Synnytysjakkarasta liikkuu monenlaisia (vääriä) uskomuksia. Esimerkiksi sanotaan, että ensisynnyttäjä ei saisi synnyttää jakkaralla, jakkarasynnytyksesä tulee enemmän repeämiä tai että kätilöt eivät suostu auttamaan jakkarasynnytyksissä. Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa.

Julkaistu 20.4.2018   -   Päivitetty 11.5.2018

Synnytysjakkara on hevosenkengän muotoinen, matala, yleensä puinen jakkara. Sinä istutaan pystyssä asennossa niin, että pakarat ovat hevosenkengän reunoilla, ja lantio on muuten vapaana sen aukossa.

Synnyttäjän tukihenkilö istuu useimmiten jakkaran takana, tukien synnyttäjää asennossaan. Äiti voi ottaa kiinni jakkaran reunoista, mikä helpottaa ponnistamista. Istukkaa ei jakkaralla yleensä synnytetä, vaan äiti nousee vauvan kanssa sänkyyn sitä varten.

 

Synnytysjakkaran hyödyt…

Synnytysjakkaran hyödyt ovat monipuoliset: Synnytysjakkaralla istuva äiti on pystyasennossa, jolloin painovoima auttaa vauvaa laskeutumaan. Synnyttäjä kokee usein myös hallitsevansa tilannetta paremmin kuin vaikkapa makuulla ollessaan.

Tukihenkilö voi olla aktiivinen osallistuja myös ponnistusvaiheessa, ja näkee vauvan syntymän hyvin.

…ja haitat

Haittojakin jakkaralla olossa voi olla: Synnyttäjän jalat voivat puutua, ja pystyasento istuen saattaa turvottaa alapäätä.

Jakkaralla ei kannatakaan työnnellä pitkiä aikoja kerrallaan, vaan vaihtaa välillä asentoa: nousta hetkeksi seisomaan, tai nojata vaikka eteenpäin.

Välilihaa pystyy jakkarallakin tukemaan jotenkin, ja asento itsessään ei venytä välilihaa niin äärimmilleen, kuin vaikkapa puoli-istuvassa asennossa ponnistaminen.

Aina ei jakkara sovi

Mikäli äidin saamat puudutteet ovat vieneet jaloista voimat, ei jakkaralla voi istua, koska äidin pitää tukea asentoa itse. Muuten puudutus ei ole este jakkarasynnytykselle.

Jotkin sairaudet voivat ehkäistä jakkaran käyttöä: vaikkapa paha pre-eklampsia, jonka vuoksi äidin olisi oltava mahdollisimman rauhallinen ja vähäliikkeinen, ettei tulisi kouristuksia.

Hyvin isokokoisia vauvoja ei mielellään synnytetä jakkaralla, etteivät hartiat kiilautuisi kiinni.

Pyydä sopivaa kätilöä

Jotkut kätilöt eivät pysty jakkarasynnytyksessä auttamaan: Jos kätilöllä on pahoja polvi- tai selkävaivoja, ei hän välttämättä taivu matalalla jakkaralla ponnistavan äidin avuksi.

Mikäli jakkarasynnytys on sinulle tärkeä, voit kuitenkin toivoa jo etukäteen sellaista kätilöä, jolta avustaminen onnistuu asennossa, kuin asennossa!

Suomessakin, varsinkin maaseudulla naiset synnyttivät kätilöiden kanssa, jakkaralla ja kontillaan vielä 1900-luvulla. Kuva: Maarit Sinisaari-Eskelinen

Kokeile jakkaraa ja päätä itse!

Ponnistaminen ei ole yhden totuuden hommaa. Jakkaraa voi kokeilla, ja jos se ei ole sinulle mieluinen, vaihda asentoa. Ponnistusasennon vaihtelu voi olla synnyttäjälle työlästä, joten tukihenkilön apu ja tuki ovat korvaamattoman tärkeitä.

Jo muinaisessa Babyloniassa…

Varhaisimmat todisteet synnytysjakkaran käytöstä löytyvät jo muinaisesta Babyloniasta, 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Egyptiläisen kuningatar Kleopatran haudasta on löytynyt kohokuvioita, jossa hän synnyttää kontallaan, viiden naisavustajan ympäröimänä.

Tämä hyväksi havaittu tapa – synnyttää pystyssä ja naisten kanssa – sai jatkua tuhansia vuosia häiriintymättä. Synnytysjakkaran käyttö levisi Babyloniasta muuallekin maailmaan.

Miksi jakkara vaihtui sänkyyn?

Naisia alettiin kellistää selälleen synnyttämistä varten 1500-luvun Ranskassa. Kätilötyö oli tuolloin arvostettu ja tuottoisa ammatti, ja se oli vain naisten hallussa.

Miespuoliset parturi-kirurgit tekivät vähäisempiä lääketieteellisiä operaatiota, ja sen lisäksi oli jo olemassa koulutettujen lääkäreiden ammattikunta. Koska naisen kehoa ei mielellään tuohon aikaan miehelle näytetty, lääkärit pysyttelivät vielä loitolla synnyttäjistä.

Silloin, kun synnytyksessä meni jotain pieleen, paikalle saatettiin kutsua parturi-kirurgi, jotta menehtynyt lapsi saataisiin ulos äidistä. Parturi-kirurgit eivät kuitenkaan olleet yhtä arvostettuja kuin lääkärit.

Raskaudesta tehtiin sairaus

Pikkuhiljaa parturit huomasivat, että he saavat lisää asiakkaita sekä arvostusta, jos raskaus olisikin sairaus, jota vain he voisivat hoitaa. Siinä missä kätilöt pyrkivät välttämään raskauteen ja synnytykseen puuttumista ja pitivät sitä normaalina tapahtumana, parturit tienasivat sitä paremmin, mitä huonommin synnytys sujui, ja pääsivät toimenpiteiden myötä lähemmäksi arvostetumpaa lääkärin ammattia.

Miesparturit halusivat naisten makaavan selällään synnytyksen aikana, jotta heidän olisi helpompi käyttää instrumenttejaan. Instrumentteja, joita ei välttämättä olisi edes tarvittu, jos naiset olisivat saaneet olla pystyssä.

Synnyttäjiä tirkistelevä kuningas

1643 valtaan astui Ludwig XIV, joka katseli mielellään naisia synnyttämässä. Jakkaralla synnyttävä nainen ei ollut tarpeeksi hyvin esillä kuninkaan mielihaluja tyydyttämään, joten kuningas vaati synnyttäjiä makaamaan puoli-istuvassa asennossa.

Kuninkaan vaatimuksesta kätilöt saivat väistyä synnyttäjän hoidosta, ja miespuoliset synnytyslääkärit astuivat heidän tilalleen. Pikkuhiljaa tapa levisi hovista myös tavallisen kansan keskuuteen, kuninkaan lääkäreiden kouluttaessa muita lääkäreitä.

Nykyaikaisen, puoli-istuvan synnytysasennon takana on siis miespuolisten ammattiryhmien valtataistelu ja tirkistelynhalu.

Kätilö kuulolla
Vauvantai-kätilö on Silja Seppänen: yksityinen kätilö, kouluttaja ja imetysohjaaja. Silja kirjoittaa blogiinsa asiaa raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja äitiydestä, sekä tarinoi naisena olemisen ihanuudesta. Siljan omat sivut löydät osoitteesta www.vauvantai.fi.

Lisää Vauvantai-kätilöltä:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Lähteet
The Evolution of Maternal Birthing Position
Välilihan repeämän ehkäiseminen ponnistusvaiheessa – kätilötyön suositus

Mitä mieltä olet artikkelista?