vastasyntyneiden täytyy tietysti saada riittävästi yömuonitusta, mutta kun kuukausia kertyy, yösyöttöjen tiheyttä voidaan yrittää karsia.

Lue myös: Vauvat heräilevät jopa tunnin välein – tilasto kertoo, miten pikkulapset nukkuvat

Vastasyntynyt ei saa nukkua läpi yön

Joillain lapsilla on paremmat unenlahjat kuin toisilla. Vastasyntyneen vauvan ei kuitenkaan antaa nukkua läpi yön – 8–10 tuntia on liikaa

”Jos vastasyntynyt nukkuu 8 tuntia, hänellä saattaa olla jokin väsyttävä perussairaus. Lapsi on silloin liian heikko heräämään nälkään”, Saarenpää-Heikkilä kertoo.

Mitä pienempi vauva on, sitä enemmän häntä pitää syöttää myös yöllä. Muuten lapsi ei saa riittävästi energiaa.

Pieni tauko ennen itkuun reagoimista voi olla paikallaan – uneen ei kannata huudattaa

Joillekin vauvan väsyttämille perheille sopii ratkaisu, jossa vauvan itkua tarkkaillaan hetken – esimerkiksi minuutin – ennen kuin äiti alkaa imettää. Vauvaa voi hyssytellä tai silitellä ennen imettämistä.

”Tällä ohjeella on pystytty venytämään alle puolivuotiaan imetysvälejä yöaikaan. Vauvan huutoa voi kuunnella minuutin, mutta missään nimessä ei pidä lähteä useiden minuuttien mittaiseen huudattamiseen”, lasten unta tutkiva lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Uneen huudattamista Saarenpää-Heikkilä ei suosittele. Huudattamisella tarkoitetaan, että vauvan annetaan itkeä, kunnes hän nukahtaa omaan itkuunsa ja väsymykseensä.

Älä anna vauvan nukahtaa tissi suussa

Aikuinenkin havahtuu unesta puolentoistatunnin välein unesta, vaikka niitä ei aamulla yleensä muistetakaan.

Myös pieni vauva nukkuu pätkissä.  Kun vauva havahtuu, hän saattaa itkeskellä, mutta hänellä ei välttämättä ole mitään sen suurempaa hätää.

”Havahtuessaan vauva tarkistaa, onko kaikki kunnossa. Jos vauva on tottunut nukahtamaan rinta suussa, herääminen ilman rintaa suussa on samanlainen katastrofi vauvalle kuin aikuiselle se, että nukahtaisi sänkyyn, mutta heräisi autotallista”, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Aina kyse ei ole opitusta tissitavasta. On tietysti mahdollista, että itkevällä vauvalla on nälkä. Alle puolivuotiaan kuuluu syödä yöllä muutaman kerran. Mitä pienempi vauva on, sitä tiheämpi on vauvan syömisrytmi.

Vauva ei saa määrätä perheen unirytmiä

Nykyään puhutaan paljon vauvantahtisuudesta. Kun vauva on pieni, on tietenkin hyvä toimia vauvan ehdoilla. Myöhemmin vauvantahtisuus ei ole enää hyvää kasvatusta.

”Olen hoitanut perheitä, joissa 2-vuotiasta kasvatetaan vauvantahtisesti. Kaikki menee silloin lapsen pillin mukaan. Jos lapsi haluaa leikkiä yöllä tai kuulla satuja, vanhemmat tottelevat”, Saarenpää-Heikkilä kertoo.

Lapsen ei pidä antaa myöskään valita nukahtamistapaansa. Jos on tarkoitus, että vauva nukkuu pinnasängyssä, vauva pitäisi nukuttaa pinnasänkyyn. Jos vauva tottuu nukahtamaan äidin viereen, herääminen pinnasängystä saattaa pelästyttää lapsen hereille.

Vasta puolivuotiaana viralliseen unikouluun

Unikoululla tarkoitetaan menetelmiä, jotka tähtäävät vauvan omatoimiseen nukahtamiseen, ilman että vanhempi erikseen nukuttaa. Yksi suosittu unikoulumenetelmä on tassuttelu eli tassuhoito.

Nämä menetelmät solveltuvat vasta yli puolivuotiaille lapsille.

”Alle kuusi kuukautta vanha vauva on vielä neurologisesti epäkypsä, eikä hän pysty oppimaan asioita”, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Vauvan unikouluyritykset kannattaakin säästää vauvan puolivuotissyntymäpäivään saakka.

”Puolesta vuodesta eteenpäin lapsi pystyy omaksumaan nukkumistavan. Puolen vuoden iässä unenrakenne, keskushermosto ja sosiaalisuus muuttuvat, ja usein myös yöheräily alkaa”, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Myös vanhemmat tarvitsevat unikoulua

Vauvan rauhoittamisen lisäksi on tärkeää, että vanhemmat rauhoittavat itseään. Itkeminen on lapselle normaalia. Siitä on turha olla huolissaan.

”Varsinkin esikoisen kanssa voi tuntua siltä, että maailma kaatuu päälle. Vauva vain huutaa, eikä siihen pysty vaikuttamaan. Itkemisestä pitää puhua. Kun vanhempi saa tietoa vauvan kehityksestä, myös oma stressi vähenee. Silloin pystyy suhtautumaan tyynemmin vauvan itkemiseen”, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Hermoilu vauvan heräilystä tai ehdollistuminen jatkuvaan heräilyyn aiheuttaa joillekin vanhemmille pidempiaikaisia uniongelmia. Monet äidit heräilevät vielä silloinkin, kun lapsi nukkuu yönsä hyvin.

Vinkit vauvan parempaan uneen:

Yleispäteviä vinkkejä vauvan parempaan uneen on Saarenpää-Heikkilän mukaan vaikea antaa. Siinä missä yhdelle sopii perhepeti, toisella sängyn jakaminen lapsen kanssa tietää yöunien menetystä. Tärkeää onkin, että vanhemmat voivat hyvin.

  • Vanhempien täytyy pitää vuorokausirytmistä kiinni. Vaikka lapsi kuinka haluaisi olla hereillä yöllä, vauvaa on totutettava vanhempien unirytmin mukaiseen elämään.
  • Jos vauva nukkuu omassa sängyssä, yöllä ei tarvitse juosta heti pää kolmantena jalkana syöttämään vauvaa. On hyvä kuunnella hieman, minkälaista itku on: Onko vauvalla nälkä? Onko kyseessä jokin muu hätä? Tai ehkä vain pieni kitinä unijaksojen välissä ilman sen suurempaa syytä?
  • Vauvan itku ei ole mikään katastrofi, josta pitäisi välittömästi olla tavattoman huoissaan, vaikka se ei ihan heti loppuisikaan.

Lue myös bloggarimme kirjoitus: Esikoiseni hyväunisuus ei ollutkaan ansiotani

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliOpiskelu ja lapsen saaminen – millainen yhtälö?
Seuraava artikkeliTiedät olevasi imettävä äiti, kun…
JAA