Raskaana olevat välttelevät usein ystävien tapaamista baarissa, koska pelkäävät toisten ihmisten paheksuntaa. Raskaana oleva Vau.fi:n toimittaja meni baariin juomaan alkoholitonta olutta ja havainnoi muiden asiakkaiden reaktioita. Onko äideillä todella syytä pelätä vieraiden ihmisten saarnoja?

Viimeksi päivitetty 15.4.2014

On lauantai-ilta ja suuntaan kahden seuralaiseni kanssa kaupungin yöelämään. Kello on vasta kahdeksan, mutta toivomme, että juhlijat ovat jo löytäneet tiensä kaupungin keskustan seurusteluravintoloihin. Olemme varhain liikkeellä, koska olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja väsymys iskee jo aikaisin illalla.

Aion juoda vain alkoholitonta olutta, mutta silti jännittää hieman. Olettavatkohan ihmiset, että lasissani on alkoholia? Tuleeko joku läksyttämään minua baarissa istuskelun vuoksi?

Illan ensimmäinen olut. Klo 20.00.

Astumme seuralaisteni kanssa sisään englantilaistyyliseen ravintolaan. Meno näyttää lupaavalta. Baarissa on jo mukavasti asiakkaita ja heistä suurin osa vaikuttaa olevan iloisessa nousuhumalassa. Riisun takkini jo ovella, jotta muilla asiakkailla on heti mahdollisuus huomata vauvamahani.

Päätämme tehdä aluksi pienen kierroksen ravintolassa selvittääksemme, millaista väkeä on paikalla ja esitelläksemme esille työntyvää mahakumpuani. Asiakaskunta näyttää olevan kypsässä iässä. Suurin osa on noin 30-60-vuotiaita. Monet asiakkaat vilkaisevat ohimennen mahaani ja pari nelikymppistä miestä virnuilee. Yksi ravintolan työntekijä katsoo minua vakavana. Etsimme itsellemme jakkarat mahdollisimman keskeiseltä paikalta. Matkalla kolmen hengen noin 30-vuotias seurue ihmettelee ääneen: ”Onks toi raskaana?”

On aika tilata illan ensimmäisen olut. Kävelen baaritiskille ja näytän baarimikolle kotona rustaamaani lappua, jossa lukee: Alkoholiton 0%. Baarimikko varmistaa kovaan ääneen, että haluan siis tilata alkoholitonta olutta. Vilkaisen ympärilleni. Kuuliko kukaan? Muut asiakkaat ovat kuitenkin keskittyneet omiin keskusteluihinsa, eikä kukaan näytä kiinnittäneen baarimikon lausahdukseen erityistä huomiota. Valitsen baarimikon antamista vaihtoehdoista itselleni vehnäoluen ja tarjoan samalla seuralaisilleni karpalolonkeron ja oluen.

Kävelemme juomat käsissä takaisin istumapaikoillemme.

”Hei, keittoa ei sitten juoda tossa tilassa”, mies huutaa ohi mennessäni.

Teeskentelen, etten kuullut kommenttia. Kapuan vaivalloisesti baarijakkaralleni ja asetun kasvot käytävää päin, ettei mahani jäisi pöydän alle piiloon. Nojaan taaksepäin ja maistan juomaani. Äsken raskauttani kommentoinut seurue vilkuilee pöytäämme kohti. Jatkan oluen hörppimistä ja lepuutan lasia välillä mahani päällä. Viereisen pöydän nelikymppinen nainen katsoo ensin juomaani, sitten mahaani ja sen jälkeen vakavoituu. Toinenkin seurueen jäsen vilkaisee suuntaamme.

Istumme hetken paikallamme ja havainnoimme ohikulkijoiden reaktioita. Noin viisikymppinen Raskaana oleva toimittaja sai baareissa osakseen lähinnä vakavia ja paheksuvia katseita.vaaleahiuksinen nainen mulkaisee ohi mennessään järkyttyneenä mahaani, muttei sano mitään. Muut ohikulkijat eivät kiinnitä minuun pitkää vilkaisua kummempaa huomiota, joten päätän tehdä yksin pienen tiedustelukierroksen. Kiertelen baaria hitaasti olut kädessäni. Noin kolmekymppinen mies kolmen hengen miesporukasta kommentoi kovaan ääneen: ”Varmaan alkoholitonta?”

