Sinulla varmasti on pala kurkussa, kun luet tätä. Kenties ajattelet, että aion sanella sinulle, miten uutta poikaystävääsi pitää kohdella. Ehkä ajattelet, että isken pöytään sääntöjä siitä, miten minun lapsiani pitää kohdella.

Julkaistu 15.1.2015

Tässä kirjeessä on kyse kuitenkin jostain aivan muusta. Haluan nimittäin toivottaa sinut tervetulleeksi.

Tervetuloa meidän ”moderniin perheeseen”. Tervetuloa meidän tapaamme pyörittää elämää ja tätä suhdetta. Kyllä! Käytin sanaa ”suhde”, mutta en siinä parisuhdemerkityksessä.

Lapset luovat välillemme suhteen samalla tavalla kuin työ luo suhteen sinun ja pomosi välille. Jos tavoitteena on onnistua, niin työssä kuin vanhemmuudessa, ihmisten välinen suhde on merkityksellinen tavoitteen saavuttamiseksi.

En aio kirjoittaa vinkkejä siitä, miten sinun pitäisi kohdella miestä, jonka olen tuntenut 20-vuotiaasta saakka. En kerro hänestä mitään henkilökohtaista; se, mitä hän kertoo itsestään on teidän välisenne asia. En myöskään kerro siitä, miksi erosimme. Sanon ainoastaan samoin kuin kaikille muillekin:

Minun mielestäni hän on loistava tyyppi – jollekin toiselle.

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta olen todella innoissani sinusta. Minun poikani näkevät isästään puolen, jota he eivät edes ole tienneet olevan olemassa. He näkevät isässään sellaista onnea ja innostusta, jota uuden suhteen jännitys, ilo ja mysteeri saavat aikaiseksi. He näkevät isänsä täynnä toivoa. He kuulevat hänen nauravan (liian paljon ja liian kovaa, kuten he ovat jo raportoineet meille) ja puhuvan aivan uudella, hurmaavalla äänensävyllä. Ja koska lapseni rakastavat ja kunnioittavat häntä, kaikki nämä asiat tekevät myös lapsistani onnellisempia.

Haluan, että tiedät, että voit olla oma itsesi meidän seurassamme. Sinun ei tarvitse tuntea oloasi uhatuksi tai ulkopuoliseksi, kun olet kanssamme. Kuten sinäkin, mekin haparoimme uudessa tilanteessa. Me kuitenkin luotamme siihen, että jos olet riittävän hyvä hänelle, olet myös riittävän hyvä meille. Me odotamme, että sinulla on omat kummallisuutesi, vikasi ja yksilöllisyytesi, joka saa meidät ihmettelemään.

Emmekä me halua, että muuttuisit.

Toivon, ettei sinusta koskaan tuntuisi siltä, ettet voi puhua minulle, minun (uudelle) miehelleni ja minun pojilleni. Sano mitä vain. Tai älä sano yhtään mitään. Ole itsesi.

Näät meitä (pääasiassa lapsia, mutta myös minua ja miestäni) melko usein. Istut meidän kanssamme konserteissa, näytelmissä, peleissä, valmistujaisissa ja monessa muussa tapahtumassa. Siinä missä lapsemme tietävät, että olemme eronneet, heidän on myös voitava luottaa siihen, että olemme yhdessä heidän tukenaan. Tuemme jatkossa lapsiamme pyytelemättä sitä erikseen anteeksi.

Haluan, että lapsemme pystyvät katsomaan lavalta yleisöön ja näkemään meidät kaikki katsomassa heitä ylpeänä ja innostuneena. Monet ystävistäni ovat kysyneet minulta, tuntuuko oudolta istua lasteni isän ja uuden mieheni välissä. Olen tehnyt paljon oudompiakin asioita kannustaakseni, opettaakseni ja rakentaakseni lasteni itseluottamusta. (Ensimmäisenä mieleen tulee naurettavat pottatreenilaulut, joita lauloin lapsilleni.) Joten tämä ei ole minulle mikään ongelma. Pyydän, että liityt porukkaan (kun olet valmis) ja tulet osaksi meidän tukijoukkoamme.

Saatat joskus joutua kuuntelemaan exäni ja minun välistä keskustelua. Toivottavasti ymmärrät, että meidän pitää voida kommunikoida, jotta voimme pyörittää menestyksekkäästi tätä ”mahtavien yksilöiden kasvatusyritystämme”. Joskus meidän täytyy puhua useammin. Luotan siihen, että tiedät koska on sopivaa keskeyttää keskustelumme. Jos sinusta tuntuu epämukavalta katsella meitä puhumassa, pyydän sinua pitämään tämän tosiasian mielessä: me emme oikeastaan puhu mistään muusta aiheesta kuin lapsista.

Hän ei koskaan soita minulle ja pyydä minulta pukeutumisvinkkejä (Mikä on tosi hyvä, sillä minulla ei niitä olisikaan!)

Hän ei koskaan soita minulle jutellakseen pitämästään TV-ohjelmasta.

Hän ei koskaan soita minulle valittaakseen työpäivästään.

Meidän suhteemme pyörii kolmen kasvavan pojan ympärillä. Vaikka muita aiheita sivuttaisiin varsinkin silloin, kun olemme pitkään samassa tilassa, muista, että minun roolini hänen elämässään on ”hänen lapsiensa äiti”.

Eikä mitään muuta.

Olet todella rohkea, kun olet lähtenyt suhteeseen kolmilapsisen miehen kanssa! Tämä on lapsille uutta, eivätkä he tiedä mitä tehdä kanssasi tai mitä sanoa sinulle. He ovat teini-ikäisiä, joilla on omat elämänsä, unelmansa ja päämääränsä, eivätkä he aina osaa käyttäytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Pyydän, että tutustuisit heistä jokaiseen.

Minä toivon, että sinulle muodostuu ajan saatossa jokaiseen heistä omanlainen suhteesi. Tämä vaatii paljon töitä ja vaivannäköä. Se ei varmasti ole helppoa – mutta mikä merkityksellinen asia olisi?

Toivottavasti tämä kirje ei pelästytä sinua. Ymmärrät varmasti, etten voisi mitenkään puhua tästä kaikesta, kun tapaamme ensimmäistä kertaa ja mietin kuumeisesti pitääkö minun kätellä sinua vaivaantuneesti.

Kunnioittaen, toivotan sinut tervetulleeksi.

Tina.

Tämä kirjoitus julkaistiin alunperin app.com -sivustolla. Kirjoituksen on sittemmin julkaissut useat verkkolehdet kuten esimerkiksi Huffington Post.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliYhtä tärkeitä kuin imetys – nämä kaksi seikkaa tukevat merkittävästi lapsen kehitystä
Seuraava artikkeliKannattaako lapsen kuva jakaa somessa?
JAA