Neljä viidestä syntyvästä suomalaislapsesta painaa yli 2,5 mutta alle 4 kiloa – keskimääräinen syntymäpaino on 3498 grammaa. 16,7% syntyvistä lapsista painaa yli neljä kiloa – ja moni isoa lasta odottava miettii, tarkoittaako sikiön suuri koko vaikeaa synnytystä. Sikiön koon lisäksi merkitystä on kuitenkin muun muassa äidin rakenteella ja sikiön asennolla.

Viimeksi päivitetty 26.2.2019

Keskimääräinen suomalaislapsi painoi 3498 grammaa syntyessään vuonna 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan yli nelikiloisia lapsia syntyi vuoden aikana 8 517 kappaletta – ilmiö on siis tuttu jokaisessa synnytyksiä hoitavassa sairaalassa, ja siihen osataan suhtautua. Yli 4,5 kg painavia lapsia oli 2,4% syntyneistä.

”Kun epäillään, että nainen odottaa isokokoista sikiötä, hänet kutsutaan synnytystapa-arvioon. Meillä tämä ajoittuu noin 38. raskausviikon tienoille. Silloin tutkitaan sikiön asento, koko, tehdään painoarvio ja lisäksi tutkitaan odottavan äidin lantio. Sikiötä tutkitaan sekä käsin tunnustelemalla että ultraäänellä”, kertoo Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin synnytysosaston ylilääkäri Marja Vääräsmäki.

Äidiltä arvioidaan luisen lantion mittojen lisäksi myös niin sanottu lihasvastus, eli se, kuinka kireät lantionpohjan lihakset ovat ja paljonko ne mahdollisesti vastustavat ison vauvan syntymistä. Uudelleensynnyttäjillä lihasvastus on usein pienempi kuin ensisynnyttäjillä.

Ratkaisut tehdään aina yhdessä äidin kanssa, keskustellen.

”Useimmat toivovat alatiesynnytystä, ja useimmille se on myös mahdollista”, Vääräsmäki tietää.

”Mahtuuko se syntymään?”

”Yleisin kysymys isokokoista sikiötä odottavilla äideillä on se, mahtuuko lapsi syntymään”, Vääräsmäki kertoo.

Mahtumiseen vaikuttavat monet sekä äitiin että lapseen liittyvät tekijät.

”Raskausdiabetes on yksi tärkeä arvioon liittyvä tekijä. Raskausdiabetesta sairastavan äidin lapsi saattaa olla tavanomaista harteikkaampi ja pulleampi”, Vääräsmäki sanoo.

Muita kysymyksiä ovat esimerkiksi se, onko äiti ensisynnyttäjä vai jo aiemmin synnyttänyt – ja miten mahdolliset aiemmat synnytykset ovat menneet. Lisäksi tutkitaan se, missä tarjonnassa sikiö on kohdussa. Näiden perusteella tehdään arvio siitä, miten lasta lähdetään synnyttämään.

”Jos lapsi on yli viisikiloinen, alatiesynnytystä ei yleensä lähdetä yrittämään. Silloin vaihtoehtona on sektio”, Väärämäki sanoo.

Itsestään käynnistymistä toivotaan

Tavanomaisimmin toivotaan, että isokokoisen lapsen synnytys käynnistyisi itsestään.

”Sanon usein, että itsestään käynnistynyt synnytys antaa muutaman sata grammaa ”anteeksi” verrattuna käynnistettyyn. Kun naisen elimistö on valmis synnytykseen ja supistukset tulevat mahdollisimman luonnollisesti, se on paras mahdollinen tilanne”, huomauttaa Vääräsmäki.

Isoa lasta synnytettäessä sikiön tarjonta sekä laskeutuminen ja kiertyminen synnytyskanavassa vaikuttavat paljon siihen, miten koko tapahtuma etenee. Raivotarjonta on kaikkein tavallisin – siinä sikiön pää painaa kohdunsuuta auki ja pää pääsee myös muotoutumaan synnytyskanavan mukaisesti.

Mikäli sikiö on perätilassa, yritetään useimmiten ulkokäännöstä. Jos se ei onnistu, sikiö jää perätilaan ja tilanne arvioidaan uudestaan. Alle nelikiloisen sikiön voi synnyttää alateitse myös perätarjonnassa, mutta silloin tarvitaan erityisen tarkkaa arviota äidin lantiosta, koska halutaan varmistua, että viimeisenä tuleva sikiön pää sopii syntymään lantion läpi muotoutumattomana ponnistusvaiheen lopussa. Tällöin mittaus tehdään magneettikuvauksella yleensä ainakin ensisynnyttäjille.

Sairaala varautuu isokokoisen lapsen synnyttäjään

Kun tiedetään, että äiti on tulossa synnyttämään isokokoista sikiötä, siihen varaudutaan myös synnytyssairaalassa. Usein äideille valmistellaan sängyn sijaan erityinen ”poikkipöytä”, joka antaa kätilölle mahdollisimman paljon tilaa auttaa synnytyksen etenemistä. Äidille tarjotaan jalkatukia tai telineitä, joita käyttämällä lantion asento pystytään ohjaamaan mahdollisimman avoimeksi.

”Mikäli sikiö ei tunnu pääsevän synnytyskanavassa eteenpäin, sen liikkumista pyritään auttamaan kehottamalla äitiä hakeutumaan esimerkiksi kontalleen tai kyljelleen”, Vääräsmäki kertoo.

Muutoin asiaa ei Vääräsmäen mukaan voida juurikaan auttaa: imukupilla tai muilla välineillä ei voida voittaa sikiön kokoa ja lantion ahtautta. Sen sijaan merkitystä on äidin tukemisella ja uskolla omiin voimiinsa – niitä pyritään vahvistamaan sillä, että äiti tietää, mitä milloinkin tapahtuu.

”Lapsen ollessa iso ollaan myös tavanomaista herkempiä siihen, että lähdetään sektioon, jos synnytys pysähtyy”, Vääräsmäki kertoo.

 

 

 

Mitä mieltä olet artikkelista?