Kun syystuuli riepottelee ja vettä vihmoo vaakatasossa, on aika kaivaa lautapelit esiin. Meillä pelataan paljon, ja pelivarasto onkin melkoinen. Tietyt suosikit valikoituvat pelattaviksi kerta toisensa jälkeen.

Viimeksi päivitetty 7.9.2018

Nyt on jo syyskuu, vaikka kelit ovat vielä kesäisinä pysyneetkin. Ennemmin tai myöhemmin auringonpaiste vaihtuu sateisiin ja luonnon vehreys jalkapohjiin tarttuviin märkiin lehtiin. Silloin sisällä oleilu alkaa houkutella enemmän kuin pitkät ja tiheästi tapahtuvat ulkoilut. Toki ulos mennään huonommallakin säällä, mutta fakta on (ainakin meidän perheessämme), että mitä kurjemmat kelit, sen vähemmän ulkona tekee mieli viettää aikaa.

Mutta mitä enemmän lasten kanssa on sisällä, sitä levottomammiksi he käyvät. Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa sen seinille hyppimisen, mikä alkaa, kun neljän seinän sisässä on oltu vähänkin pidempään. Siksi sisällä täytyy keksiä tekemistä – puuhaa, mikä pitää lapset kiireisinä ja edes hetken poissa sohvilta pomppimasta ja toinen toistaan ärsyttämästä.

Lautapelien äärellä

Mitä siis tehdä, kun ulkona sataa vettä vaakatasossa ja tuulee niin, että leikkipuistossa saa pelätä puun kaatuvan päälleen hetkenä minä hyvänsä? Minun henkilökohtainen suosikkini näihin päiviin ovat lautapelit. Lapsuudenkodissani pelattiin paljon, ja kenties osittain siitä syystä se on tuntunut luontevalta ja hauskalta omankin jälkikasvun kanssa. Minä en kauheasti nauti leikkimisestä, mutta pelien äärellä viihdyn sitäkin paremmin.

Pelaaminen tietysti vaatii, että lapsi on kyllin vanha ymmärtääkseen pelien pointin. Esikoiseni taisi alkaa pikkuhiljaa oivaltaa sen joskus kaksivuotiaana, luultavasti lähempänä kolmea. Sitä ennen nopan heittäminen tarkoitti hänelle sen viskaamista mahdollisimman kauas. Mutta sen jälkeen pääsimmekin melko ripeästi etenemään aivan pikkulasten peleistä hieman haastavampiin lautapeleihin. Nykyisin 6- ja 8-vuotiaiden kanssa voi jo pelata yhtä ja toista ja sellaisiakin pelejä, jotka haastavat hieman aikuistakin.

Neljä suosikkia

Meillä on suuri pelivarasto, sillä vaihtelu virkistää pelaamisessakin. Joskus saatamme tahkota yhtä peliä kyllästymiseen asti, toisinaan taas haemme hyllystä pelin toisensa jälkeen. Tässä joitakin suosikkejamme:

Richard Scarryn Busy Town eli tuttavallisemmin Touhula-peli. Tämä on ollut meillä jo vuosia, mutta pelaamme sitä yhä säännöllisen epäsäännöllisesti. Peli on ikäluokitukseltaan 3+, joten se sopii jo melko pienillekin pelaajille. Tässä pelissä on parasta se, että häviöraivareita ei tule, sillä peliä pelataan yhtenä tiiminä eikä siis toisia pelaajia vastaan. Peliin kuuluu parimetrinen pelilauta, jolta etsitään kortin näyttämiä asioita, kuten postilaatikoita tai kukkaruukkuja. Mitä enemmän näitä esineitä löydetään, sitä pidemmälle yhdellä vuorolla päästään. Tarkoitus on ehtiä piknik-saarelle ennen kuin possut syövät retkieväät.

Touhula-pelissä on niin pitkä pelilauta, että vain osa siitä mahtui kuvaan.

Viirun ja Pesosen syntymäpäiväpeli. Tämäkin on kestosuosikki, joka pölyttyy välillä hyllyssä, mutta joka kaivetaan esiin yhä uudelleen. Lapsia tässä kiehtoo varmastikin pelin teema eli syntymäpäiväjuhlat kakkuineen ja lahjoineen. Pelin ideana on kerätä itselleen syntymäpäiväkakun osia kakkupohjineen, kermoineen ja hilloineen. Voittaja on se, jolla on ensimmäisenä kaikki kakun osat ja kaksi lahjapakettia. Tässä pelissä tuurilla on aika paljon painoarvoa, mutta muistiakin tarvitaan. Ikäsuositus on 4+.

Kakku kiinnostaa aina – myös pelissä.

Junior Alias. Alias on yksi suosikkipelini kautta aikojen. Sen parissa on vietetty monta hulvatonta hetkeä. Siksi olin innoissani, kun meille rantautui lasten versio sananselityspelistä. Lasten Aliaksessa ei puuttuva lukutaito haittaa, sillä korteista löytyy sanojen sijaan kuvat. Me olemme pelanneet tätä lapsi-aikuinen -joukkuein, mutta myös omilla säännöillämme kahden kesken esikoiseni kanssa. Tällöin toinen selittää ja toinen arvaa, ja arvaaja pääsee pelilaudalla eteenpäin sen mukaan, kuinka monta sanaa ehti arvata. Minä häviän tässä aina, koska olen lastani parempi selittämään, mutta ei kerrota sitä hänelle. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi sarvikuonoa koskevasta selityksestä, jonka kuusivuotiaani sävelsi: ”Ei lehmä mut se toinen.” Ikäsuositus tässä pelissä on 5+.

Leveän hymyn takana on johtoasema, koska hän on kuulemma niin hyvä arvaamaan.

Scrabble Junior. Scrabble on toinen lautapelisuosikkini. Kun meillä vielä oli parisuhdeaikaa mieheni kanssa (kiitos lapset!), pelasimme sitä usein iltaisin. Lasten versioon kuuluu kaksipuolinen pelilauta, jonka toinen puoli on tarkoitettu lapsille, jotka osaavat jo muodostaa sanoja ja toinen kirjaimia opetteleville. Eskarilaisemme on nyt niin innostunut kirjaimista ja sanoista, että luultavasti vietämme tänä syksynä useita tunteja Scrabblen äärellä. Pelin ikäsuositus on 6+.

Scrabble Junior tukee sanojen muodostamisen opettelua.

Pelataanko teilläkin lautapelejä? Millaisia? Osallistu keskusteluun ja ota talteen muiden antamat pelivinkit foorumilla: Lasten lauta- ja korttipelit

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?