Miia ja Kari tapasivat toisensa Tinderissä. Vaikka moni asia kolahti tapailun aikana kohdalleen, rakkaus ei silti roihahtanut. He alkoivat puhua kumppanuusvanhemmuudesta ja sanat johtivat tekoihin – nyt Miia odottaa heidän yhteistä lastaan.

Viimeksi päivitetty 11.5.2020

Miia Salon keittiöstä kuuluu tasainen kolina ja satunnaista kiljahtelua: Miian parivuotias esikoinen Jasse mekastaa siellä aamupuuhissaan.

”Hänet sain itsellisenä naisena hedelmöityshoitojen kautta, ja olen siitä todella onnellinen. Nyt alkoi tuntua siltä, että haluaisin perheeseemme vielä täydennystä. Olen nyt raskauden puolivälissä, ja jos kaikki menee suunnitellusti niin pikkusisarus saapuu maailmaan syyskuussa.”

Miialle on selvää, että kumppanuusvanhemmuudessa on joitakin etuja yksinäiseen vanhemmuuteen nähden.

”Tunnustan ihan suoraan, että minulle tämä on sekä raha- että jaksamiskysymys. Vaikka esikoiseni onkin ollut ihana ja monella tapaa helppo lapsi, tuli nyt sellainen olo, että olisi ihanaa että olisi joku toinen ihminen jakamassa arkea. Ja koska minulla ei ole mitkään huimat tulot, rahan riittäminen on kylmä fakta, jota ei vain voi olla huomioimatta – haluan, että lapsella on tarpeeksi kaikkea”, Miia toteaa.

Toisaalta hän huomauttaa, että lapsen hankkiminen yksin on toisella tapaa helppoa: se on selkeää, kun kaikki päätökset saa tehdä itse.

Kumppani löytyikin Tinderistä

Miia alkoi selvittää kumppanuusvanhemmuuden mahdollisuutta jo vuosia sitten, mutta päätyi lopulta hankkimaan esikoisensa yksin. Muutamassa vuodessa tietoa on tullut huimasti lisää ja samanmielisiä ihmisiä alkanut löytyä enemmänkin. Miia on ollut hyvin perillä netin keskusteluryhmistä aiheeseen liittyen, mutta lopulta sopiva kumppanuusvanhemmuus-kumppani löytyi Tinderistä.

”Kävimme muutaman kerran Karin kanssa treffeillä ja kävi hyvin selväksi, että meillä on monesta asiasta todella samanlainen ajatusmaailma ja helppoa viettää aikaa yhdessä. Romanttista kipinää ei kuitenkaan syttynyt – niinpä otin puheeksi kumppanuusvanhemmuuden: halusin nähdä miten Kari siihen reagoi”, Miia muistelee.

Kari Koistinen lämpeni ajatukselle hyvinkin helposti.

”Olen jo yli nelikymppinen mies, haluan isäksi enkä haluaisi odottaa enää. Rakkautta ei ole helppo löytää, siihen voi mennä vuosia. Ja romanttisessa parisuhteessa ”sen oikean hetken” tuleminen saattaa sen löytymisen jälkeen kestää pitkäänkin, kun tutustutaan ja haetaan elämäntilannetta ja mietitään”, Kari vertaa.

Jaettua arkea nyt ja tulevaisuudessa

Miia ja Kari hakeutuivat yhdessä Sateenkaariperheet ry:n kurssille, jossa kumppanuusvanhemmiksi aikovia autetaan käsittelemään aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja lisäksi tarjolla on mahdollisuuksia käydä parisuhdepsykologin juttusilla. Kurssien ja tapaamisten myötä vahvistui tunne siitä, että elämänarvot ja ajatukset esimerkiksi lapsen kasvatuksesta ovat hyvin linjassa.

”Ryhdyimme yrittämään lasta koti-inseminaatiolla ja kolmannella yrityksellä tärppäsi. Meillä ajatuksena on, että vauvaiän jälkeen jaamme vanhemmuuden 50-50 -mallilla. Lapsi saa asua vuoroviikoin minun, vuoroviikoin Karin luona”, Miia kertoo.

Miia ja Kari suhtautuvat tulevaisuuteen toiveikkaasti. Tavoitteena on viettää paljon aikaa yhdessä ja elää tavanomaista vauva-arkea.

”Muutan tulevan kesän aikana Tuusulaan tai Keravalle, varsin lähelle Miiaa. Olin miettinyt muuttamista jo muutenkin, mutta lapsen tulo sinetöi päätökseni: haluan olla mahdollisimman paljon mukana ihan tavallisessa arjessa. Viettää vapaita, olla läsnä, autella ruuanlaitossa ja siivoamisessa, leikkiä pihalla”, Kari kuvailee.

”Ydinperhe on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa”

Koronatilanteen vuoksi Miia ja Kari eivät ole pystyneet jakamaan raskautta aivan niin kuin oli suunnitelmissa. Esimerkiksi monet neuvolakäynnit ja rakenneultran Miia joutui käymään yksin ja lähettämään vain kuvia Karille.

”Toivottavasti tilanne ehtii syksyyn mennessä muuttua, haluaisin kovasti päästä synnytykseen mukaan”, Kari toteaa.

Terveydenhuoltojärjestelmää läpi käydessä on tullut myös selväksi, että kumppanuusvanhemmuus ei ole konseptina vielä aivan selvä kaikille alan työntekijöille.

”Yllättävän monelle alan ammattilaiselle olen joutunut selvittämään tätä meidän kuviota ja avaamaan termiä, että mitä se kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa. Mutta toivottavasti tilanne tästä muuttuu ja tulee yhä tutummaksi se, että lapsen voi hankkia todella monella eri tavalla – ydinperhe on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa”, Miia huomauttaa.

”Ei päähänpisto vaan tarkkaa harkintaa”

Miia kertoo, että keskustelupalstoilla kumppanuusvanhemmuudesta elää erikoinen mielikuva. Ajatellaan, että se on helppo vaihtoehto hankkia lapsi kuin päähänpistona ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, että sen tehneet ajattelevat itsekkäästi omaa etuaan ja unohtavat lapsen hyvinvoinnin.

”Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Kun miettii miten vähällä suunnittelulla monet tulevat raskaaksi ja vertaa sitä kumppanuusvanhemmuuteen, ero on aika selvä: me suunnittelimme ja mietimme asioita etukäteen todella tarkasti, laadimme aiesopimukset siitä, miten lapsi viettää aikaansa. Käymme kursseja, pohdimme kaikkea ennen kaikkea sen lapsen kautta – miten hänellä olisi mahdollisimman hyvä, turvallinen ja rakastettu elämä.”

Mitä mieltä olet artikkelista?