Vauvat pyritään nykyään laskemaan äidin rinnalle mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Tietoiseen synnyttämiseen perehtynyt synnytysvalmentaja ja doula Mary Esther Malloy pohtii kuitenkin, puututaanko synnytyksen luonnolliseen kulkuun liikaa, jos lapsi annetaan suoraan äidin syliin. Voisiko hengähdystauko ennen lapsen laskemista äidin syliin olla luonnollisin tapa äidin ja lapsen ensimmäiselle kohtaamiselle lapsen synnyttyä?

Viimeksi päivitetty 8.12.2014

”On hyvä asia, että äidillä on mahdollisuus saada lapsi suoraan syliin synnytyksen jälkeen. Se on upeaa 1900-luvun jälkeen, jolloin oli tapana erottaa lapsi äidistä heti lapsen synnyttyä. Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole valmiita ottamaan lasta syliin heti kun raskas synnytys on ohi. Joskus äidit tarvitsevat hetken aikaa kootakseen itsensä ennen lapsen ottamista”, Malloy sanoo norjalaisen Babyverdenin haastattelussa.

Malloy heräsi ajatukseen toimittuaan doulana kotisynnytyksessä, jossa äidille annettiin mahdollisuus hengähtää ja katsella lastaan ennen lapsen syliin ottamista. Hän kuvaa kokemustaan The Journal of Perinatal Education -lehdessä:

”Kätilö ei ojentanut vauvaa suoraan äidille, vaan laski vauvan suoraan lattialla kontallaan olevan äidin alle, pehmeälle patjalle. Äidin silmät olivat edelleen suljetut ja pää alas painunut. Hänen koko kehonsa tuntui huokaisevan syvästä uupumuksesta valtavan ponnistuksen jälkeen.”

Hetken päästä Malloy seurasi sivusta, miten äiti avasi silmänsä ja kumartui yhdessä lapsen isän kanssa lapsen yläpuolelle. Yhdessä vanhemmat katselivat lumoutuneina tytärtään.

”Äiti ojensi kätensä koskettaakseen vastasyntynyttä vauvaansa. Hän tunnusteli ensin vauvan käsiä ja siirsi kätensä hitaasti vauvan jalkoihin ja käsivarsille. Sitten hän hieroi vauvan kylkiä ja kietoi kätensä vauvan vartalon ympärille. Varovasti, mutta varmasti äiti nosti vauvan rinnalleen ja syleili tätä ensimmäistä kertaa”, Malloy kertoo ikimuistoisesta hetkestä artikkelissaan.

Lue myös: Alatiesynnytys vaikuttaa äidin aivoihin

Käänteen tekevä kokemus

Kokemus vaikutti suuresti Malloyn käsitykseen luonnollisen synnytyksen kulusta.

”Aloin uskoa, että samaan tapaan kuin lapsi löytää äidin rinnan syntymän jälkeen, äidit löytävät lapsensa synnytyksen jälkeen. Oli ihanaa nähdä läheltä tämä tapahtuma”, Malloy kertoo Babyverdenille.

Malloylle lapsen näkeminen ensimmäistä kertaa oli unohtumaton kokemus. Kuva: Yksityinen

Pysäyttävän kokemuksen jälkeen Malloy todisti doulana toimiessaan useita samankaltaisia hetkiä äidin tutustuessa rauhassa lapseensa synnytyksen jälkeen. Hän halusi myös itse toimia samoin kolmannen lapsensa synnytyksessä.

”Olin yllättynyt siitä, miten vahva tunne liittyi lapsen yläpuolella seisomiseen ensimmäisten synnytyksen jälkeisten hetkien aikana. En ollut tajunnut, miten tärkeää on todella kunnolla nähdä lapsi. Kokemus piirtyi ikuisiksi ajoiksi syvälle sisimpääni”, Malloy kuvailee.

Vaikka Malloy kannustaa äitejä pitämän rauhoittumishetken synnytyksen jälkeen, hän muistuttaa, että äideillä on erilaisia tarpeita. Useista äideistä tuntuu oikealta ottaa lapsi saman tien rintaansa vasten.

”Tärkeintä on, että äiti saa itse päättää, millainen synnytyksen jälkeinen hetki on”, Malloy sanoo.

Lue myös: Laulaen synnyttämään

Synnytystauko luonnollinen osa synnytystä

Malloyn mukaan äideillä on usein käsitys, että synnytystä seuraa välittömästi täydellinen onnen hetki, jolloin kaiken ylittävä äidinrakkaus on päällimmäinen tunne. Kokemuksensa perusteella hän kuitenkin näkee asia toisin. Pienen tauon suominen syntyneelle lapselle ja äidille on hänen mukaansa synnytyksen luonnollinen vaihe.

”On hyvin luonnollista, että äiti kokee synnytyksen jälkeen pökerryttävän helpotuksentunteen. Tätäkin synnytyksen vaihetta olisi kunnioitettava. Naisen huokaisee ensin ulos raskaan synnytyksen taakan hengittääkseen sisään lapsensa läsnäoloa ja uutta identiteettiään äitinä”, Malloy kirjoittaa artikkelissaan Waiting to Inhale: How to Unhurry the Moment of Birth.

Äidiksi tuleminen on Malloyn mukaan yksi suurimmista siirtymävaiheista naisen elämässä, ja tämä hetki pitäisi saada kokea rauhassa.

”Emme enää kiirehdi vauvan rinnalle asettamista, vaan luotamme vastasyntyneen vaistoon löytää itse äidin rinnalle. Miksi emme antaisi itsellemme aikaa myös synnytyksessä ja luottaisi omiin kykyihimme löytää lapsemme ja itsemme uudelleen äiteinä synnytyksen jälkeen”, Malloy kirjoittaa.

Lue lisää Malloyn kokemuksista hänen verkkosivuillaan ja blogissaan.

Lähteet:
www.babyverden.noThe Journal of Perinatal Education

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliVanhemmuutesi on peräisin tulevaisuudesta!
Seuraava artikkeliVauvaperheen minuuttiaikataulu kuohuttaa somessa – näin ohjeiden laatijat vastaavat
JAA