Viimeksi päivitetty 5.11.2018
Marraskuun ensimmäisten päivien innoittamana haluan lausua muutaman sanasen puolisostani, jonka kanssa purjehdimme avioliiton auvoiseen satamaan kesäkuussa 2017.
Rakkaalla on monta nimeä
Rakas. Kulta. Sydänkäpynen. Ei, ei ja ei. Tuollaiset sanat eivät sovi suuhuni, päähäni eikä maailmankatsomukseeni. Kun puhun puolisostani, käytän substantiiveja se, toi ja [syötä etunimi tähän]. Toisin sanoen meillä on omat etunimemme ja suosimme niitä päivittäisessä kanssakäymisessämme.
Raskaus yllätti avioparin!
Kun raskaus selvisi meille, emme uskoneet sitä todeksi. Voisi sanoa, että raskaus oli yllätys. Toisaalta se oli myös hyvinkin luonnollinen jatkumo suojaamattomalle seksille ja siittiöiden ruiskutukselle kohtuonteloon, kun tarkemmin miettii.
Tieto kolmosraskaudesta oli pienoinen shokki meille molemmille. Se oli myös samalla hetki, jolloin puolisoni kasvoi henkisesti noin 378 metriä. Kun kävelimme sairaalasta ulos ja hän tarttui käteeni, tuntui kuin lävitseni olisi kulkenut sähköaaltoja. Puristus oli vahva ja se herätti luottamusta.
Jos puolisoni oli aiemmin ollut tukeni ja turvani, hän oli nyt peruskallioni, perustani ja kaiken sen kivijalka. Kun asuin internetissä ja hukuin kolmosraskauksien katastrofitietouteen, hän laski tietokoneen kannen ja käski lopettaa.
Vuorokaudesta loppui tunnit
Ensimmäisen kolmen raskauskuukauden aikana nukuin suunnilleen 12-16 tuntia vuorokaudesta. Puolisoni hoiti koiran, tiskit, pyykit ja piti huolen, ettemme kuolleet nälkään tai etteivät pölypallot tehneet invaasiota kotiimme. Hän herätti minut illalla syömään eikä valittanut siitä, että söin sängyssä. Sama tyyppi repi aamulla sängystä ylös, kun kello soitti.
Unen tarve on vähentynyt, ONNEKSI, mutta päiväunet ovat saapuneet tilalle. Nyt saan talutuksen päiväunille ja viltin niskaan päivittäin.
Tukisukkia ja huolenpitoa
Rankat suonenvedot vaivaavat öisin aika ajoin, vahvasta magnesiumkuurista huolimatta. On ihan okei herättää toinen keskellä yötä suoristamaan jalkaa, pohjetta tahi jalkapohjaa, kun krampit nostavat vedet silmiin ja tajun menettäminen kivusta on lähellä. Nyt meillä on yksi uusi tapa piristää parisuhdettamme – tukisukat! Mikäs sen mukavampaa, kun vaihdella kuulumisia päivän kulusta ja repiä yhdessä tukisukkia raskaana olevan vaimon kinttuihin.
Taas joku pyörittelee silmiään siellä ruudun toisella puolella, että pue akka ite sukkas. Suosittelen lämpimästi testaamaan erittäin tiukkojen lääkinnällisten, nivusiin asti yltävien, tukisukkien pukemista ison raskausvatsan kanssa ihan itse. Ei meinaan onnistu.
Kuuluisat viimeiset sanat
Sitä en tiedä, olenko edelleenkään oppinut pyytämään apua. Ilmeisesti raatona makaaminenkin tuottaa tulosta, niin mitäpä sitä hyväksi havaittua kaavaa rikkomaan. Toisin sanoen, kiitos entiselle poikaystävälleni, nykyiselle aviomiehelleni. Oot ihan kiva. TSNEH.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/kaikkea-kolme
Seuraa instagramissa: @kaikkeakolme
