Viimeksi päivitetty 4.6.2012
Joonas Mäkinen, 23 elää polyamorisessa parisuhteessa. Suhteeseen kuuluu toisen miehen ja naisen lisäksi myös tuore vauva.
”Tapasin toissa kesänä nykyisen tyttöystäväni. Hän oli silloin jo naimisissa. Pariskunta oli pitkään halunnut lapsen ja lopulta he onnistuivat siinä”, Joonas kertoo.
Isä vai setä?
Onko polyamorisessa suhteessa asuva miespuoliso automaattisesti myös lapsen isä? Joonas ei ainakaan koe vielä itseään isäksi.
”Olen perheenjäsen, mutta en isä. Lapsi ei ole minun. En ole kokenut kateutta siitä, että he saivat lapsen, mutta se ei ollut myöskään minulle henkilökohtainen asia”, Joonas sanoo.
Vaikka isyyden ilot ovat perheen toisen miehen yksinoikeus, Joonas kokee kuitenkin lapsiperheonnea tyttöystävänsä kautta.
”Onnellisuus leviää polysuhteissa. Saan todella hyviä fiiliksiä siitä, mikä on tyttöystävälleni tärkeää. Tulen myös muistamaan ne hetket”, Joonas kertoo.
Ei vielä omaa lasta
Joonas ei haaveile vielä omasta biologisesta lapsesta.
”Minulla ei ole erityistä intoa siihen, että hankkisin nyt oman lapsen. Siitä ei ole keskusteltu”, Joonas tiivistää.
Jos kuitenkin myöhemmin lapsenteko alkaa kiinnostaa, Joonas spekuloi tekevänsä lapsensa toisen naisen kanssa.
Viiden lapsen härdelli
On myös polyamorisia perheitä, joissa jokaiselle riittää omia biologisia lapsia.
”Meillä on perhe, johon kuuluu minä ja aviomieheni sekä mieheni tyttöystävä. Minulla on miehelläni on kaksi lasta. Mieheni tyttöystävällä on kolme lasta hänen edellisestä liitostaan”, Mari, 29 kertoo.
Vaikka perhe viettää paljon aikaa yhdessä, naiset asuvat kuitenkin eri taloissa.
”Mieheni tyttöystävä asuu erikseen. Hän kaipaa omaa tilaa. Meillä ei ole suunnitelmissa muuttaa yhteen. Haluaisimme kuitenkin muuttaa lähemmäksi toisiamme. Nyt asumme 20 kilometrin päässä”, Mari kertoo.
”Lapset saavat kertoa perhemallistamme”
Kolmen kokoonpano aiheuttaa varmasti kummeksuntaa muissa lapsissa, aikuisissa ja ammattikasvattajissa. Voiko ydinperheestä poikkeava malli olla tässä mielessä jopa haitaksi lapselle?
”Lapselle voi olla haittaa kaikesta, mikä poikkeaa tavanomaisuudesta. Lasta voidaan kiusata esimerkiksi silmälasien takia”, Mari huomauttaa.
Marin perhe ei ole ilmoittanut perhemallistaan päiväkotiin eikä kouluun.
”Emme kuitenkaan vaadi lapsia olemaan puhumatta asiasta. Lapset puhuvat tietysti isän tyttöystävästä, mutta aikuiset ottavat nämä pelkkinä lasten höpötyksinä”, Mari kertoo.
Tuoreen vauvaperheen jäsenen Joonaksen mukaan perhe ei voi rakentaa omaa toimintaansa kiusaamisen estämisen näkökulmasta.
”Ydinperhe ei ole ainoa malli, mikä toimii. Toiset ovat yksinhuoltaja, toisilla on isompi perhe. Jos lasta kiusataan, se johtuu kiusaajien omista ongelmista, eikä meidän tilanteestamme”, Joonas huomauttaa.
Lisäkädet tulevat tarpeeseen
Polyamorinen perhemalli tuo mukanaan valtavasti helpotusta lapsiperhearkeen.
”Töitä pystyy jakamaan. On myös helpompi lähteä ulos, kun aina löytyy yksi, joka voi jäädä vahtimaan”, Mari sanoo.
Kolmen aikuisen perheessä vanhemmuudesta ei synny taakkaa.
”Minusta oleellisista on, että aina on mahdollisuus levähtää. Ei tarvitse aina olla aktiivinen. Ei tarvitse aina tehdä iltapalaa, lukea iltasatua tai syöttää lapsia. Kaikki jaetaan kolmistaan”, Mari kertoo.
Myös Joonas kokee kolmen aikuisen läsnäolon hyödylliseksi.
”Kolmen aikuisen suhteista on hirvittävästi hyötyä. On apua kodinhoidossa, lapsenhoidossa. Voi delegoida, kun koirat pitää viedä ulos tai palsta pitää kääntää. Aina voi kysyä apua”, Joonas kertoo.
Ei äiti, mutta vastuussa silti
Siinä missä Joonas ei ole isä perheeseen syntyneelle vauvalle, ei myöskään Mari ota äidin asemaa miehensä tyttöystävän lapsien silmissä. Äitiys ja isyys ovat polyamorisissakin suhteissa kiinni biologisessa vanhemmuudessa.
”En ole mieheni tyttöystävän lapsille äiti. Olen pelkkä Mari-täti. Minulla on kuitenkin jokseenkin äidillisiä tunteita mieheni tyttöystävän lapsia kohtaan, koska rakastan heitäkin niin paljon”, Mari sanoo.
Mari ei kuitenkaan ole lasten kasvatuksesta vastuussa. Marin mies ei myöskään ole isä tyttöystävänsä lapsille, sillä lapsilla on jo isä.
”Uskon toisaalta, että ’kylä kasvattaa kakaransa’. Kaikilla aikuisilla on aina jonkinlainen vastuu kaikkien lasten kasvatuksessa”, Mari huomauttaa.
Suurperheonnea vai mustasukkaisuutta?
Mutta eikö tästä lasten kanssa toimimisesta synny ristiriitaisia tunteita? Tuleeko omat biologiset lapset nostettua jalustalle?
Mari ei allekirjoita väitettä lasten eriarvoisuudesta polyamorisessa perheessä.
”Koen, että otan miehen tyttöystävän lapset hyvin huomioon. Mieheni tyttöystävä myös halii ja hellii meidän lapsia. Kaikki lapset ovat perheessämme tasavertaisia”, Mari täsmentää.
Mari on erittäin tyytyväinen omaan perhemalliinsa.
”On saanut haluamansa suurperheen ilman, että on tarvinnut itse tehdä lisää lapsia. Äitiyden ilot moninkertaistuvat, kun on viisi lasta arjessa mukana”, Mari sanoo.
