”Rakkaus ei katso olinpaikkaa”

Äiti ja poika rannalla

Äiti ja poika rannalla

Tiina Salminen on etä-äiti: hänen Roope-poikansa asuu isänsä luona. Päätöksensä Tiina teki poikansa parasta ajatellen. Silti ympäristö on ollut kärkäs tuomitsemaan. Jotkut jopa väittivät, että Tiina on huono ja vastuuton, lapsensa hylkäävä äiti.
Tulostettava versio
Päätös etä-äitiydestä oli vaikea, eikä Tiina ihan alussa olisi halunnut antaa periksi. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että on tehtävä, mikä on Roopelle parasta eikä riitely auttaisi ketään.
 
”Erotessa taistelin pojasta, mutta lopulta koin, että riitaisat vanhemmat ja oikeustappelu eivät olleet hyväksi pojalle. En halunnut että poika kasvaa tilanteessa, jossa vanhemmat tappelevat koko ajan”, Tiina kertoo.
 
Tiinan entinen mies oli ollut Roopen vauva-aikana pitkään koti-isänä.
 
”Poika oli tottunut olemaan isänsä kanssa enemmän minun ollessa töissä. Erossa ei ole kyse siitä, kumpi saa lapsen, lapsi ei ole tavara jonka omistuksesta tapellaan, vaan pitää ajatella lapsen parasta ja miettiä, mikä on luonnollinen jatkumo lapselle”, Tiina sanoo.
 
 
Alussa olivat ilon aiheet vähissä
 

Varsinainen eron tekeminen oli juuri niin rankkaa, kun se useimmille eroaville on.
 
”Olin aivan sekaisin, pakkasin tavarat, kun poika ja isä eivät olleet kotona. En juuri muista tuosta päivästä mitään muuta kuin sen, että itkin valtavasti ja menin isoveljeni luokse kertomaan, mitä oli tapahtunut.”
 
Heti eron jälkeen eniten pelotti, että oliko päätös sittenkään, kaikesta huolimatta, oikea.
 
”Mietin, jatkuuko pojan elämä entisellään, onko kasvuympäristö edelleen rauhallinen ja rutiininomainen, jatkuuko siisteys sellaisenaan, jaksaako pojan isä ja niin edelleen.”
 
Myös omat ilonaiheet olivat vähissä.
 
”Jonkin verran lohtua toi ajatus, että pojan elämässä asiat jatkuivat sellaisina kuin mihin hän oli tottunut. Omasta puolestani en iloinnut mistään vaan ehkä jollain tavalla masennuin”, Tiina muistelee.
 
 
Arki on löytänyt uomansa
 

Asiat ovat kuitenkin sen koommin sujuneet hyvin ja arki on löytänyt uomansa.
 
”Viikot olen töissä ja koulussa, viikonloppuisin Roope on luonani. Koko perhe on viikonloppuna koolla, minä, Roope ja avomieheni. Kun poika on täällä, elämme ihan tavallista elämää ja arkea. Noudatamme rutiineja, teemme yhdessä ruokaa, siivoamme, luemme, piirrämme, käymme ulkona leikkimässä”, Tiina kertoo.
 
Sunnuntai-iltaisin mieleen hiipii tietenkin pieni haikeus.
 
”Rankinta on, kun talo tyhjenee, avomies lähtee töihin toiselle paikkakunnalle ja Roope takaisin isänsä luokse. Päivittäisiä suukkoja ja haleja kaipaan. Juuri fyysisen kontaktin puute on ehkä pahinta.”
 
 
Miksi isä ja äiti eivät asu samassa kodissa?
 

Roope oli erohetkellä niin pieni, että hänen kanssaan ei silloin asiasta keskusteltu. Nyt, kun poika on jo vähän isompi, hän silloin tällöin kysyy, miksi äiti ja isä eivät asu samassa kodissa.
 
”Vastaamme, että äiti ja isä olivat eri mieltä asioista. Tähän ei oikein ole vielä löytynyt vastausta, joka ei olisi kaksipiippuinen, kun toisaalta opetamme, että eri mieltä saa olla, mutta äiti ja isä erosivat sen takia. Onneksi poika ei juuri keskity tähän asiaan, vaan hänelle on ihan luonnollista että äiti asuu äidin kotona ja isä asuu isän kotona.”
 
 
Suku tyrmäsi
 

Ympäristö on etä-äidille julma. Kun ihmiset kuulivat, että Tiinan ja hänen silloisen miehensä ero on tosiasia ja että erossa poika jäisi isälleen, ymmärrystä ei herunut juuri mistään. Erityisesti lähisuku oli jyrkästi vastaan.
 
