Syksy lähestyy ja sen mukana pimeys ja synkkyys. Minun reseptini ankeudesta selviämiseen on seuraava: Tee hauskuussuunnitelma. Kun joka kuussa on tiedossa jotain kivaa, on valoa paitsi tunnelin päässä, myös matkalla sinne.

Kesä lähenee vääjäämättä kohti loppuaan. Vielä on kohtalaisen lämmintä ja valoisaa, mutta melko pian on edessä loputtomalta tuntuva pimeys ja kylmyys.


 


Odotan kauhulla niitä synkkiä marraskuisia aamuja, joina saan tapella kolme lasta ulkovaatteisiin heti aamulla, jotta pääsemme viemään kuusivuotiaan esikouluun. Ja niitä yhtä mustia iltapäiviä, jolloin maa on märkä ja kylmä, ja pimeys nielaisee pihan jo neljältä päivällä.

Sen ankeuden yli täytyy vain kahlata, jotta voi taas iloita päivän pitenemisestä ja seuraavasta keväästä. Minun strategiani on ollut jo vuosia se, että keksin jokaiselle synkälle kuukaudelle jotakin kivaa mitä odottaa.

Ankeina ja sateisina syyspäivinä tekisi ehkä mieli vain kaivautua sohvalle torkkupeiton alle, mutta koska yli minuutin sohvarauha on lapsiperheessä lähtökohtaisesti turha toivo, on parempi tehdä muita suunnitelmia syksyn varalle.

Pienimuotoiset pihakisat

Syyskuussa on hyvällä tuurilla vielä siedettävät kelit, eikä hämäräkään laskeudu kohtuuttoman aikaisin. Syyskuuhun voi siis toivottavasti vielä soveltaa kivoja kesäpuuhia, kuten eväsretkiä ilman kovin montaa vaatekerrosta.

Suunnittelimme tänään lasten kanssa, että pidämme syyskuussa pienimuotoiset pihakisat lapsille ja lapsenmielisille. Lajit voivat olla kaikkea saappaanheitosta kananmunan kuljetukseen, ja kaikki osallistujat tietysti palkitaan.

Syyskuussa on myös kahden lapsemme nimipäivä ja yhden serkun syntymäpäivä – siis lisää syitä juhlia ja syödä herkkuja.

Huikean ihana halloween

Lokakuussa voi ihastella syysauringossa hehkuvaa ruskaa – tai sitten ei. Todennäköisemmin päivät tuntuvat radikaalisti lyhyemmiltä kuin kuukausi aiemmin, ja vettä sataa yhä useammin kuin kuuluisasta Esterin ahterista.

Lokakuu on silti lastemme mielestä yksi vuoden huikeimpia kuukausia, sillä kuun lopussa häämöttää halloween.

Itse asiassa isoimmat lapsemme halusivat aloittaa koristelun tuota ihanaa kummitusjuhlaa varten jo tänään, miltei kaksi ja puoli kuukautta etukäteen. Yritin hieman toppuutella heitä, mutta kuulemma lastenhuone on heidän valtakuntansa, ja he saavat päättää sen ulkoasusta. Nyt huonetta koristavat jättimäinen zombiepiirros ja hämähäkinverkko asukkeineen.

Taidonnäytteeni viime halloweenilta: kurpitsalyhty, kurpitsapiirakat ja paahdetut kurpitsansiemenet.

No mutta takaisin asiaan. Itse en jaa aivan yhtä valtaisaa halloween-innostusta, mutta koska synkkä lokakuu suorastaan huutaa piristystä, ja koska juhlat ovat aina juhlat, lupasin heille halloween-bileet lokakuun lopulla.

Mikä parasta, pimeä vuodenaika ja juhlan teema sallinevat sen, että vieraita varten ei tarvitse puunata, vaan koti saa olla hieman rempallaan. Hämähäkinseitit ja epämääräiset röhnät kuuluvat asiaan, eikö niin?

Hauskuutushoitoa kuoleman kuukauteen

Marraskuu – tuo syyskuukausien sulostuttaja. Pimeää aamulla, pimeää päivällä, pimeää illalla. Päivä valkenee jossain kohtaa hetkeksi, mutta luultavasti olen tuon hetken pimennetyssä makuuhuoneessa lapsia nukuttamassa.

Marraskuussa on vanhimman lapsemme synttärit, mutta jos juhlimme niitä suunnitellusti halloween-pirskeiden yhteydessä, on se kortti ikään kuin jo käytetty.

Onneksi marraskuussa on sentään isänpäivä ja sen myötä lupa leipoa (ja syödä!) kakku. Kuun edetessä voi myös alkaa pikkuhiljaa odotella joulua, ja kuun viimeisenä viikonloppuna meillä onkin ollut tapana viettää pikkujoulua pikkuisine kuusineen ja pienimuotoisine lahjoineen.

Kuitenkin kuukausi, jonka nimessä esiintyy kuolema, ei muutu iloksi vielä näillä keinoilla. Tarvitaan lisää hauskuutushoitoa, vähintään joka viikonlopulle. Koko perheen viikonloppureissu esimerkiksi Tallinnaan voisi piristää, sillä voihan olla, että siellä sataa hieman eri tavalla kuin täällä.

Ja koska sillä reissulla ei arvatenkaan voi välttyä stressiltä, seuraavana viikonloppuna voisimme ulkoistaa muksut mummilaan ja lähteä aikuisten kesken marraskuista yötä uhmaamaan.

Heti helpotti

Ja näin edessä ammottava synkkä syksy alkoi näyttää siedettävältä. On hyvä jättää tuo aikuisten keskeinen ilta viimeiseksi, jotta on jokin kiintopiste, jota kohti suunnistaa silloinkin, kun usko meinaa loppua: ”Enää 36 päivää ja 19,5 tuntia niin pääsemme ravintolaan ilman lapsia ja puhumaan keskeytyksettä!”

Joulukuulle ei puolestaan enää tarvitse keksiä piristäviä suunnitelmia, sillä joulunalusaika ja itse joulu ovat oivallinen vastaisku synkkyydelle. Sinne asti kun selviää, voi jo huokaista helpotuksesta: Enää puoli vuotta kesään!

Mikä on sinun strategiasi syksystä selviytymiseen? Osallistu keskusteluun foorumilla: Miten selvitä syksystä? 

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

 

Mitä mieltä olet artikkelista?