Viimeksi päivitetty 9.10.2023
Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi, jota värittävät suru, epäonnistuminen, ahdistus, häpeä ja syyllisyys.
Noin 15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. Kaikista raskauksista keskenmenoon saattaa päättyä jopa 60 prosenttia.
Pelko seuraa uusiin raskauksiin
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kyselyraportin mukaan lähes kaikilla keskenmenon kokeneilla on huomattavia pelkoja siitä, että uusi raskaus ei jatku normaalisti.
Kyselyyn vastasi 761 henkilöä, joista lähes kaikki olivat itse olleet raskaana keskenmenoon johtaneessa raskaudessa.
Näin peloistaan kertoo yksi kyselyyn osallistuneista:
”Kokemus keskenmenosta on vaikuttanut merkittävästi uuteen raskauteen. Minun on hyvin vaikea luottaa siihen, että asiat voisivat mennä hyvin. En uskalla kunnolla kiintyä vauvaan, koska pelkään menetystä niin paljon.”
Lapsilukusuunnitelmat uusiksi
Viidennes keväällä 2023 järjestettyyn kyselyn vastanneista kertoo keskenmenon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuunsa.
”Kokemus sai miettimään, että kestäisikö saman uudestaan. Ehkä elämä ilman lapsia olisi parempi kuin tämä kokemus uudestaan”, kyselyyn vastannut pohtii.
Keskenmenon kokemuksesta toipuminen vie pitkään
Keskenmenon jälkeen koetut hyvinvointihaitat ovat pitkäkestoisia: kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta 65 % vastaajista koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa.
Hyvinvointihaitoissa korostuvat psyykkiset haitat, kuten pelot, mielialanvaihtelut, ahdistus ja itsesyytökset.
Tyypillisiä ovat myös sosiaaliset hyvinvointihaitat, kuten kateus raskaana olevia kohtaan, ulkopuolisuuden tunne ja etääntyminen ystävistä.
”Kehossa ja mielessä on ikuiset arvet tapahtuneesta. Toisinaan suren yhä tapahtunutta vaikka aikaa viimeisimmästä keskenmenosta on yli seitsemän vuotta”, eräs vastaajista kirjoittaa.
Sunnuntaina 15.10.2023 vietetään Keskenmenon kokeneiden päivää, joka antaa äänen keskenmenon kokeneille. USA:sta lähtöisin olevaa “Pregnancy and Infant Loss Remembrance Day” -muistopäivää on vietetty vuodesta 2002 alkaen.
Lapsettomien yhdistys Simpukka toi päivän vieton Suomeen vuonna 2021.
Päivään liittyy kello 19 järjestettävä kansainvälinen kynttilän sytyttämisen #WaveOfLight-kampanja.
Joka kymmenes keskenmeno jää täysin hoitamatta
Kyselyraportin mukaan keskenmenon kokeneen terveydenhuollosta saama hoito on usein puutteellista ja epäempaattista. Vainharva saa keskenmenoon ammattimaista psyykkistä tukea.
Myös hoitohenkilöstön empatian osoitukset jäävät usein uupumaan, vaikka niillä olisi potilaan selviytymisessä valtavan iso merkitys. Myötätunnon sijaan moni kohtaa jopa töykeitä tai suorastaan musertavia kommentteja.
“Lääkärin sanat jäivät ikuisesti mieleen: ‘No, tää on kuollut. Uutta vaan tekemään!’” muistelee kyselyyn vastannut.
Kokonaisuutena keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena.
Potilaita pompotellaan hoitopaikasta toiseen, ja moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.
”Keskenmenon hoidon tila Suomessa on lohduton. Kyselyn vastauksissa toistuivat keskenmenon kokeneiden järkytys, turhautuminen ja pettymys saatuun hoitoon sekä kokemus yksin jättämisestä. Keskenmeno on elämän kokoinen menetys, jota on lupa surra. Hoitavan tahon tulee tarjota aina asianmukaista hoitoa ja psykososiaalista tukea”, muistuttaa Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio.
Empatiavajetta ja puutteita psykososiaalisessa tuessa
Keskenmeno on usein syvä järkytys riippumatta siitä, missä raskauden vaiheessa se tapahtuu.
Vastaajista reilu neljännes kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa keskenmenon hoidon aikana lainkaan empaattisesti.
