Viimeksi päivitetty 3.9.2026
Lapsen joustavuus ja muiden huomioon ottaminen nähdään usein hyvinä kaveritaitoina. Kiltit lapset tulevat kaikkien kanssa toimeen, antavat leikeissä vuoron muillekin ja kuuntelevat kavereiden toiveita siitä, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Joskus kiltteys voi kuitenkin mennä liian pitkälle, jolloin siitä tulee ennen pitkää ongelmallista lapselle itselleen.
”Lapsikin voi olla liian kiltti. Tällöin muiden huomioon ottaminen menee äärimmilleen niin, että lapsi laittaa aina muiden tarpeet etusijalle eikä koskaan mieti, mitä vaikkapa itse haluaisi tehdä”, psykologi ja psykoterapeutti Assi Peltonen kertoo.
Artikkeli jatkuu
Mistä liika kiltteys johtuu?
Yhtä selittävää tekijää tällaiselle käytökselle ei Peltosen mukaan ole. Lapset ovat erilaisia jo syntyessään, ja toisille esimerkiksi sosiaaliset tilanteet ovat jännittävämpiä tai tunteet tunnetaan voimakkaampina.
”Lapsen voi myös jo lähtökohtaisesti olla vaikeampi tunnistaa sitä, millaisista asioista tykkää ja millaisista ei. Tällöin voi olla helpompi ajautua siihen, että kaveri saa aina päättää, mitä tehdään. Lasta voi myös pelottaa sanoa oma mielipiteensä ääneen, sillä hän ei tiedä, miten kaveri siihen suhtautuu.”
Peltosen mukaan myös ympäristö voi vaikuttaa siihen, miten turvalliseksi lapsi kokee omien toiveidensa ja halujensa kertomisen.
”Lapsella voi olla joko toistuvia kokemuksia tai yksi voimakas kokemus siitä, että hänet on saatettu jättää leikkien ulkopuolelle tai rangaista sellaisessa tilanteessa, jossa hän on yrittänyt sanoa oman mielipiteensä.”
Lapsen vanhemmat tai isovanhemmat ovat itse voineet oppia lapsuudessaan käytösmallin, jossa lapsen kuuluu olla kiltti ja joustava, eikä esimerkiksi vihan tunteiden näyttäminen ole ollut sallittua. Tätä oppia saatetaan tiedostamatta siirtää myös omille lapsille.
”Lapsen kuunteleminenhan ei tarkoita sitä, että lapsen täytyisi saada tehdä mitä haluaa. Totta kai rajojakin pitää olla”, Peltonen muistuttaa.
Jatkuva miellyttäminen voi uuvuttaa
Liiallinen kiltteys voi lopulta johtaa siihen, ettei lapsi missään vaiheessa uskalla pysähtyä itse miettimään, millaisista asioista tykkää. Lapsen on ikään kuin helpompi mennä kiltteyden kautta.
”Jos omia tarpeitaan ei ollenkaan uskalla ilmaista, ei niitä opi myöskään tunnistamaan. Jotkut lapset voivat jopa vetäytyä sosiaalisista tilanteista sen vuoksi, etteivät uskalla sanoa mielipiteitään. Silloin tilalle tulevat ulkopuolisuuden tunne ja yksinäisyys.”
Mikäli muut ympärillä olevat lapset ovat kovin vahvatahtoisia, voivat he oppia käyttämään kiltteyttä hyväkseen.
”Lapsi voi joutua heittopussin rooliin, koska hän ei osaa sanoa ei.”
Muiden miellyttäminen voi jatkua aikuisuuteen saakka, jolloin omaa elämää aletaan elää ulkopuolisten odotusten mukaan. Esimerkiksi ammatinvalinnassa saatetaan päätyä sellaiseen vaihtoehtoon, joka on yleisesti hyväksytty tai pidetty ala.
”Miellyttämisen kierteeseen jäädään tietyllä tavalla loukkuun. Kun omia rajoja on vaikea laittaa, voi se johtaa jopa työuupumukseen. Sama tapahtuu henkilökohtaisessa elämässä: läheisten tarpeet laitetaan jatkuvasti etusijalle, mikä on lopulta itselle hyvin raskasta.”
Auta lasta sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan
Peltonen muistuttaa, että kiltteys itsessään ei ole huono asia. Äärimmilleen viety kiltteys ja miellyttäminen sen sijaan on. Aikuinen voi kuitenkin auttaa lasta sanoittamaan omia tarpeitaan ja tunteitaan turvallisessa ympäristössä.
”Jos lapsi tuntuu nauttivan jostain tekemisestä, aikuinen voi todeta, että taisitkin tulla tästä tekemisestä iloiseksi. Siitä lapsi saa itsekin sanoja siihen, miltä hänestä tuntuu ja mistä hän pitää.”
Peltosen mukaan lapsen omia ajatuksia ja tunteita tulisi myös kuunnella – olivat ne sitten mitä tahansa.
”Tässä on tietenkin hyvä muistaa, että vaikka esimerkiksi vihan tunne on sallittu, sen ilmaisutapa ei voi olla vaikkapa tavaroiden heittely.”
Koska iso osa kaveritaitojen harjoittelusta tapahtuu päiväkodissa ja koulussa, aikuinen ei useinkaan näe lapsen toimintamalleja sosiaalisissa tilanteissa. Mikäli lapsi kuitenkin kertoo tilanteista, jotka vanhempaa mietityttävät, kannattaa asia ottaa puheeksi koulussa tai päiväkodissa.
”Kouluilta ja päiväkodeilta löytyy hyviä keinoja tukea lasta. Ryhmissä voi kuitenkin olla joskus hieman vaikeaa tunnistaa tällaisia tilanteita, sillä yleensä räiskyvät tai muiden keskittymistä häiritsevät lapset vievät helpommin huomion. Liika kiltteys voi siis jäädä vähän piiloon.”
