Mitä vähemmän lapsi on rytmisyyteen taipuva ja mitä enemmän hänellä on vaikeuksia itsesäätelynsä kehityksessä, sitä enemmän hänen nukkumiskäyttäytymisensä tarvitsee säätelyn tukea ulkoapäin. Miten se tehdään? Miten luodaan hyvä pohja vauvan unelle? Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kertoo.

Uni-valverytmi on yksi biologisista rytmeistä, joiden muodostuminen ja vakiintuminen on sisäsyntyistä. Kuten kaikkiin sisäsyntyisiin kehitystehtäviin, tähänkin liittyy geneettinen, temperamenttinen osuus.

Vauvojen uni poikkeaa monin tavoin aikuisten unesta

Rytmisyyttä pidetäänkin yhtenä temperamentin perusosiona. Siten toisilla vauvoilla on jo sikiöajasta alkaen voimakas taipumus rytmisyyteen ja toisilla heikompi. Heikko rytmisyys merkitsee samalla parempaa epäsäännöllisyyden sietokykyä ja voi olla siten voimavara monissa kehitystehtävissä ja tilanteissa.

Vauvojen uni poikkeaa monin tavoin aikuisten unesta. Ensimmäisten vuosien aikana se kehittyy laadultaan ja rakenteeltaan yhä enemmän aikuisten unta muistuttavaksi. Uusi neurobiologinen tutkimus on osoittanut, että aiemmin kokonaan perinnöllisinä pidetyt keskushermoston kyvyt kehittyvätkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Aivot kehittyvät käytössä ja sopeutuvat ympäristöönsä

Aivot kehittyvät rakenteeltaan käytön myötä eli oppivat sopeutumaan ympäristöönsä. Sisäiset kehitykselliset valmiudet asettuvat suhteeseen ulkoisen todellisuuden kanssa, ja nämä muokkautuvat suhteessa toisiinsa lapsen kannalta erottamattomaksi kokonaisuudeksi.

Kokemukset muovaavat aivosolujen ja aivoalueiden yhteyksiä ja siten biologista kykyä säädellä aivojen toimintoja. Siten lapsen uni-valve -rytmiä on mahdollista säädellä ulkoapäin aivan varhaisista viikoista alkaen.

Mitä vähemmän rytmisyyteen taipuva lapsi on ja mitä enemmän vaikeutta hänellä on itsesäätelynsä kehityksessä, sitä enemmän hänen nukkumiskäyttäytymisensä tarvitsee säätelyn tukea ulkoapäin.

Lepo ja aktiivisuus rytmittävät sikiön elämää 25. raskausviikosta lähtien

Jo noin 25. raskausviikolta alkaen sikiövauvan vuorokauteen sisältyy aktiivisuuden ja levon rytmistä vaihtelua. Kuitenkin vasta pari kolme viikkoa ennen täysiaikaisuutta lepovaiheet alkavat EEG:ssä muistuttaa eri vaiheisiin rytmittyvää unta.

Täysiaikaisella sikiöllä voidaan havaita aktiivisen ja syvän unen vaiheita. Ensimmäisen kolmen elinkuukauden aikana vauvan uni on vielä hyvin erilaista kuin myöhemmin, ja aivosähkökäyrässä havaittavat aikuisen unelle tyypilliset tihentymäkohdat (unispindelit) ilmaantuvat vasta kolmen kuukauden iässä.

Puolivuotiaan uni muistuttaa aikuisen unta

Vasta noin kuuden kuukauden iässä lapsen uni muistuttaa EEG-rekisteröinnissä aikuisen unta. Tällöin hänen aktiivinen unensa sisältää aikuisen vilkeunen piirteitä. Vilkeuni on tila, jossa EEG-rekisteröinti viittaa valvetilaan mutta lihaksisto on hengitys- ja silmien liikelihaksia lukuun ottamatta lamaantunut. Vilkeunta kutsutaan tämän vuoksi myös REM-uneksi (Rapid Eye Movements eli vilkkaat silmänliikkeet).

Vilkeunen aikana ihminen näkee aktiivisia unia, on helposti herätettävissä ja muistaa unet herättyään. Samalla kun kehittyy aikuiselle tyypillinen vilkeuni, aktiivisen unen osuus vähenee vastasyntyneen noin puolesta kolmannekseen unen kokonaismäärästä.

