Voisi luulla, että kilpaurheilu on ryppyotsaista touhua, jonka taustalla on kunnianhimoinen tavoite saada aikaan uusia mikaelgranlundeja ja tommievilöitä. Jyväskylän monitoimitalon voimistelusalin trampoliinilla taiteilevaa Jesse Hirvosta (7) ei näytä moiset paineet huolettavan.

Viimeksi päivitetty 31.5.2011

Telinevoimistelu on urheilulaji, jonka tarkoituksena on kehittää fyysistä voimaa, notkeutta, tasapainoa ja ketteryyttä.  Lajissa voimistellaan muun muassa renkailla, nojapuilla, rekillä ja permannolla.
”Itse urheilleena tiesin, että voimistelu tukee monipuolisesti lapsen kehitystä. Tämän vuoksi vein Jessen noin vuoden vanhana kävelemään trampoliinille. Kävimme aluksi Kakkatykit-nimisessä aikuis-lapsi-ryhmässä, jota ohjasivat tutut voimistelijat”, kertoo isä Teemu Hirvonen.


 


Nyt Jesse on ollut jo kaksi vuotta kilpavalmennettavien ryhmässä. Kahden ja puolen tunnin harjoituksia on kolme kertaa viikossa, ja seuraavat kisat ovat kesäkuun alussa.

Kun Jesseltä kysyy, mitä kaikkea tämä sitten jo osaa, saa vastaukseksi pitkän luettelon.
”Käsilläseisonta, takaperinvoltti, eteenpäinvoltti, puolikierrevoltti, puolivoltti, tuplavoltti… Kaikkein kivoin on takaperinvoltti.”

 

 

jesse hyppää

Jesse tekee etuperinvoltin

 


Jesseä ei omien sanojensa mukaan pelota volttien tekeminen.
”Joskus kyllä on pitänyt vähän tsempata, että poika on uskaltanut kokeilla uusia hyppyjä”, kommentoi Teemu-isä.

Tarpeen tsemppaukselle ymmärtää hyvin, kun katselee tätä siilitukkaista volttisankaria pyörimässä trampoliinilla akselinsa ympäri. Miten tuollaiseen hurjaan menoon voi pikkulapsia edes valmentaa?

”Perusjuttuja opitaan vaihe vaiheelta leikin kautta. Erilaiset temppuradat kehittävät esimerkiksi voltteihin tarvittavia valmiuksia. Sitten on vain kokeiltava ensimmäisen kerran.”

Voimisteluharrastus on kehittänyt Teemu-isän mukaan Jessen liikkuvuutta huomattavasti. Voltit ja muu voimistelu ovat myös antaneet lapselle sopivan kanavan purkaa energiaansa.
”Jessessä on myös lukutoukan piirteitä, joten voimistelu tarjoaa myös aivojumpalle hyvää vastapainoa.”  

Kilpauralla edetään lapsen toiveiden mukaan

Lapsilla on usein luonnostaan taipumus liikkumiseen, mutta jos vanhemmat haluavat liikunnan olevan kiinteämpi ja pysyvämpi osa lapsen elämää, kannattaisi lasta ohjata harrastusten pariin.
”Vanhempien tulisi antaa aikaansa lasten monipuoliselle liikkumiselle. Pitäisi myös mennä lapsen ehdoilla. Meillä touhutaan sitä, mikä milloinkin poikaa kiinnostaa. Kesällä esimerkiksi pyöräillään, potkitaan palloa ja uidaan.”

Jessen isä ei vaikuta olevan niitä vanhempia, jotka kaukalon tai kentän laidalla lennättävät paasaten sylkeään.
”Jesse on edennyt jo kilpavalmennettaviin, joten jonkinlainen kilpaura on ehkä odotettavissa. Tätä jatkuu kuitenkin vain niin kauan, kun motivaatiota riittää ja kun se on Jessestä hauskaa. Mielestäni vanhempien tulisi olla tsemppaavana taustatukena ja kuunnella lasten toiveita.”

Vaikka Hirvoset pitävät kilpaharrastuksen rentona, on yhtenä nyrkkisääntönä pojalle selvennetty, että valmennus on kuitenkin otettava vakavasti ja valmentajan opetusta on kuunneltava.

Jesse on harrastanut parin vuoden ajan myös painia, joka toimii voimistelun rinnakkaislajina hyvin, sillä siellä harjoitellaan hieman samankaltaisia liikkeitä. Painissakin poikaa kyseltiin kilpailemaan, mutta isän mielestä se olisi ollut pojalle kuitenkin liikaa.
”Tällä hetkellä voimistelu on ykkönen pojan omasta tahdosta.”

Salilla on toverillinen ja kannustava ilmapiiri

Jesselläkin on kuitenkin ollut pienet kriisinsä harrastuksensa kanssa.
”Jokunen aika sitten poika lähti voimistelusalille huutaen ja haluttomana. Mutta kun oli kotiinlähdön aika, ei hän olisi millään halunnut lopettaa. Seurasin tilannetta ja annoin ajan hieman kulua. Nykyään on enää ongelma saada poika permannolta kotiin.”

On helppo huomata, miksi voimistelusalilta ei malta lähteä. Kunkin hyppiessä trampoliinilla vuorollaan, kuuluu taustalta jatkuvasti tukevia neuvoja ja kehuja aikuisilta. Aina välillä Teemu-isän niskaan kömpii painimaan joku Jessen voimistelukavereista. Toverilliseen karhunotteeseen napataan kuka tahansa ohi viilettävistä naperoista, ja paikallaolijat tervehtivät toisiaan.

”Täällä on todella lämmin ja rento ilmapiiri. Usein jäädään Jessen kanssa vielä treenien jälkeen tänne peuhaamaan omiamme. Ja jos joskus en ehdi ihan ajoissa hakemaan Jesseä, ei tarvitse ollenkaan huolehtia. Täällä on tuttuja aikuisia, jotka katsovat lasten perään.”

Äsken nähdyt voltit olivat vain lämmittelyä, ja Jessen todelliset treenit alkavat. Poika jo viilettää punaposkisena muiden kanssa kohti isoa trampoliinia, kun Teemu-isä huikkaa ”missä sun vesipullo on”. Jesse katsahtaa miettiväisenä jälkeensä, juoksee takaisin, nappaa pullonsa ja kirii muut kiinni.

Tämänhetkinen ykkösharrastus tuntuu antaneen hyppyalustan koko elämän kestävään liikkumiseniloon.

 

Teksti: Jaana Kinnari

Kuvat: Jaana Kinnari

 

 

Lue myös:

Talvi kutsuu liikkumaan

Pyöräilemään

Mitä mieltä olet artikkelista?