Samaa tahtia kun raskaus alkaa tuntua todelliselta, maailma voi muuttua yllättävän vaaralliseksi paikaksi. Mielessä saattaa myllertää erilaisia pelkoja.

Pelot liittyvät raskauden etenemiseen, vauvan hyvinvointiin, synnytykseen, pärjäämiseen lapsiperheenä, omaan rooliin ja identiteettiin, parisuhteeseen, kotikadun liikennejärjestelyihin, maapallon tilaan… Joitakin takaraivossa kummittelevia seikkoja tuleva isä ei osaa edes pistää sanoiksi.

Huolehtiminen on osaltaan vanhemmaksi kasvamista ja uuteen tilanteeseen sopeutumista, ja siten hyvin normaali reaktio. Toisaalta yhtä lailla normaalia on sekin, jos raskausaika ei herätä suurempia huolia. Ihmiset ovat erilaisia.

Joku saattaa haluta hautoa mietteitään itsekseen kaikessa rauhassa, mutta mahdollisten mörköjen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Tukea ja uusia näkökulmia voi puolison lisäksi hakea esimerkiksi ystäviltä, perheeltä tai netistä. Odottavan isänkin huolet voi ottaa puheeksi äitiysneuvolassa, ja jos terveydenhoitajan aika ja ammattitaito eivät riitä niiden käsittelyyn, apua saattaa tarvittaessa saada esimerkiksi perheneuvolasta.      

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA
Edellinen artikkeliIsän 7. raskausviikko: Hehkutus
Seuraava artikkeliIsän 9. raskausviikko: Tupakalle vai lenkille?