Viimeksi päivitetty 1.4.2020
”On ihan ok pitää joskus yöpukupäiviä, mutta kannattaa mahdollisimman pian luoda itselleen arjen rutiinit, joilla saa päivän käyntiin ja työfiiliksen päälle. Tämä pätee sekä aikuisiin että lapsiin, aloittaa työelämäkouluttaja Heidi Norra.
Koska eletään poikkeusaikaa, oman perheen rytmin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen on olennaista. Norra huomauttaa, että sillä ei ole väliä herätäänkö perheessä seitsemältä vai yhdeksältä – sen sijaan siitä kannattaa pitää huolta, että joka päivä tehdään suurin piirtein samalla tavalla. Kun nukkumaan mennään samoihin aikoihin ja herätys koittaa aamulla säännöllisesti, unen laatu pysyy parempana.
”Rento ote ja riman laskeminen kannattaa, vartti sinne tänne ei vielä vaikuta.”
Ongelmana ylitunnollisuus – hyväksy että asiat jäävät kesken
Etätyöläisen päivä rakentuu käännekohtien ympärille, ja näitä ovat yleensä nukkumiset, syömiset ja ulkoilut. Työnteon aloitus ja varsinkin lopetus ovat myös näitä – Norran mukaan suomalaiset etätyöntekijät ovat selkeästi pikemminkin ylitunnollisia kuin alitunnollisia.
”Yleensä etätyöläisten ongelma ei ole se, että he tekisivät liian vähän töitä vaan se, että he eivät osaa lopettaa.”
Tämän välttämiseksi Norra suosittelee tekemään aamuisin tai jo edeltävänä iltana työlistan, jossa on muutamia kohtia, jotka työpäivän aikana tulisi saada aikaiseksi. Muutamia, ei esimerkiksi 30.
”Tietotyössä ei yleensä ole mahdollista saada ”hommia valmiiksi” ainakaan joka päivä, joten opettele hyväksymään se mahdollisimman pian. Älä jää vellomaan tunteessa, että ”en saanut tarpeeksi aikaiseksi”.
Pidä huolta palautumisesta – jo ennen kuin väsyt
Töitä pystyy Norran mukaan helposti tekemään jonkin aikaa oman jaksamiskapasiteettinsa äärirajoilla, ja sen ylikin, ilman isompia oireita. Se ei tarkoita, että niin tulisi tehdä – päinvastoin.
”Palautuminen on tärkeimpiä työelämän taitoja, mitä meillä on, ja siihen tulee suhtautua ennakoivasti. Varmista oma riittävä palautumisesi jo ennen kuin oireita tulee, sillä oireet ovat sen merkki, että tilanne on luisumassa huonoksi nopeasti.”
Oireita riittämättömästä palautumisesta ovat esimerkiksi väsymys, kireys, matala ärsytyskynnys, lievät vaikeudet rentoutua ja nukahtaa. Jos tunteet ovat ahdistusta, järkytystä, epätoivoa ja isoja univaikeuksia, tilanne on jo ajautunut pitkälle ja vaatii pikaista puuttumista.
Laadi lista lempiasioistasi – ja lapselle omansa
Palautumisresepti on jokaisella omanlaisensa, mutta Norran mukaan sillä on yhteinen nimittäjä:
”Mieti tarkkaan, millaisista asioista sinulle tulee hyvä olo. Sitten ala tehdä niitä. Päivittäin.”
Norra suosittelee laatimaan konkreettisen listan omista palauttavista asioista, ja listan tulee olla riittävän yksityiskohtainen.
”Ei sitä, että ”kuuntele musiikkia” ja ”harrasta liikuntaa”. Vaan vaikka tietyn artistin tietty levy tai se, että lähtee viiden kilometrin mittaiselle kävelylenkille.”
Tämän listan laatiminen on tärkeää myös siksi, että Norran mukaan yksinkertaiset asiat alkavat unohtua, kun stressi ja kuormitus kasvavat. Kun ihminen ei ”osaa” enää rentoutua ja jättää aikaa itselleen mielekkäiden asioiden tekemiseen, voi listan kaivaa esiin: nyt minä valitsen tästä jotain, vaikka ei hirveästi huvittaisikaan. Useimmiten tehdessä huomaa, että tämähän olikin juuri sitä kivaa ja mielekästä.