”Minut tuomitsivat kaikki. Osa jopa sanoi, että hylkään lapseni. Olen huono äiti, en ole vastuullinen, lapsen paikka on äidin kanssa”, hän kertoo.
 
Alkuaikoina Tiina jaksoi selitellä, mutta nykyisin hän hyväksyy, että kaikkia hänen ratkaisunsa ei miellytä. Riittää, että hän itse tietää tehneensä omassa tilanteessaan parhaan mahdollisen päätöksen.
 
”Tuomitsijoilta kysyn, miksi lapsen paikka on äidillä, jos on luontevampaa asua isällä? Ei ole kyse siitä, mitä äiti ja isä haluavat, vaan siitä, mikä on lapselle parasta. Nämä ratkaisut ovat aina vaikeita, asuu lapsi sitten kumman luona tahansa, mutta ne on aina tehtävä. Miksi etä-äiti olisi yhtään sen huonompi kuin etäisä?” Tiina haastaa.
 
”Ei ollut kyse siitä, ettenkö olisi halunnut lastani, vaan siitä että rakastin häntä niin paljon, että osasin katsoa itsekkyyden läpi ja mietin poikani parasta.”
 
 
Mitä äitiys on?
 

Yleisen jyrkän ja tuomitsevan asenteen Tiina uskoo johtuvan paljolti siitä, että etä-äitiys on vielä paljon harvinaisempaa kuin etä-isyys. Siihen ei ole totuttu.
 
”On perinteisten arvojen mukaista, että lapsi jää erossa äidilleen. Jos meidän tapauksessamme olisi ollut paras ratkaisu, että lapsi jää minun luokseni, niin olisi toki tapahtunut.”
 
Vaikka Tiina ei asukaan poikansa kanssa saman katon alla, kokee hän olevansa täysipainoinen äiti lapselleen.
 
”Äiti on aina äiti, asuu hän sitten samassa talossa tai hetken matkan päässä. Läheisyys ja rakkaus eivät katso olinpaikkaa vaan sitä että lapsi tietää että äiti rakastaa ja äidille voi aina soittaa ja tulla käymään. Ja mitä äitiys on? Äitiys on sitä, että välittää, rakastaa, ja pitää huolta, kasvattaa ja opettaa. Teen näitä kaikkia asioita, ja poika on onnellinen.”
 
 
Teksti: Petra Houghton
Kuvituskuva: iStockphoto
Päivitetty 11.10.2013
ILMOITUS

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 9
Tuomitsijoita riittää aina
Kirjoittaja Kirsi 08.09.2010
Kukaanhan ei voi tietää toisen ihmisen ajatuksia, eikä elää toisen elämää. Tuomitsijoita riittää aina, teki niin tai näin. Tuomitseminen on helpoin tie monelle ja se kertoo lähinnä tuomitsevan osapuolen omasta elämänkokemuksen vähyydestä, tai vanhoillisista arvoista, tai vain yleisestä enemmistön mielipiteeseen yhtymisestä. Kantoja ja tarinaversioita on yleensä yhtä monta kuin ihmisiä "sopassa". Tiedän useamman erotapauksen, jossa lapsista on tapeltu nimenomaan oman itsekkyyden ja jätetyksi tulemisen aiheuttaman loukkaantuneisuuden tunteiden takia. Siinä lapset kärsivät valtavasti. Aikuisten tulisi muistaa, että olivat lapset kuinka pieniä tahansa, he kuitenkin muistavat ja ymmärtävät lapsuudessa tapahtuneita asioita osaksi täysin vasta, kun kasvavat tai kun ovat aikuisia itse. On kasvattavaa keskustella elämän vaikeista asioista ja kuulla "tuomitun" asemaan asetettujen kantoja. Usein niitä ei vaivauduta edes kuuntelemaan. Kiitos tämän aiheen esille ottamisesta.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kissat pöydälle
Kirjoittaja Noora T. 07.09.2010
Hyvä juttu Tiina :-)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
hieno juttu vaikeasta asiasta!
Kirjoittaja Laura 07.09.2010
Olen lähes sanaton luettunani jutun. Nostan hattua sinulle, Tiina, että olet pystynyt tekemään noin epäitsekkään päätöksen! Roopella olisi kyllä varmasti ollut hyvä myös sinun kanssasi asuen, epäilemättä. Ihan sydäntä puristaa kun mietin, mitä olet joutunut kokemaan: ensin lapsen "menetyksen" ja sitten vielä vaikea, epäitsekäs päätöksesi on tuomittu! Useimmitenhan lapset tosiaan "määrätään" automaattisesti äidille, mutta on paljon tapauksia, joissa toisenlainen ratkaisu olisi varmasti ollut lasten kannalta parempi.

