Raskauden päättyminen keskenmenoon on yleinen, mutta surullinen asia. Se voi aiheuttaa vauvaa toivoneessa naisessa monenlaisia tunteita aina häpeästä itsesyytöksiin. "Suren sitä, että kaikki jännitys ja ilo vietiin, ja jäljelle jäi vain pelko ja epäonnistumisen tunne", kertoo keskenmenon kokenut nainen Vau.fi-foorumilla.

Viimeksi päivitetty 9.8.2019

Kun toivottu raskaus menee kesken, on se aina järkytys vauvaa odottaneelle parille. Keskenmenon seurauksena voikin olla monenlaisia tunteita, kuten surua, vihaa, pettymystä ja syyllisyyttä. Se voi myös herättää epätietoisuutta ja kysymyksiä siitä, miksi omalle kohdalle osui niin suuri epäonni.

Nimimerkki Lady Alice kertoo foorumilla omasta tuoreesta kokemuksestaan:

”Päällimmäisenä on mielessä, että MIKSI??? Eikä siis, että tämä tapahtui luultavasti jonkin kromosomihäiriön vuoksi, vaan että miksi? Miksi tämä tapahtuu minulle? Tiedostan myös, että tämä ei ole minun vikani, mutta en voi sille mitään, että mietin olisinko voinut jotenkin omalla toiminnallani välttää tämän.”

Keskenmeno voi varjostaa tulevia raskauksia

Keskenmenon itsensä lisäksi surua voi aiheuttaa myös se, että se ikään kuin pilaa huolettoman odotuksen jatkossa. Kun keskenmeno on kerran osunut kohdalle, seuraavaa raskautta voi varjostaa pelko ja huoli:

”Pettymyksen ja surun lisäksi olen tuntenut häpeää siitä, että menimme miehen kanssa kertomaan alkuraskaudesta jo muutamille. Ehdimme myös iloita, haaveilla ja suunnitella elämää eteenpäin paljon. Pudotus olikin sitten suuri. Suren myös sitä, että se kaikki jännitys ja ilo vietiin, ja nyt jäljelle jäi vain pelko ja epäonnistumisen tunne. Seuraava raskaus, jos sellainen alkaa, ei tule enää olemaan samanlainen, eikä onni vauvan tulosta enää samanlainen”, kirjoittaa lexie.

”En saanut nauttia raskausajasta”

Samanlaisia ajatuksia on nimimerkillä KaarinHa, joka on kokenut keskenmenon kahdesti. Niiden aikaansaama pelko varjosti sitäkin raskautta, jonka lopputuloksena syntyi terve vauva:

”Ei ollut minullakaan kuin ajoittaisia seesteisiä hetkiä koko raskausaikana, ei auttanut dopplerit eikä ultrat. Koko ajan pelkäsin seuraavaa katastrofia, jota ei onneksi koskaan tullut. Minuakin harmittaa, etten saanut tämän ainokaisen mahdollisuuden kanssa nauttia raskausajasta”, kertoo KaarinHa.

Aaltoileva suru

Tavat käsitellä keskenmenoa ovat moninaiset. Sen aiheuttama suru voi myös aaltoilla ollen välillä vähäisempää ja yltyen sitten taas täyteen mittaansa:

”Keskenmenon jälkeiset 1-2 viikkoa surin oikein kunnolla ja olin sairauslomalla. Tein muistoksi kortin, jonne kirjoitin tärkeät päivämäärät, jäähyväissanat ja laitoin ultrakuvat. 
Kahden viikon jälkeen olin jo työkykyinen ja suhtauduin toiveikkaasti tulevaisuuteen. Kolmen kuukauden kohdilla sain jonkinlaisen ”romahduksen” ja itkin lohduttomasti suihkussa lattialla. Lyhyen taantuman jälkeen olo on ollut tasapainoisempi”, kuvailee nimimerkki vispipuuro123.

Oletko sinä kokenut keskenmenon? Millaisia tunteita se aiheutti sinussa? Jaa kokemuksesi foorumilla: Keskenmeno ja tunteet

Mitä mieltä olet artikkelista?