Ennen vilketoimintaa aktiiviseen uneen sisältyy usein koko elimistön motoriikkaa, joka vastaavasti vähenee kuuteen kuukauteen mennessä. Liikkuminen, ääntely, valittaminen ja voimakaskin aktiivisuus voivat kuulua tässä vaiheessa vauvan nukkumisen normaaleihin vaiheisiin, eikä lasta tule silloin herättää.

Unet organisoivat aivoja ja muistoja

Vilkeuni on kehittyneiden eläinlajien unta. Sillä on ilmeisesti aivojen organisaatiota ja sopeutumista parantavia tehtäviä. Unet antavat mahdollisuuden jäsentää uudestaan intensiivisiä, ennen kaikkea uhkaaviksi koettuja kokemuksia ja biologisesti sisäänrakennettuja uhkakuvia, jolloin niiden kohtaaminen valvetilassa on tarkoituksenmukaisempaa.

Vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen

Samalla arvellaan vilkeunen olevan se vaihe, jolloin välittömät muistirakenteet siirtyvät pitkäaikaisempaan muistiin. Se myös virittää aivot olemaan toimintavalmiuteen heräämisen hetkellä, jolloin ihminen on mahdollisimman optimaalisella tavalla valmistautunut esim. havaitessaan vaaran.

Toinen unen jakso, syvä eli rauhallinen uni, on EEG-rakenteeltaan täysin toisenlaista, tasaisempaa ja rytmisempää. Siinä on neljä, toinen toistaan seuraavaa syvyysvaihetta, joiden jälkeen uni jälleen kevenee.

Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli.

Vauva herättää aikuisen syvästä unesta

Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan noin 50 minuuttia, kun se on aikuisella. puolisentoista tuntia.

Tämän vuoksi vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä ja sekavana ja usein vihaisena.

Syvimmässä unen vaiheessa herättäminen on pitkään tunnettu kidutuskeinona. Ei ole ihmeellistä, että vauva, jolla on suuria univaikeuksia, joutuu kaltoin kohdelluksi tai jopa pahoinpidellyksi paljon todennäköisemmin kuin hyvin nukkuva lapsi. Pahoinpitely ja sitä lievemmät vanhempi-lapsisuhteen vaikeudet ovatkin suurin unihäiriöihin liittyvä terveysriski.

Näin luot hyvälle unelle pohjan

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvan vuorokausi rytmittyy eri vireystilojen mukaan hyvin paljon ympäristöstä riippuvaisella tavalla. Täten vuorokauden jakautuminen yöhön ja päivään on vauvan omaksuttavissa ehdollistuvan oppimisen kautta, kun hänen vanhempiensa toiminta heijastuu vauvaan ja hänen aktiviteettitasoonsa.

Lapsen hyvälle unelle luodaan pohja houkuttamalla häntä päiväaikaan aktiivisesti vuorovaikutukseen ja pitämällä hänen stimulaatiotasonsa korkealla, jopa hänen kapasiteettinsa ylärajoilla sekä pitämällä yöaikainen stimulaatio hyvin niukkana.

Koliikkivauvoilla on tässä erityinen vaikeus, kun he koliikin vuoksi tarvitsevat paljon aktiivista hoivaa ja stimulaatiota iltayöstä ja joskus aamuyöhön asti. Näin koliikki voi altistaa unihäiriöille.

Kiihkeät kehityksen vaiheet haaste rytmin ylläpitämiselle

Rytmisyys on ihmiselle biologisesti luontaista ja varhainen vireystilojen vaihtelu vakiintuukin vähitellen useimmille lapsille säännölliseksi rytmisyydeksi. Se auttaa myöhemmissä vaiheissa tai tilanteissa, joissa uni-valve-rytmi joutuu koetteille.

Kaikki kiihkeän kehityksen vaiheet, joissa keskushermostossa tapahtuu vilkasta uudelleen organisoitumista, hampaiden puhkeaminen, sairauspäivät, kiihkeiden päivien jälkeiset ajat jne. asettavat haasteen lapsen kyvylle ylläpitää tasaisesti vireystilojensa vaihtelua.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA
Edellinen artikkeliMiehestä johtuva lapsettomuus
Seuraava artikkeliNäin treenaat tuiki tärkeitä lantionpohjan lihaksia – katso myös treenivälinevinkit!