Voimia kovasti viikkoihisi ja iloa viikonloppuihin! Sekä toki viikon varrelle. :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
aivan
Kirjoittaja moona 07.09.2010
olisin itse antanut poikani isänsä luokse, koska se olisi ollut pojalleni parasta a) koti olisi pysynyt samana b)päiväkoti olisi pysynyt samana c) kaikki tuttu ja turvallinen olisi säilynyt, paitsi äiti. No pojan isä ei sittne rahallisten asioiden vuoksi voinut / halunnut poikaa ottaa, ja nyt pojalla sitten ihan kaikki muuttunut- en tiedä onko todellakaan hyvä. poika käy terapiassa, ei ole vieläkään selvinnyt kaikesta (erosta n 3v). Itse tiedostin, että jos poikani olisi päässyt isänsä luokse, niin suku ja muut ympäristö olisi sen nähnyt juuri siten, että hylkään lapseni. Mutta ajattelin että se on aivan sama, kunhan poika on onnellinen.

Nykyisessä liitossani mieheni pojat asuvat meidän kanssamme. pojat asuvat siis talossa jossa ovat syntymästään asti asuneet. Poikien äiti on poikien kanssa loma-aikoina.

Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille
Kirjoittaja Tiina Salminen 21.05.2009
Kiitos kaikille kommentin antajille sekä vielä Petralle äärimmäisen hyvästä artikkelista. Voimia kaikille etä-äideille ja eroprosessissa oleville vanhemmille!
On hienoa huomata että maailmassa on kuin onkin ihmisiä, jotka eivät tuomitse minua ja kaltaisiani. Kiitos näistä kannustavista kommenteista!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
oikein
Kirjoittaja saga 13.05.2009
Ihanaa kun ihminen pystyy riitelemättä sopimaan kenen huostaan lapsi jää, onhan kasvatus silti yhteistä edelleen eikä lapselle jää näistä asioista ilkeää mielikuvaa. Sillä onko kyse isästä vai äidistä ei mielestäni todellakaan ole väliä kunhan on rakastavat vanhemmat jotka ajattelevat lapsen parasta.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Oikea valinta
Kirjoittaja Nina 13.05.2009
Hei Tiina,
Teit mielestani juuri oikean ratkaisun, kun ajattelit lapsesi parasta. Ihmiset tuomitsevat turhan nopeasti ja kuvittelevat etta vain aiti on parasta lapselle eika mikaan muu malli kelpaa. Itse olen eroperheesta, jossa aitimme lahti kotoa tarkan harkinnan jalkeen ja jaimme kaikki sisarukset isalle. Tama tapahtui 80-luvulla ja sita kummasteltiin kovasti. Nyt olemme tasapainoisia menestyvia aikuisia ja kiitollisia siita etta vanhempani sailyttivat ystavyytensa lasten vuoksi, ja heilla oli jarki kadessa niin etta saimme olla molempien vanhempien kanssa niin paljon kuin mahdollista. Et sina ole lastasi suinkaan hylannyt, vaan painvastoin olet mita luultavimmin lasna poikasi elamassa niin paljon kuin suinkin.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Etä-äitinä jo 10 vuotta :)
Kirjoittaja Päivi 13.05.2009
Tarina on tuttu.
Joskus on vain ajateltava lapsen parasta erohetkellä.
Nykyään lapseni on luonani todella usein ja tietää totuuden kaikesta.
Jouduin myös kamalan tilanteen eteen, mutta voimat eivät riittäneet riitelyyn ja repivään taisteluun, lapsi siitä olisi kärsinyt eniten.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Hieno esimerkki lapsen edun ajattelusta
Kirjoittaja Aku 10.05.2009
Tiinan päätös oli hieno ja epäitsekäs.

Ihmetyttää silti, miksi tuollaista päätöstä pitää erotilanteessa erikseen selitellä tai puolustella. Onko 2000-luvun Suomessa edelleen niin vaikea kuvitella, että isät voisivat ja haluaisivat huolehtia lapsistaan ja että päätökset erotilanteessa tehdään lapsen etu mielessä, ei vanhempien?

Näitä "etä-äitejä" olisi varmasti paljon enemmän, jos erotilanteessa ajateltaisiin todella lasten etua. Valitettavasti miehet ovat usein altavastaajina huoltajuuskysymyksissä, ja lapsista tulee eron välikappaleita.

Toivottavasti Tiinan kaltaiset tapaukset saavat ihmiset oikeasti miettimään lapsen etua ja toisaalta poistavat "etä-äitiyteen" mahdollisesti liittyvää huonommuudentunnetta/ennakkoluuloja!

Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

 



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.