”Samalla tavoin kuin tietoinen rauhallisesti hengittäminen käynnistää meissä fyysisen rentoutumisreaktion, myös näiden itselle miellyttävien asioiden tekeminen tukee palautumista. Hyvän olon hormonit alkavat virrata, hermosto rauhoittuu ja stressi lievittyy”, Norra vakuuttaa.
Kuormitus vaikuttaa lapseenkin siten, että alkaa tuttu ”ei oo mitään tekemistä” -natina. Lapsien kanssa Norra suosittelee tekemään listan lempileikeistä – leikki on lapsen keino purkaa stressiään. Jos lapsi ei osaa lukea, piirtäkää yhdessä kuvat muutamasta eri leikistä – tasoksi riittää hyvin se, että lapsi ymmärtää mitä kuvalla tarkoitetaan.
Aktiivisuus päivällä helpottaa hyvää unta yöllä
Uni on hyvinvoinnin tärkein tekijä: jos siinä on vikaa, muut osa-alueet eivät riitä kompensoimaan puutosta.
”Teemme kaksi tyypillistä virhettä unen kanssa: määrä on liian vähäistä ja laatu pielessä. Lisäksi jos päivä menee kevyiden päätetöiden ja kotiaskareiden välissä haahuillessa, meille ei kehity riittävää unipainetta – keho tarvitsee rasitusta ja fyysistä kuormitusta, jotta uni tulee illalla ja muodostuu riittävän syväksi.”
Jos päivän aktiivisuustaso on ollut matala, illalla ei välttämättä tunnu siltä, että väsyttäisi. Silloin jäädään helposti katselemaan televisiota tai tekemään lisää töitä ja nukkumaanmeno siirtyy – kierre on valmis.
”Unipaine pätee yhtälailla myös lapsiin, he tarvitsevat fyysistä ja psyykkistä aktivointia, jotta ilta ei mene levottomaksi. Nyt, kun eristyksen vuoksi arjesta puuttuu iso osa normaalia sosiaalista kanssakäymistä esimerkiksi hoitokaverien kanssa, lapset eivät saa haasteita samalla tavalla kuin tavallisesti. He tarvitsevat siis meiltä aikuisilta entistä enemmän ohjaamista ja osallistumista.”
Oman tilan tarve korostuu
Kun sosiaalisten kontaktienmäärä vähenee eristysolojen vuoksi, yhteiselo jäljelle jäävien kanssa tiivistyy. Tässä tilanteessa on aivan luonnollista, että kaikkia osapuolia alkaa ärsyttää ihan silkka yhdessäolon paljous.
”Sanon tässä saman, minkä jokaisen pienen lapsen vanhempi voinee allekirjoittaa: On ihan ok lukittautua välillä vessaan. Jos neliöitä on talossa vain vähän, miettikää miten ne voisi edes jotenkin jakaa niin, että jokaiselle jää mahdollisuus olla välillä yksin. Me tarvitsemme sitä ihan perustavanlaatuisella tasolla, toiset enemmän kuin toiset.”
Lapsikin tarvitsee oman reviirin
Myös lapset tarvitsevat omaa rauhaa, ja jos sisaruksia on perheessä useampia, sen järjestäminen voi olla vaativaa. Yksi tahtoisi seuraa samaan aikaan kun toinen haluaa omaa tilaa, ja soppa on valmis. Aivan pieni lapsi ei välttämättä osaa tunnistaa tai sanoittaa rauhan tarvettaan, mutta hänkin muuttuu ärtyisäksi jatkuvasta stimuloinnista.
Sisarukset voi pienissäkin neliöissä erottaa toisistaan vaikkapa sopimalla, että jokaisen sänky on henkilökohtaista tilaa – sinne ei muilla ole asiaa. Jos isosisarukset kuluttavat perheen pienimmän jaksamista, vauvan kanssa kannattaa vetäytyä välillä rauhaisaan huoneeseen. Myös erilaiset kantovälineet tuovat pienen vauvan lähelle rauhallista aikuista ja torjuvat ympäröivää hälyä.