Hymyilen takaisin ja jatkan matkaani. Saan etenkin vanhemmilta miehiltä osakseni vakavana kulmien alta luotuja silmäyksiä. Baaritiskillä harmaaseen pukuun pukeutunut mies tuijottaa minua avoimesti ja näyttää siltä, kuin hän aikoisi sanoa jotain. Mies pysyy kuitenkin vaiti.

Kun palaan paikalleni, viereisen pöydän seurue on vaihtunut. Nelikymppisen naisen paikalla istuu nyt noin viisikymppinen pari sekä parikymppinen sinitakkinen mies ja tämän naisystävä. Sinitakkinen mies katsoo minua ärsyyntyneen näköisenä. Pian myös seurueen viisikymppinen miesjäsen kääntyy katsomaan ja sanoo jotain muille seurueen jäsenille. Sanat eivät kuitenkaan kantaudu baarin hälinässä korviini asti.

Istumme vielä hetken paikallamme, mutta mitään järisyttävää ei tapahdu. Olen jo turtunut mulkoiluun. Kukaan ei tule tivaamaan minulta, mitä lasissani on, eikä kukaan käske painua kotiin mahani kanssa. Päätän kysyä ihmisiltä suoraan, mitä mieltä he ovat raskaana olevan baarissa riekkumisesta. Tuppaudun ensin pöytään, jossa istuu noin viisikymppiset Ola ja Maria.

Marian mielestä raskauden takia ei tarvitse jättäytyä pois ystäväpiirin yhteisistä riennoista.

”Jos raskaana oleva on esimerkiksi bileissä, niin miksi hänen pitäisi jäädä kotiin, kun muut lähtevät jatkamaan iltaa?” Maria ihmettelee.

Marian seuralainen, Ola tunnustaa kiinnittäneensä minuun huomiota.

”Kyllä se ensimmäinen ajatus oli, että mitähän tuossa lasissa on. Toivottavasti siinä ei ole alkoholia. Tietysti nykyään on tarjolla hyvin myös alkoholittomia vaihtoehtoja, joten miksei baarissa toisaalta saisi olla myös raskaana.”

Viereisessä pöydässä istuvan kaksikymppisen Tiian mielestä raskaana olevallakin on oikeus käydä anniskeluravintolassa, kunhan muistaa pitäytyä alkoholittomissa juomissa. Tiian seurassa oleva nuori mies, Jani on hieman eri mieltä.

”Raskaana olevan baarissaolo on vähän kaksipiippuinen asia. Toisaalta voihan sitä lähteä kavereiden kanssa viettämään iltaa ja juoda alkoholittomia juomia, mutta baarissa voi joutua humalaisten töytäisemäksi. Kyllä raskaana olevan pitää vähän miettiä, mihin menee ja mihin aikaan vuorokaudesta”, Jani sanoo.

Jatkan kyselykierrostani. Kolmekymppiset miehet baarin perällä ovat yhtä mieltä siitä, että raskaana olevakin saa käydä ystävien kanssa baarissa viikonloppuna. Yksinään kaljan näköistä juomaa litkivä raskaana oleva nainen on kuitenkin miesten mielestä epäilyttävä näky.

”Tulee sellainen ajatus mieleen, että onko kaljan juominen niin tärkeää, että pitää tulla baariin. Pitääkö nainen todella kaljan mausta, vai onko kaljalla olemisen fiilis pakko saada?” vaaleahiuksinen mies pohtii.

Vai niin. Paheksunnan pelkääminen baarissa käymisen vuoksi ei siis ole aivan aiheetonta. Kiitän miehiä kommenteista ja palaan omalle jakkaralleni. Baarissa alkaa jo olla täyttä ja lämpötila tuntuu nousseen monella asteella tulomme jälkeen. Pieni happihyppely tekisi jo terää. Päätämme tutkailla ilmapiiriä toisessa ravintolassa. Kävelemme muutaman minuutin matkan seuraavaan ravintolaan ja astumme ovesta sisään.

Lue myös: Vatsaan taputtelijat

Toinen baari. Klo 21.30.

