Tytön tai pojan toivominen on jonkinasteinen tabu. Kuitenkin monella tulevalla isällä ja äidillä on päässään vähintäänkin mielikuva jommastakummasta, vaikka he eivät uskoisikaan pettyvänsä ennakko-odotuksen vastaisesta totuudesta.

Viimeksi päivitetty 29.9.2011

Joskus käy niin, että isä huomaa vasta synnytyssalissa odottaneensa salaa jompaakumpaa: pieni pettymyksen aalto pyyhkäisee pään läpi, ja isä sysää tunteen vääränä pois.

Jos tulevalla isällä itsellään on vain veljiä, hänellä ei välttämättä ole kuvaa siitä, millaista tytön kanssa eläminen on – tai pikemminkin hän saattaa olettaa eron olevan todellista isompi. Silloin on helpompi nähdä tuleva lapsi poikana. Mies saattaa muistella parhaita hetkiä oman isänsä kanssa – vaikkapa pihafutista tai kahdenkeskisiä automatkoja keskusteluineen – ja haaveilla vastaavista isä–poikahetkistä oman lapsensa kanssa. Yhtä lailla hän saattaa nähdä itsensä suojelemassa pientä prinsessaansa pahalta maailmalta. Jotkut odottajat myös murehtivat lastensa pärjäämistä ja uskovat vastakkaisen sukupuolen selviävän elämästä helpommalla.

Loppujen lopuksi sukupuoli on niitä harvoja ominaisuuksia, joita voimme suhteellisen varmaksi nähdä syntymästä (jopa rakenneultrasta) saakka. Lisäksi sen sosiaalinen merkitys on eri luokkaa kuin silmien värin tai korvalehden muodon. Ei ihme, että se herättää ajatuksia ja tunteita.

Mitä mieltä olet artikkelista?