Viimeksi päivitetty 30.10.2018
Niskaturvotus-ultraääni oli kokonaisuudessaan ihana ja silmiä avartava kokemus. Olimme yllättyneitä siitä, mitä kaikkea tuosta vajaan kuuden senttimetrin mittaisesta Nyytistämme oli jo mahdollista nähdä.
Kätilö kävi pienokaisemme läpi päästä varpaisiin. Aivot ja kallo todettiin oikein kehittyneiksi. Samoin vatsakalvo, raajat sekä selkäranka. Kaiken kukkuraksi kätilö onnistui vangitsemaan näytölle Nyytin munuaiset sekä palleankaaren.
Riskiluvut
Kävin kaksi viikkoa ennen ultraa verikokeissa. Perusveriarvojen lisäksi verestäni määritettiin arvot, joiden avulla pystytään määrittämään mm. sikiön riski sairastua Downin syndroomaan.
Niskaturvotus saatiin mitattua ultraäänessä ja mittausten keskiarvoksi tuli 1,6mm. Tulos oli täysin normaali. Tämä arvo suhteutettiin verikoetuloksiin sekä ikääni. Riskiluvuksi tuli 1:31 000, mikä tarkoittaa, että yksi 31 000:sta lapsesta sairastuu Downin syndroomaan.
Hetkeksi voimme taas hengähtää ja jäädä odottamaan rakenneultraa, joka tehdään joulukuun puolessavälissä.
Mitä mulle kuuluu?
Välillä olo on jopa niin hyvä, että ”unohdan” olevani raskaana. Pahoinvointi ei enää vaivaa, kun vain muistaa syödä säännöllisesti. Housunkauluksen puristaminen kuitenkin palauttaa asian taas päällimmäiseksi mieleeni.
Rakastan jo hieman pömpöttävää mahaani ja muotoaan muuttavia rintojani. Rakastan sitä, kun vaimo nostaa paidanhelmaani hieman ylöspäin ja kuiskuttelee vatsalleni. Rakastan Nyyttiä. Me rakastamme meidän pientä vauvaamme.
