Viimeksi päivitetty 16.10.2018
Ruoan aistimiseen ja syömiskäyttäytymiseen perehtynyt akatemiatutkija Mari Sandell neuvoo, miten lapsi saadaan tutustumaan ruokaan positiivisella tavalla.
”Monet makumieltymykset syntyvät jo varhain ja aistimuistimme voi olla erittäin pitkäkestoinen. Aikuisella voi olla voimakkaita ja ahdistaviakin muistoja lapsuuden ruokailuhetkiin liittyen. Tilanteet, jossa lapsi on pakotettu istumaan ruokalautasen vieressä lautasta tyhjentämässä muistuvat yksityiskohtaisesti mieleen vielä vuosikymmenien jälkeen”, Sandell sanoo.
Lasta ei pitäisikään koskaan pakottaa syömään, sillä painostus voi pidemmällä aikavälillä lisätä kielteistä suhtautumista ruokaan.
Kylläisyys on opittu tunne
Sandellin mukaan etenkin varhaislapsuuden ruokaan liittyvät kokemukset ovat merkittäviä ruokakäyttäytymisen kehittymisen kannalta. Syömään painostaminen on liitetty tutkimuksissa myös lisääntyneeseen ylipainoisuuden riskiin.
Jos lapsen nälän ja kylläisyyden tuntemuksia ei oteta huomioon ruokailutilanteissa, lapsi ei opi kuuntelemaan kehon antamia merkkejä ja säännöstelemään syömistään terveellä tavalla. Pienen lapsen syömisen liiallinen kontrollointi on yhdistetty myös syömisongelmien puhkeamiseen myöhemmin elämässä.
Näin houkuttelet syömään:
Tiedetään, että makumieltymykset ovat osin synnynnäisiä, mutta lapset myös tottuvat uusiin makuihin ja oppivat pitämään niistä useiden maistelukertojen myötä.
Sandell kannustaa vanhempia positiivisen ja kannustavan ruokailuilmapiirin luomiseen. Yhtä reseptiä onnistuneeseen ruokakasvatukseen ei voi antaa. Lasten kannustaminen monipuoliseen syömiseen voi kuitenkin olla haasteellista, sillä lapset suhtautuvat yleensä hieman epäluuloisesti uusiin ruoka-aineisiin.
1. Värit hyötykäyttöön
Lapset tutustuvat ruokaan kaikilla aisteillaan, eikä maku ole ainoa lapsen mieltymykseen vaikuttava tekijä.
”Lapset voivat reagoida esimerkeiksi väreihin eri tavoin kuin aikuiset. Lapsen lempivärejä kannattaa hyödyntää myös ruokailussa. Lapsi voi kokea myös hajut ja ruuan rakenteen omalla tavallaan ja aikuisen perinteisestä tavasta poiketen. Usein maistamiseen päästään vasta, jos muut aistimukset siihen kannustavat”, Sandell kertoo.
2. Erottele ainekset toisistaan
Toiset lapset pitävät selkeydestä lautasella ja lähestyvät ruokaa komponentti kerrallaan, ihmetellen, katsomalla ja aistimalla.
”Esimerkiksi salaatti voi olla helpommin lähestyttävä jos vihreät, punaiset, oranssit ja keltaiset raaka-aineet ovat kaikki erillään lautasella eivätkä yhtenä sekoituksena. Näin lapsi näkee ja tuntee selkeämmin mitä suuhun olisi menossa”, Sandell huomauttaa
3. Kädet käyttöön
Ruoan houkuttelevan ulkonäön ohella myös sen sormituntuma voi herättää lapsen kiinnostuksen.
”Erityisesti hedelmien, vihannesten ja marjojen kanssa kannattaa kokeilla sormiruokailua. Myös osallistuminen ruuan valmistukseen pienilläkin tekemisillä voi innostaa lasta syömään. Yhdessä tekeminen ja syöminen voi olla varsin positiivinen kokemus myös aikuiselle”, Sandell sanoo.
4. Mielikuvitus töihin
Kun ruoka näyttää hauskalta, lapsen tekee mieli syödä sitä. Mitä, jos parsakaalit olisivatkin pieniä puita tai wokin joukosta löytyvät paprikanpalat ulkoavaruuden etanoita?
”Lapset ovat usein mielikuvitukseltaan rikkaita. Aikuisen kannattaakin hyödyntää tätä ominaisuutta. Kasvikset voidaan myös asetella lautaselle kasvojen muotoon tai ruuasta voi rakentaa yhdessä vaikkapa formula-autoja”, Sandell sanoo.
5. Lapsilähtöistä ruokailua
Kaikki lapset eivät innostu samoista asioista, joten vanhempien pitää tietää mistä narusta vetää. Lapsen reaktioita lukemalla vanhemmat saavat vihjeitä siitä, mitkä asiat ovat juuri kyseiselle lapselle merkityksellisiä. Esimerkiksi ruokapöydässä, kauppareissulla tai metsäretkellä kannattaa kuunnella lasta ja tarkkailla, millaisiin asioihin lapsi kiinnittää huomiota.
”Lapsilähtöisen ruokailutilanteen luominen voi vaatia aikuiselta luovuutta ja useita kokeiluja, sillä usein aikuisen mielestä paras ratkaisu ei vain toimi. Tiedän, että kärsivällisyys on koetuksella arjen kiireiden keskellä, mutta kannustan tähän silti. On tärkeää olla hermostumatta ja moittimatta, sillä lapsi voi reagoida kielteisesti vanhemman hermoiluun”, Sandell muistuttaa.
Lue myös:
Lähde: Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – ruokailoa ja terveyttä lapsille, 2014
( Toim: Ojansivu; Sandell; Lagström; Lyytikäinen)
