Virkkausmaailman kuuminta kuumaa on nyt amigurumi, Japanista Suomeen rantautunut virkattava maskotti. Eikä supersöpön karvaötökän virkkaaminen pitäisi olla vaikeaa, väittää tuore Amigurumi -kirja. Mutta onnistuuko porkkanamaskotin virkkaaminen keneltä tahansa – jopa mieheltä?

Viimeksi päivitetty 11.10.2010

Amigurumi / porkkana

Pystytkö erottamaan kauden juurekset toimittajan tekemästä amigurumista?

Olen virkannut viimeksi ala-asteen kolmannella luokalla. Nyt olisi tarkoitus valmistaa lapselle leluksi sopiva porkkanamaskotti uuden Amigurumi: Virkaa oma maskottisi -kirjan pohjalta. Kirjan takakansitekstin mukaan teos sopii aloittelijalle. Kirja sisältää myös ohjeet siitä, miten eri silmukat tehdään.

Ensimmäiseen ongelmaani kirja ei kuitenkaan vastaa. Miten ihmeessä lankakerästä voi löytää langan pään? Pitäisikö rulla leikata auki? Teen nopean kysymyksen puolisoltani ja langanpää löytyy ilman saksia.

Itse virkkausohjeet osoittautuvat haastaviksi. Kun on viimeksi virkannut ala-asteella ja kun koko virkkuukoukun käteen ottaminen saa käden tutisemaan, ei ohje ”vedä läpi” tunnu laisinkaan yksiselitteiseltä. Minkä läpi? Entä mitä tarkoittaa ”pistä lanka ensimmäiseen silmukkaan”? Mikä näistä on ensimmäinen? Ja mistä edes silmukan tunnistaa toisesta?

Joudun jälleen turvautumaan puolisoni rättikäsityöviisauteen ja silmukoita alkaa syntyä hikisen silmien siristelyn ja haparoivien vetojen tuloksena.

Alkuun pääseminen on täyttä tuskaa. Kiinteän silmukan tekemiseen kun pitäisi löytää seuraava silmukka. Aloitukseni näyttää lähinnä lankamytyltä. Miten tästä solmuvyyhdistä voi löytää sitä ”ensimmäistä silmukkaa”?

Kumma kyllä onnistun kahlaamaan ohjeita useita rivejä eteen päin ja syntyy pientä vatia muistuttava virkkuutyö. Otan oluen virkkaushermostukseen ja säilön tuntien räpellyksenä syntyneen kallisarvoisen työn hellävaraisesti kaappiin. Tämä työ ei saa purkautua!

* * *

Kymmeniä vuosia käsitöitä harrastanut äitini pistäytyy onneksi viikonloppuvierailulle. Saan äidiltäni hyviä vinkkejä siitä, kuinka työtä kuuluu pitää kädessä. Ohjeet nopeuttavat työskentelyäni huomattavasti. Saavutan kerroksen kymmenen ja voin jo sanoa, että virkkaaminen alkaa sujua. Enää kaksikymmentä kerrosta jäljellä ja porkkana on valmis!

Kohtaan kuitenkin asioita, joita en onnistumisen hurmiossa osannut laisinkaan huomioida. Kerrokset pitäisi tehdä kaikki ”samalla käsialalla”. Nyt olen tehnyt fiiliksen mukaan välillä kireämpää ja välillä löysempää silmukkaa. Lopputuloksena on holtittoman epämuodostunut putki, joka välillä pullistuu ja välillä kapenee silmukoiden koosta riippuen.

Silmukoita on myös järkevä laskea ohjeen mukaisesti. Itse en siihen pysty, ja se alkaa näkyä silmukkamäärässä. Minulta puuttuu ainakin viisi silmukkaa. Alan tehdä silmukkalisäyksiä yksi toisensa jälkeen ja pääsen oikeaan silmukkamäärään. Epätasainen lisääminen saa kuitenkin porkkanan turpoamaan yhdestä sivusta luonnottoman näköisesti.


Kuvassa taitavan virkkausraadin tekemät amigurumit: possukissa ja kilpikonna. Osaavissa käsissä amigurumi syntyy muutamassa tunnissa.

Viikon kestäneen uurastuksen jälkeen porkkana valmistuu. Virkkaamiseen meni lähes kymmenen tuntia, joten helpon porkkana-amigurumin tekeminen aloittelijalle on loppuen lopuksi iso projekti.

Tietenkin myös äitini sekä puolisoni hurahtivat amigurumeihin. Äitini tekee possun (joka silmävalintani takia näyttää nyt kissalta) ja puolisoni kilpikonnan. Osaavissa käsissä nämä hahmot syntyvät muutamassa tunnissa.

Vielä muutama sana Amigurumi: Virkkaa oma maskottisi -kirjasta. Teos on suomennettu ruotsinkielisestä alkuteoksesta. Virkkausharrastelijaraatini piti kirjan ohjeita Suomen standardeista poikkeavina ja näin ollen joltain osin vaikeaselkoisina.

Oma kokemukseni ohjeista on raatini tuomiota vastaava. Ohjeet ovat totaalialoittelijalle vaikeat. Jos aloittaa nollapisteestä, ei tämä kirja riitä yksistään vastaamaan kaikkiin virkkausongelmiin. Virkkausohjeet toimivat hyvänä muistutuksena niille, jotka eivät muista kaikkia silmukoita ulkoa, mutta virkkaamaan ne eivät opeta. Suosittelen aloittelijalle, että pyytää rohkeasti neuvoa lähimmältä virkkuuharrastajalta.

Teksti: Jarkko Uro

Vinkkejä amigurumin virkkaaville miehille

 

(tai naisille, jotka eivät ole opiskelleet käsitöitä koulussa)

* Varaa jääkaappiin olutta. Tässä touhussa menee hermot!

* Lankakerät avautuvat yleensä rullan päästä. Älä hermostuksissasi leikkaa rullaa auki. Tämä saattaa tuntua hyvältä idealta aluksi, mutta kadut sitä myöhemmin.

* Yritä tehdä silmukoista saman kokoisia. Erikokoiset silmukat saavat työsi näyttämään epämuodostuneelta.

* Vaikka silmukoiden laskeminen on vaikeaa, etenkin jos lapsia pyörii jaloissa, yritä silti pitää ohjeista kiinni. Poikkeaminen ohjeista aiheuttaa myöhemmin paniikkia sekä omituisiin muotoihin johtavia hätäratkaisuja.

* Ja jos ei vielä tullut selväksi: Varaa jääkaappiin olutta! Aloittelijalle virkkaaminen ei todellakaan ole mitään rentouttavaa puuhaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?