”Mitään yhtä tiettyä ydinperhemallia ei ole koskaan ollut. Erilaisia perheitä on ollut aina”, perhemallien historiaa tutkiva Tiina Miettinen Tampereen yliopistosta kertoo.
Yksinhuoltajia on ollut aina
Ydinperhemalli tuli korostetusti muotiin 1800-luvun lopussa. Kuitenkin myös silloin muut perhemuodot kukoistivat ihannoidun mallin rinnalla.
”Esimerkiksi yksinhuoltajia on aina ollut, vaikka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla aviottomuuteen suhtauduttiin hyvin kielteisesti. Seksuaalisuutta ei ole koskaan saatu pysymään kurissa lakien avulla”, Miettinen pohtii.
Jopa palvelijat kuuluivat perheeseen
Asumismuodot sitoivat ihmisiä suuremmiksi yhteisöiksi kuin nykyään ja siksi myös perhe ymmärrettiin ydinperhettä laajemmaksi ryhmäksi.
”1700-luvulla elänyt ihminen käsitti perhe-sanan eri tavoin kuin me. Hänen perheeseen kuului sukupiiri ja jopa palvelijat. Ydinperhe-sana on puolestaan niin moderni, ettei sille ole selkeää vastinetta ennen 1800-luvun loppua. Ydinperhettä on tämän vuoksi vaikea sijoittaa menneeseen”, Miettinen sanoo.
Uusperheellisyys on satoja vuosia vanha juttu
Myös elinodotukset vaikuttivat perhemallin rakenteeseen.
”Maatalousyhteiskunnassa varhainen kuolema korjasi usein joko isän tai äidin. Jäljelle jäänyt avioitui uudelleen”, Miettinen sanoo.
Uusperheellisyys on siis kuulunut jo useita satoja vuosia normaalin perhearkeen.
”Suurimmassa osassa entisajan perheitä oli sinun lapsiasi, minun lapsiani, meidän lapsiamme sekä toisinaan lapsia, jotka olivat uuden puolison edellisen puolison lapsia”, Miettinen kertoo.
Porvarillinen ihannekuva alkoi murentua 1960-luvulla
Teollistumisen jälkeen syntynyt porvarillinen ihannekuva työssäkäyvästä miehestä ja kotirouvasta alkoi murentua 1960-luvulla. Syitä mallin hajoamiseen oli lukuisia.
”Kaupungistuminen, uskonnon vähentynyt vaikutus, naisten lisääntynyt työssäkäynti sekä avioerot muuttivat sodan jälkeistä perhemallia. Yhteiskunnassa alettiin suhtautua sallivammin keskiluokkaisesta perhe-elämästä poikkeavia perhemalleja kohtaan”, Miettinen kertoo.
| ”Ydinperhe käsitetään edelleen vanhan hyvän ajan perhemalliksi. Kuvitellaan, että ennen elettiin yhteisöllistä ydinperhe-elämää maaseudulla ja kaikki oli paremmin kuin nykyään.” |
Murros on palauttanut perhe-sanalle sen vanhan merkityksen.
”Perheellä tarkoitetaan nykyään erilaisia yhdessä asuvien aikuisten ja lasten muodostamia kotitalouksia”, Miettinen kertoo.
Turhaa nostalgiaa?
Jos kerran yhteiskuntamme on sellainen, ettei ydinperhemalli enää sovi siihen, miksi silti haikailemme ydinperhemallin perään? Miksi yhdenperheestä ja sen murroksesta puhuminen nostaa edelleen kuumia tunteita pintaan?
”Ydinperhe käsitetään edelleen vanhan hyvän ajan perhemalliksi. Kuvitellaan, että ennen elettiin yhteisöllistä ydinperhe-elämää maaseudulla ja kaikki oli paremmin kuin nykyään”, Miettinen pohtii.
Nostalgia ei ole noussut pelkästä tuhkasta. Taide- ja populaarikulttuuri ovat olleet omiaan luomaan kaipuuta ydinperhemallia kohtaan.
Idyllinen perhe-elämä oli varakkaiden etuoikeus
”Martta Wendelinin viehättävät kuvitukset sekä ruotsalaisen Carl Larssonin idylliset maalaukset 1900-luvun alusta elävät voimakkaina ihmisten mielikuvissa”, Miettinen kertoo.
Entisien aikojen glamour ei kuitenkaan kestä historiallista tarkastelua.
”Helposti unohtuu, että idyllinen ja turvallinen elämä oli ennen mahdollista vain varakkaimmille, eikä sekään taannut onnellisuutta. Avioliitot solmittiin järjestettyinä tai ainakin säätysidonnaisesti”, Miettinen huomauttaa.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStock
Lue myös:
Ero lapsiperheessä
"Rakkaus ei katso olinpaikkaa"