Marie Haraldsen Horvei valitteli lääkärilleen 25. raskausviikolla, että hänen kohdunkaulallaan tuntui ikävä painon tunne. Kun ultrassa paljastui, että kohdunsuu oli hieman auennut, lääkärin ohje Marielle oli yksiselitteinen: vuodelepoon. Nyt Marie on lepäillyt sohvalla viisi viikkoa.

Viimeksi päivitetty 27.3.2012

Kyseessä oli ollut rutiinitarkastus, ja kaikki oli vaikuttanut olevan kunnossa.


 


”Kun olin jo pukeutumassa, mainitsin ohimennen epämiellyttävästä painon tunteesta kohdunsuulla”, kaksosia odottava Marie muistelee.

Marie on ollut raskaana ennenkin – hänen esikoispoikansa on 4-vuotias – mutta hän ei tietenkään voinut tietää, millaiset tuntemukset olivat normaaleja tässä vaiheessa kaksosraskautta. Ehkä ne kuuluivat asiaan?

Lue lisää kaksosraskaudesta.

Lääkäri halusi heti tarkistaa kohdunkaulan tilanteen. Ultra paljasti, että kohdunsuu oli osittain auki. Lääkärin viesti Marielle oli yksiselitteinen: ”Menee kotiin ja käy lepäämään.” Nyt Marie on lepäillyt sohvalla viisi viikkoa.

Ei tieteellistä näyttöä

Vaikka vuodelevon tehokkuudesta ennenaikaisen synnytyksen ehkäisijänä ei ole tieteellistä näyttöä, lääkärit päätyvät kuitenkin usein suosittelemaan sitä varmuuden vuoksi.

”Vuodenlevon hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, mutta toisaalta varmuutta ei ole siitäkään, etteikö se auttaisi”, Stavangerin yliopistollisen sairaalan synnytysosastolla työskentelevä lääkäri Philip von Brandis sanoo.

Ensimmäisen viikon Marie vietti makuullaan lähestulkoon koko ajan.

“Jos olin jalkeilla, tunsin heti painetta kohdunsuulla. Joskus tuntui jopa siltä kuin jotain olisi pyrkimässä kohdusta ulos. Silloin ei auttanut muu kuin käydä samantien lepäämään”, Marie kertoo.

“Tietenkin mielessäni kävi, että jokin saattaisi mennä pieleen ja että lapset saattaisivat syntyä aivan liian aikaisin. Joka ilta olin kiitollinen, että olin päässyt taas yhden päivän eteenpäin.”

Lue myös: Tuplaonnea

Viikon vuodenlevon jälkeen Marie kävi jälleen lääkärissä – ja sai tällä kertaa varovaisen hyviä uutisia: kohdunsuu ei ollut auennut enempää. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että vuodelepoa olisi jatkettava – todennäköisesti siihen saakka, kunnes synnytys alkaa.

Tylsää?

Eikö makaaminen päivästä toiseen käy tylsäksi? Ei, Marie väittää.

“Onhan minulla tietokoneeni, television kaukosäädin ja kännykkä”, hän nauraa.

Aamutelevisio ja Täydelliset naiset ovatkin tulleet Marielle tutuiksi vuodelepoviikkoina. Ihan pelkäksi television katseluksi elämä ei kuitenkaan ole mennyt. Tärkeintä on, että jokaiselle päivälle on jonkinlainen suunnitelma, Marie pohtii.

”Olen saanut sohvalta käsin organisoitua monia asioita, joihin minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut aikaa. Nyt ovat talossa käyneet sekä putkimies että sähkömies hoitamassa pitkään korjaamista odottaneet pikkuviat. Myös lastenhuoneen tapetit on jo valittu”, Marie kertoo.

Vuodelepo on opettanut Marieta kuuntelemaan itseään ja kehoaan entistä paremmin.

”Kun oloni alkaa tuntua epämukavalta, en viivyttele vaan menen heti lepäämään”, Marie sanoo.

Nautin jokaisesta päivästä

Kun Marie sai kuulla, että hän odottaa kaksosia, hän ymmärsi heti, että tällä kertaa raskaus ei mene yliaikaiseksi, kuten esikoispojan kohdalla oli käynyt. Mutta kärsimätönkään hän ei tällä kertaa ole.

“Kun odotin esikoistani, halusin ajan kuluvan mahdollisimman nopeasti. Nyt näen asian aivan toisin. Nautin jokaisesta päivästä, jolloin saan ottaa iisisti, illoista jotka voin viettää mieheni ja poikani kanssa ja öistä, jotka saan nukkua keskeytyksettä illasta aamuun. Tiedän, että nämä rauhalliset päivät ovat ohi pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun kaksoset ovat syntyneet”, Marie sanoo.

Lue myös: Hulinaa kaksosten tahtiin

Marien laskettu aika on 18. toukokuuta. Hän toivoo, että raskaus jatkuisi edes huhtikuun puolellle.

”Parasta tietenkin olisi, että pojat pysyisivät kohdussa niin pitkään kuin mahdollista”, Marie sanoo.

Kerro kaikista oireista, esitä kysymyksiä

Marie kuuli oman raskautensa ongelmista sattuman kautta, mikä saa hänet mietteliääksi.

”Kerro lääkärille kaikista pienimmistäkin oireistasi, kirjoita kysymykset paperille ennen tapaamista. Vastaanotolla on niin helppo unohtaa etukäteen mieltä askarruttaneet asiat. Itse melkein jätin mainitsematta painon tunteen kohdunkaulallani koska oletin, että se ei ole tärkeää.”

Teksti ja kuvat: Maren Eriksen

Lue myös:

Kiinni köytetty kohtu

Mitä mieltä olet artikkelista?