Äitiys oli Miran haave teini-ikäisestä asti. Kun sopivaa isäehdokasta ei löytynyt, hän päätti hakeutua hedelmöityshoitoihin yksinään. Nyt Miralla on melkein 3-vuotias lapsi, jolle hän odottaa pikkusisaruksiksi kaksosia.

Viimeksi päivitetty 29.4.2019

Vau.fi-foorumilla nimimerkillä peruna86 kirjoittava Mira halusi teini-ikäisestä asti äidiksi. Kun sopivaa isäehdokasta ei löytynyt 26 ikävuoteen mennessä, hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.


 

 


”Aloin miettiä, josko tekisin lapsen yksin. Minulla oli tuolloin jo paljon kokemusta lapsista, joten lapsiarki yksin ei huolettanut. Otettuani selvää hedelmöityshoidoista ja niiden kustannuksista varasin ensikäynnin yksityiselle lapsettomuusklinikalle”, Mira kertoo.

Tauon jälkeen tärppäsi

Miralle tehtiin kolme inseminaatiota tuntemattoman luovuttajan siittiöillä, mutta hoidot eivät tuottaneet tulosta. Epäonnisten hoitojen jälkeen Mira päätti pitää taukoa hoidoista ja säästää rahaa. Hedelmöityshoidot ovat kalliita, ja Mira joutui maksamaan kaikki kulut omasta pussistaan. Hän kokeekin, että haastavinta koko prosessissa oli juuri raha.

”Säästin rahaa, muutin elämäni stressittömämmäksi ja yritin samalla löytää lapsilleni isää. En löytänyt, joten syksyllä 2015 päätin taas lähteä hoitoihin. Tällä kertaa tärppäsi ensimmäisellä yrityksellä, ja esikoiseni sai alkunsa”, hän kertoo.

Haasteena työn ja lapsiarjen yhteensovittaminen

Lapsi syntyi elokuussa 2016. Vauva-arki sujahti uomiinsa nopeasti, eikä täysyksinhuoltajuus ole aiheuttanut Miralle ylitsepääsemättömiä haasteita.

”Jo hoitoihin lähtiessäni olin psyykkisesti valmistautunut siihen, että kaikki yöheräämiset ja vaippojen vaihdot jäävät minulle, joten tämä ei ollut ongelma missään vaiheessa. Suurin haaste on ollut töiden ja lapsiarjen yhteensovittaminen”, Mira sanoo.

”Tiedän, ettei minun tarvitse pärjätä yksin”

Onneksi Miralla on vahva tukiverkko, ja lapsenhoitaja on järjestynyt lähipiiristä aina tarvittaessa. Erityisesti isovanhemmat ovat hoitaneet lasta paljon, ja heillä onkin tähän hyvin läheiset välit.

”Vaikka en ole parisuhteessa enkä jaa laillista vastuuta lapsesta toisen aikuisen kanssa, en silti ole ollut yksin – en odotusaikana enkä lapsen synnyttyä. Minulla on laaja ja turvallinen tukiverkosto, joka haluaa auttaa. Tiedän, ettei minun tarvitse koskaan pärjätä vain yksinäni”, Mira kertoo.

Toiveena täyssisarus

Esikoislapsen synnyttyä Mira päätti yrittää saada tälle täyssisaruksen. Syksyllä 2017 hän lähti uudelleen hedelmöityshoitoihin, joissa käytettiin saman luovuttajan siittiöitä kuin esikoisen kohdalla. Inseminaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ja seuraava yritys venyi vuoden päähän.

”Silloin tärppäsikin taas ensi yrittämällä, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Sen jälkeen päätin yrittää vielä kerran, kävi miten kävi. Ajattelin, että sitten voisin hyvällä omallatunnolla kertoa esikoiselleni, että ainakin yritin parhaani, jotta hän saisi täyssisaruksen”, Mira kertoo.

Kaksi sykkivää sydäntä

Seuraavassa hoitokierrossa keskenmenon jälkeen tärppäsikin heti, ja Mira alkoi odottaa sisarusta esikoiselleen. Koska keskenmeno kummitteli vielä mielessä, hän halusi mennä varhaisraskauden ultraäänitutkimukseen varmistamaan, että kohdussa todella oli elämää.

”Sain kuulla, että alkioita olikin kaksi, ja molemmilla sydän sykki. Olihan se järkytys aluksi. Nyt ajattelen, että rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta tiedän selviäväni. Tukiverkostollamme tulee olemaan tässä suuri merkitys, Mira sanoo.

Elokuinen elämänmuutos

Kaksosten laskettu aika on elokuussa. Miran ja pian 3-vuotiaan esikoispojan elämä tulee muuttumaan melkoisesti, kun perhe kasvaa kertaheitolla kahdella vauvalla. Miraa tulevassa jännittää eniten juuri esikoisen suhtautuminen tilanteeseen.

”Hän on ollut aina todella helppo lapsi, mutta tietysti tottunut siihen, että hän saa äidin jakamattoman huomion. Syksyllä huomio tulee tylysti vähenemään, ja koska hän on vielä niin pieni, ei hän tule täysin ymmärtämään, miksi”, Mira pohtii.

Avointa puhetta lapsille

Mira aikoo kertoa lapsilleen avoimesti näiden alkuperästä heti, kun nämä ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen asian. Tällä hetkellä esikoislapsi tietää, ettei tällä ole isää samassa merkityksessä kuin kavereilla on.

”Aion puhua asiasta hänelle pikkuhiljaa tilanteiden mukaan. Ja sitten jossain vaiheessa kerron koko tarinan siitä, miten olen päätynyt hankkimaan lapsia yksin, ja mitä tiedän hänen biologisesta isästään. Samalla hän – ja tietysti myös kaksoset myöhemmin – saa varhaisessa vaiheessa tietää erilaisista perhemuodoista ja tavoista saada lapsia.”

”Parasta on, että saan päättää asioista yksin”

Vaikka totaaliyksinhuoltajuudessa on haasteensa, Mira pitää arjestaan ja kokee, että itsellisessä äitiydessä on paljon hyvää.

”Parasta on se, että saan tehdä itse kaikki lapsia koskevat päätökset, eikä minun tarvitse tehdä kompromisseja. Saan keskittyä vain lapsiini ja heidän tarpeisiinsa, eikä minun sen lisäksi tarvitse huolehtia esimerkiksi parisuhteesta”, Mira sanoo.

Toiveissa parisuhde

Tulevaisuudessa Mira toivoisi kuitenkin elävänsä parisuhteessa. Se ei silti ole asia, jota tarvitsisi kiirehtiä.

”Kyllä minä haluan miehen itselleni vielä löytää ja lapsilleni isähahmon. Mutta ei minulla ole mikään kiire tässä asiassa. Nyt, kun olen lapseni saanut, ei biologinen kellokaan enää tikitä. Voin katsella tarjontaa rauhassa ja avoimin mielin. Lasteni hyvinvointi on minulle kuitenkin tärkeintä, ja he menevät joka asiassa miesten edelle.”

Mitä mieltä olet artikkelista?