Siinä missä keskenmenon kokenut kokee menettäneensä lapsen, hoitohenkilöstölle se oli vasta alkio tai sikiö. Näkökulmaero voi heijastua negatiivisesti potilaan kokemukseen hoidosta.
Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin.
”Sairaalassa ensikontakti, päivystyksen hoitaja, huusi minulle ja käski rauhoittua. Kivut olivat kovat, olin paniikissa ja peloissani ja lisäksi yksin”, yksi kyselyyn vastanneista kertoo.
”Kokemusta vähäteltiin ja tunnelma oli kireä ja syyllistävä. Hoito oli liukuhihnamaista ja annettiin ymmärtää, että olen lähinnä ruuhkauttamassa systeemiä”, keskenmenon kokenut muistelee.
Ongelmia myös hoitoon pääsyssä
Keskenmenon kokenut törmää kokonaisvaltaisesti kuormittavassa tilanteessa hoidon saamisen haasteisiin.
Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät sekavana palveluviidakkona, jossa hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä ja vaatia.
”Poliklinikan päivystyksestä todettiin spontaanisti alkaneesta keskenmenosta: ’Päivystykseen voi tulla, jos pää ei kestä kotona, jos se nyt on ihan välttämätöntä’. Tämä siinä vaiheessa, kun pyörtyilin kotona kivuista”, yksi kyselyyn vastanneista kirjoittaa.
Pienillä myötätunnon osoituksilla suuri merkitys
Terveydenhuollossa empaattisesti kohdatuksi kertoi tulleensa noin puolet vastaajista.
”Nämä vastaajat kertovat pienistä empaattisista kohtaamisista, kuten kosketuksesta ja myötätuntoisista sanoista, joilla on suuri merkitys. Psykososiaalista tukea ja keskusteluapua tulisi tarjota terveydenhuollossa aina keskenmenon toteamisen ja hoidon yhteydessä. Riittävän tuen saaminen voi rohkaista toivomaan lasta jatkossakin”, Savio sanoo.
Vastaajien mukaan kokemuksen käsittelyyn on kuitenkin vaikea saada ammattimaista psyykkistä tukea. Näin kyselyyn vastannut kertoo:
”Tuntuu siltä, että niin kauan kuin olet raskaana, niin sinua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, mutta kun se pahin mahdollinen eli keskenmeno tapahtuu, niin mitään tukea tai jatkoseurantaa ei tarjota.”
Kokemus voi olla huomattavan rankka myös mahdolliselle kumppanille. Silti vain alle viidennes vastaajista kertoo, että heidän kumppaninsa huomioitiin hoidon yhteydessä.
Käypä hoito -suositusta valmistellaan
Kyselyaineisto osoittaa merkittäviä puutteita keskenmenojen hoidossa. Lapsettomien yhdistys Simpukka oli mukana yhteistyökumppanina ehdotuksessa keskenmenoihin liittyvässä Käypä hoito -suosituksessa, jonka valmisteli lääkäri Marika Kaksonen ihmisoikeusjärjestö Artikla 3 ry:stä.
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim hyväksyi toukokuussa suosituksen aiheella ”alkuraskauden verenvuoto, keskenmeno ja toistuva keskenmenot”. Käypä hoito -suosituksen valmistelutyö on aloitettu tänä syksynä.
Simpukka jakaa kyselyn tuloksia terveydenhuollon ammattilaisille tueksi keskenmenojen hoitopolun rakentamiseen. Lainaukset ovat kyselyyn vastanneiden avoimia vastauksia.
- Keskenmenosta puhutaan, kun raskaus päättyy spontaanisti ennen 22. raskausviikon päättymistä tai sikiö painaa alle 500 grammaa.
- Usein keskenmeno alkaa vähäisellä verenvuodolla, joka voi muuttua runsaammaksi. Vuodon aiheuttaa istukan osittainen irtoaminen.
- Kliinisesti todetuista raskauksista noin 10–15 prosenttia päätyy keskenmenoon, useimmiten jo ennen 13. raskausviikkoa.
- On arvioitu, että jopa 20–60 prosenttia kaikista alkaneista raskauksista keskeytyy.
- Hedelmöityshoitoja saaneilla keskenmenon riski on jopa tavallistakin suurempi.
- Usein keskenmenon syy jää arvoitukseksi.
Lue myös:
Lähde: Simpukka ry
