Sokerirasituskoe tehdään melkein kaikille odottaville äideille. Sen avulla selvitetään, onko raskaana oleva nainen riskiryhmässä raskausdiabeteksen saamiseen. Tavallisesti sokerirasituskoe otetaan raskausviikoilla 24–28., ja kokeen ottaminen kestää 2–3 tuntia.

Viimeksi päivitetty 28.3.2018

Sokerirasituskoe on kolmen verikokeen sarja, jonka aikana odottava äiti saa juodakseen imelän makuista glukoosinestettä. Kun mitataan sen vaikutus veriarvoihin, saadaan selville sairastaako hän raskausdiabetesta. Koe tehdään yhden aamun aikana ja sitä ennen tulee paastota 12 tuntia.

Milloin sokerirasituskoetta ei tarvitse tehdä?

Sokerirasitusta ei tarvitse tehdä, mikäli kyseessä on alle 25-vuotias, normaalipainoinen ensisynnyttäjä, jonka lähisukulaisilla ei ole tyypin 2 diabetesta.

Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle, normaalipainoiselle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä syntynyt lapsi ole ollut poikkeuksellisen kookas.

Milloin sokerirasituskoe tehdään varhennetusti?

Jos äiti on vaikeasti ylipainoinen, hänellä on erityisen paljon diabeetikkoja suvussa tai jos hänellä on ollut aikaisemmin raskausdiabetes, koe otetaan jo raskausviikoilla 12.–16.

Näin tehdään sokerirasituskoe

Koe alkaa 12 tunnin paastolla: Ennen koetta odottaja siis joutuu olemaan syömättä ja juomatta 12 tuntia, yleensä illasta aamuun. Tämän jälkeen odottajalta otetaan glukoosimääritystä varten ensimmäinen verinäyte, eli niin sanottu ”nollanäyte”.

Sitten äidille annetaan juotavaksi pari lasillista makeaa glukoosinestettä, joka sisältää 75 grammaa sokereita.

Kaksi verinäytettä

Sokeriliuoksen juomisen jälkeen äidiltä otetaan kaksi verinäytettä. Ensimmäinen otetaan tunnin päästä ja toinen kahden tunnin kuluttua nesteen juomisesta.

Sokeriarvoja verrataan nollanäytteen tulokseen. Jos arvot ylittävät määritellyt rajat, äidille diagnosoidaan raskausdiabetes.

Lue myös: Raskausdiabetes ennakoi sydänongelmia

Ruokavalio ja liikunta hoitoina

Raskausdiabeteksen ensimmäiseksi hoitomuodoksi suositellaan monipuolista ja terveellistä ravintoa, sopivaa energiansaantia ja liikuntaa. Päivittäinen kalorimäärää on hyvä tiputtaa 1600–1800 kilokaloriin. Raskausdiabetestä sairastettaessa on tärkeää, ettei paino nouse kahdeksaa kiloa enempää raskausaikana.

Jos elintapojen muuttaminen ei laske sokereita, äitiä hoidetaan äitiyspoliklinikalla insuliinilla.

Kohonnut riski diabetekseen

Kohonneet sokerit nostavat oleellisesti äidin riskiä sairastua raskauden jälkeen tyypin 2 diabetekseen. Insuliinihoitoon joutuneen äidin sokereita suositellaan tarkistettavaksi 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä diabetesriskin vuoksi.

Sikiön suuren koon lisäksi äidin korkeat sokerit voivat aiheuttaa lapselle olkapunoshermovaurion. Sokerivauvalla voi olla myös liian matala verensokeripitoisuus. Yleensä runsas rintaruokinta auttaa vaivaan.

On myös mahdollista, että lapsen myöhempi liikapaino ja sydänsairauksien riski on yhteydessä äidin sokerinaineenvaihdunnan häiriöön.

Onko raskausdiabetes lisääntynyt viime aikoina?

Tänä päivänä jopa 17,4 prosentilla odottajista havaitaan liian korkeat sokeriarvot. Paastoarvot ylittäneiden määrä on kasvanut takavuosista, koska raja-arvoja on tiukennettu.

”On osoitettu (HAPO-tutkimus), että makrosomiavaara, vastasyntyneen hypoglykemiavaara alkavat lisääntyä jo vähänkin koholla olevien sokerirasitusarvojen yhteydessä”, Turun yliopiston lääketieteen professori Risto Kaaja kirjoittaa.

Näytteiden raja-arvot

Suomessa paastoarvon (eli ”nollanäytteen”) raja on 5,3 mmol/l. Jos siis paaston jälkeen äidin verensokeri on yhtä suuri tai suurempi kuin raja-arvo, raskausdiabetes diagnosoidaan. Maailmalla käytetään HAPO-tutkimukseen vedoten niinkin alhaista paastoarvoa kuin 5,1 mmol/l.

Tunnin kuluttua otettavan näytteen raja-arvo on 10 mmol/l. Viimeinen eli kahden tunnin kuluttua otettava näytteen raja-arvo on 8,6 mmol/l.

Tiukentuneet raja-arvot eivät tosin selitä kokonaan raskausdiabetesdiagnoosien yleistymistä.

”Todennäköisesti raskausdiabetes on lisääntymässä ylipainon yleistymisen myötä”, Kaaja pohtii.

Vaikutukset sikiöön

”Täytyy muistaa, että valtaosalla ’tauti’ on lievä ja vaikutus sikiöön vähäinen. Merkitys kasvaa, jos kaikki 3 arvoa sokerirasituksessa ovat poikkeavia”, Kaaja kertoo.

Lievään raskausdiabetekseen on hyvä puuttua ajoissa. Jos nimittäin insuliinihoito joudutaan aloittamaan, sikiövaikutukset myös lisääntyvät.

”Lieväkin tauti voi seuraavien raskauksien aikana pahentua, jos paino jatkaa nousuaan. Siksi on hyvä pyrkiä laihduttamaan myös lievän raskausdiabeteksen jälkeen. Näin äiti vähentää myös omaa tyypin 2 diabetekseen sairastumisen vaaraa”, Kaaja huomauttaa.

Lue myös:

Lihominen raskauksien välissä altistaa raskausdiabetekselle
Ensimmäisen ja toisen raskauden välissä lihovat naiset ovat alttiita sairastumaan raskausdiabetekseen, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa.

Kuorsaajan raskausdiabetesriski suurempi
Kuorsaavan odottajan riski sairastua raskausdiabetekseen on monikertainen kuorsaamattomaan verrattuna, amerikkalaistutkimuksessa todetaan.

Lihavuus saattaa saada alkunsa jo kohdussa
Monet ylipainoiset aikuiset ovat saattaneet ohjelmoitua lihaviksi jo raskausaikana. Tähän ainakin viittaa australialaistutkimus, jossa äidin raskauden aikaisen painonnousun todettiin vaikuttavan jälkeläisen painonkehitykseen.

Diabeetikot muita alttiimpia masentumaan raskauden aikana
Tutkimuksen mukaan diabetesta sairastavat tai siihen raskauden aikana sairastuvat masentuvat muita herkemmin raskauden loppuaikoina ja lapsen synnyttyä.

Mitä mieltä olet artikkelista?