"Miksei raskaana saa olla rauhassa?" Vau.fi:n bloggaaja ReginaVeritas ihmettelee. Jopa synnytystä edeltävinä viikkoina odottajan yksityisyyttä unohdetaan kunnioittaa – tai oikestaan, silloinhan pahin vasta alkaa.

Julkaistu 23.9.2015

Avautumisvaihe on synnytyksen ensimmäinen ja useimmilla naisilla myös synnytyksen pisin vaihe. Avautumisvaiheessa on latenssivaihe ja aktiivinen vaihe. Tämä blogi käsittelee kuitenkin minun henkilökohtaista, henkistä, avautumisvaihettani. Olen kolmeakymppiä lähestyvä, toista lastaan odottava äiti. Avautumisvaihe-blogi on itseterapiaa, purkautumista, tunnustuksia, haaveita, toiveita, suunnitelmia ja joskus myös tietoiskuja, valistamista ja provosointia; avautumista. Käsittelen kirjoituksissani vanhemmuutta, raskautta, synnytystä, imetystä ja toisinaan ihan vain omia kipukohtiani.

Joko, joko, joko?

”Hah hah! Varmaan kyllästyttää ja haluaisit vauvan jo syntyvän!”

”Voi että! Älä sure, ei siinä kauaa enää mene! Muistan kuinka itse kärsin…”

”Apua! Sehän voi syntyä ihan milloin vain! Miten uskallat liikkua kotoa enää mihinkään?!”

Oireiden kyttääminen ja jokottelu. Niitä minä inhoan.

Ensin bongaillaan ovista. Sitten ollaan huolissaan, menikö raskaus kesken, kun tänään ei oksettanutkaan niin paljoa kuin eilen. Entäs voiko raskaana ollakaan, jos ei oireita ilmaannu muuta kuin tuloksena tikkuun? Mammapalstoilla ja laskettujen aikojen ryhmissä vertaillaan oireita, välillä melkein kilpaillaan. Yksilöllisyys usein unohtuu ja oletetaan, että jokainen raskaus on samanlainen oireineen päivineen.

Ärsyttävää, todella ärsyttävää.

Vielä pahempaa on kuitenkin se loppuraskaudessa alkava synnytystä ennakoivien oireiden syynääminen ja jokottelu!

Viikkoja ennen synnytystä hermoillaan supistuksia, vatsantoimintaa, kipuja ja särkyjä. Onko tämä merkki? Miksei se synny jo, vaikka näin paljon on jo kaikkea?

Ja auta armias, kun laskettu aika tulee, eikä seuraavanakaan päivänä vielä lapsi ole jo sylissä!

”Ei tämä  synny ikinä!”

Juupa juu. Ei ikinä.

Sauna, seksi ja siivoaminen. ”Juo vadelmanlehtiteetä!” Kaveri käskee rasittamaan itseään fyysisesti, puistotäti neuvoo rentoutumaan. Yksi kuoro ylistää homeopatiaa, toinen akupunktiota ja kolmas vyöhyketerapiaa. Moksaus, nännistimulaatio, mielikuvaharjoittelu, mausteinen ruoka… Poppakonsteja synnytyksen käynnistämiseen löytyy kyllä, jos kysyy.

Miksei kukaan koskaan tunnu muistavan, ettei laskettu aika ole parasta ennen -päiväys?

Oma lukunsa ovat läheiset, jotka hengittävät niskaan ja soittelevat ”Joko se syntyi? Miksei se jo synny?” -puheluita. He todellakin ilmeisesti kuvittelevat, etteivät saa tietää uuden lapsen syntymästä, jos eivät itse joka päivä kysy. Eikä saa unohtaa niitä, jotka haluavat – suorastaan vaativat – että heille pitää ilmoittaa heti, kun synnytys on käynnissä!

Turha luulo!

Miksei raskaana saa olla rauhassa? Miksei kukaan koskaan tunnu muistavan, ettei laskettu aika ole parasta ennen -päiväys tai muutenkaan kovin tarkka arvio? Miksei saa edes synnyttää rauhassa, ilman että siitä pitää päivittää väliaikatietoja?

Minä kieltäydyn kyttäämästä oireita. Vaikka kuinka kasvaisi tatti otsaan mahan kantamisesta, en myönnä, kun kysytään kyllästyttääkö. Kiusallanikin hiljenen supistuksista, purppuraviivoista ja muista mahdollisista ennako-oireista! Enkä taatusti ilmoita synnytyksen käynnistymisestä yhdellekään ylimääräiselle.

Lapsi syntykööt silloin kun haluaa!

Teksti on julkaistu alun perin ReginaVeritaksen Avautumisvaihe-blogissa  27.6.2015.

Mitä mieltä olet artikkelista?