Pyöräkärry muutti meille ja ratkaisi tullessaan monta arjen ongelmaa. Nyt voin kuntoilla lasten kanssa, liikkua ympäristöystävällisesti ja säästää bensarahat. Kuopuskin matkustaa pyöräkärryssä tyytyväisempänä kuin autossa.

Viimeksi päivitetty 23.9.2018

Kun on päivät keskenään lasten kanssa ja illat menevät pitkälti töiden parissa läppärin äärellä, mahdollisuudet liikuntaan käyvät vähiin. Toki lasten kanssa tulee saatua hyötyliikuntaa jo ihan vahingossakin, mutta sellaista kunnon hikitreeniä voi olla haastava harrastaa. Pihatreeni on yksi vaihtoehto, mutta senkin onnistuminen riippuu siitä, onko lasten mieli suotuisa. Ja 1-vuotias on seuralainen, jonka touhuista ei voi kääntää katsettaan sivuun hetkeksikään tai vaarana on, että tällä on pikkukivi kurkussaan tai oksa silmässään.

Minä kuitenkin kaipaan liikuntaa, ihan sellaista hikitreeniä, useamman kerran viikossa. Kuntosalille en tässä elämäntilanteessa oikein ehdi yli kahta kertaa viikossa, ja aerobista liikuntaakin olisi harrastettava. Miten siis yhdistää kiireinen ruuhkavuosielämä ja liikunta, jota kehoni ja mieleni tarvitsevat, jotta jaksan tätä ruuhkavuosieloa pyörittää? Olen hiljattain löytänyt tähän tuhannen taalan kysymykseen vastauksen. Se on pyöräkärry.

Enemmän liikuntaa, vähemmän päästöjä

Mietin pyöräkärryasiaa jo joskus alkukesästä, mutta sitten luin, ettei sellaisessa matkustusta suositella alle 1-vuotiaille lapsille tärinän vuoksi. Niinpä jätin asian hautumaan, kunnes nyt syksyllä se putkahteli yhä uudelleen mieleeni. Se tuntui ratkaisevan kaksi merkittävää asiaa: liikuntaongelman sekä haluni vähentää auton käyttöä ympäristösyistä. Niinpä vietin tovin jos toisenkin pyöräkärryjen ihmeelliseen maailmaan tutustuen ja niiden ominaisuuksia opiskellen, kunnes olin kokolailla varma siitä, mikä kärry olisi meidän tarpeisiimme paras – ja kuitenkin kohtuuhintainen, sillä en halunnut enkä pystynyt sijoittamaan kärryyn huikeita summia.

Pari viikkoa sitten meille muutti kärry nimeltä Qeridoo Kidgoo 2. Se on kahden lapsen pyöräkärry, jonka saa muutettua rattaiksi, jotka toimivat myös juoksurattaina. Ja tämä olikin minulle ehdoton kriteeri, sillä halusin, että voisimme pyöräilyn lisäksi tehdä kärryllä kävely- ja juoksulenkkejä. Kärry ei ole markkinoiden kevyin, mutta siinä oli hyvä hinta-laatusuhde, ja siitä löytyy myös muita hyviä ominaisuuksia, kuten jousitus, iso tavaratila ja hieman kallellaan oleva penkki, jolla 1-vuotiaankin on mukava matkustaa.

Ruokakassit kyytiin

Kärry on vastannut odotuksiani ja ollut nyt jo ahkerassa käytössä. Olemme käyneet sen kanssa niin pyörä-, kävely- kuin juoksulenkeilläkin. Tänään viimeksi polkaisimme vaihtelun vuoksi vähän kauempana sijaitsevaan leikkipuistoon ja paluumatkalla kävimme vielä kaupassakin. Kärryn tavaratilaan mahtuu heittämällä ainakin pari kassillista ruokaa, vähän sullomalla varmasti kolmaskin, ja lasten jalkatilaan mahtuisi vielä lisää.

Pyöräillessä kärry rullaa kivasti, kunhan ensin tottuu sen ja kyytiläisten painoon. Tasaisella ajan tuulesta riippuen samalla vaihteella kuin ilman kärryä tai yhtä tai kahta kevyemmällä, mutta ylämäessä saa toki keventää reilummin. Vielä ei kuitenkaan ole tullut sellaista mäkeä vastaan, että olisi pitänyt taluttaa pyörää. Minusta on oikeastaan hyvä, että kärryn kera polkeminen tuntuu jossain, sillä siten saan lyhyemmilläkin matkoilla kaipaamani treenin – ei siis tarvitse lähteä 40 kilometrin lenkille ennen kuin tuntee kuntoilleensa.

Haasteena 2-vuotiaan kysymykset

Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta juoksurattaista, ja olinkin vähän skeptinen sen suhteen, että kuinkahan raskaalta juokseminen tuntuu kärryn ja kahden matkustajan kera. Yllätyksekseni olen kuitenkin saanut todeta, että eihän se ole ollenkaan raskasta. Toki isommissa ylämäissä hengästyttää ja hapottaa, mutta muutoin kärry rullaa oikeinkin hyvin, ja kahden lapsen kuorma tuntuu yllättävän kevyeltä. Suurin haaste on 2-vuotias kyselyikäinen, joka kysyy lenkin aikana non-stoppina miksi-kysymyksiä, ja äidiltä meinaa loppua happi vastaillessa.

Myös lapset viihtyvät kärryssä hyvin. Odotin, että 1-vuotias protestoisi, sillä hän ei aina viihdy autossakaan, mutta kärryn ollessa liikkeellä hänestä ei yleensä kuulu inahdustakaan. Tänään paluumatkalla leikkipuistosta hän jopa nukahti kärryyn. (Sanon ”jopa” koska hän ei yleensä nukahda ns. vahingossa mihinkään.) Sen sijaan 2-vuotias saattaa välillä huudella että Kotka ollaan pelillä ja Mä en jakta enää ittua täällä, mutta niin hän tekee kulkuvälineestä riippumatta.

Kärryssä on hyvät turvavyöt – jotka tosin ovat tässä kuvassa hieman vinksallaan.

Bensarahat säästyvät

Minusta on ihanaa, että nyt voin paitsi kuntoilla lasten kanssa ollessani, myös säästää luontoa vaihtamalla autolla kulkemisen pyörään ja kärryyn ainakin välillä. Suuremmat ruokaostokset hoidamme varmasti jatkossakin pääasiassa autolla jo ajankäytöllisistä syistä, mutta nyt meillä on päivisin vapaus liikkua ihan vain huvin vuoksi ilman syyllisyyttä turhasta autoilusta. Kasvava ilmastoahdistukseni on nimittäin saanut aikaan sen, että tuntuu väärältä ajaa autolla vaikkapa kauppakeskukseen vain siksi, että päivä kotona lasten kanssa tylsistyttää, ja haluan vähän kierrellä kaupoissa ja viedä lapset kauppakeskuksen leikkipaikalle.

En yhtään ihmettele, että pyöräkärryistä on tullut niin suosittuja että niitä näkee liikenteessä jatkuvasti. Lapsiperheet eivät yleensä kylve rahassa, ja pyöräillessä säästää myös rahaa vaikkapa autoiluun verrattuna. Ei tarvitse ostaa bensaa – riittää, kun kuski tankkaa sen verran, että jaksaa polkea.

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?