Suuntaamme tällä kertaa suoraan baaritiskille. Tilaan alkoholittoman oluen samaan tyyliin kuin edellisessäkin paikassa. Teemme jälleen pienen tutkailu- ja esittäytymiskierroksen oluiden kanssa. Irlantilaistyylisessä ravintolassa on varsin rauhallista, vaikka asiakkaat ovat jo selvästi humaltuneita. Nahkanojatuolissa istuva viisikymppinen mies tapittaa mahaani kulmiensa alta, mutta kääntyy pois, kun vastaan katseeseen.

Baaria kiertäessämme seuralaiseni huomaa, että parikymppinen nainen tuijottaa minua avoimen järkyttynyt ja paheksuva ilme kasvoillaan. Tuntuu huvittavalta joutua avoimen paheksunnan kohteeksi alkoholittoman oluen juomisen vuoksi. Nainen varmasti kuvittelee, että olen tullut baariin humaltumaan. Yritän pitää naamani peruslukemilla jatkaessamme kierrosta. Monet vilkaisevat meitä pöydistään, mutta muut asiakkaat eivät näytä lainkaan järkyttyneiltä. Yllätyksekseni en kuule kierroksellani ainuttakaan raskauttani koskevaa kommenttia.

Päätämme istua pöytään, josta mahdollisimman moni asiakas näkee meidät. Tarkkailen minua mulkoillutta nuorta naista, mutta nainen ei näytä enää välittävän läsnäolostamme. Viereisessä pöydässä noin parikymppisistä miehistä ja naisista koostuva viiden hengen seurue jutustelee iloisesti. Asettaudun jälleen asentoon, josta vauvamahani huomataan mahdollisimman helposti. Meihin ei kuitenkaan kiinnitetä erityistä huomiota.

Kyllästyn odottamaan reaktioita. Onneksi vauva alkaa möyriä mahassani. ”Hei, nyt se potkii”, sanon kovaan ääneen ja seuralaiseni alkavat tunnustella vauvan liikkeitä. Nyt jos koskaan viereisten pöytien asiakkaiden pitäisi huomata tilani, mutta kukaan ei vilkaise meihin päin. Mitä ihmettä? Miten vastaanotto on nyt niin erilainen kuin edellisessä ravintolassa? Ehkä pöytämme ei ole tarpeeksi keskeisellä paikalla. Ehdotan, että siirtyisimme lähemmäs baaritiskiä.

Tiskin lähistöllä väkimäärä on lisääntynyt ja suuri osa asiakkaista on jo selvässä humalatilassa. En kuitenkaan enää herätä minkäänlaista huomiota. Eikö ketään todella häiritse raskaana olevan oleilu baarissa lauantai-iltana olut kädessä? Olin kuvitellut, että yhä useampi ihminen huutelisi minulle illan edetessä. Näyttää kuitenkin siltä, että tilanne on täysin päinvastainen. Eikö raskaana baarissa oleva kiinnosta ihmisiä tietyn promillerajan jälkeen vai eivätkö ihmiset enää huomaa, mitä ympärillä tapahtuu?

Keskustelun volyymi nousee nousemistaan ja ihmiset näyttävät keskittyvän entistä enemmän omiin seurueisiinsa. Lähistöllä seisoskeleva ja äänekkäästi jutteleva miesporukka vie kapealta käytävältä entistä enemmän tilaa. Ohikulkijat törmäilevät toisiinsa, enkä tunne oloani enää mukavaksi lähellä väentungosta. Päättelen, että on aika lähteä kotiin lepäämään.

Kello näyttää jo 22.45. Toivotamme seuralaisteni kanssa toisillemme hyvää yötä ja suuntaamme kotia kohti. Kotimatkalla hymyilen itsekseni ihmisten tuijotuksille ja huutelulle.

Baari-illan saldo

– 2 h 45min oleilua anniskeluravintoloissa
– 2 alkoholitonta olutta
– Lukemattomia katseita
– 8 mulkaisua
– 3 äänekästä kommenttia
– Raskaana olevan baarissa oleilua koskevan kyselyn tulos: 7 puolesta, 3 vastaan.

 

Mitä mieltä olet artikkelista?