Lapsen psyykkinen kehitys on monen osatekijän summa eikä ole mahdollista sanoa mitään yksinkertaistettua ohjeistusta siihen, mitkä tekijät vaikuttavat milläkin tavalla lapsen psyykkiseen kehitykseen. Tiedetään kuitenkin, että on olemassa erilaisia suojaavia tekijöitä sekä riskitekijöitä, jotka monissa tapauksissa ovat ennustaneet lapsen kehityksen kulkua joko myönteisesti tai kielteisesti.
Se, millä tavalla lapsi tulkitsee erilaiset tilanteet, tapatumat tai asiat sekä millaisen käsityksen hän siitä itselleen muodostaa, on keskeistä siinä, miten lapsi kokee ja millaiset vaikutukset asioilla on lapsen kehitykseen. Näin ollen eri lapset myös samassa kasvuympäristössä voivat kokea asiat hyvin eri tavalla.
Vanhempien lämmin suhde tukee lapsen kehitystä
Vanhempien lämmin parisuhde sekä aito kiintymys toisiaan kohtaan on monissa tutkimuksissa osoitettu lapsen kehityksen näkökulmasta myönteiseksi tai suojaavaksi tekijäksi. Lapsen kehityksen kannalta merkityksellistä on ennen kaikkea lapsen ja vanhemman välinen suhde, mutta myös siis vanhempien keskinäinen suhde.
Harvoin parisuhdeongelmat jäävät lapsilta huomaamatta, vaikka vanhemmat näin uskottelisivatkin itselleen. Lapset aistivat ilmapiirin, jossa elävät. Lasten tulee saada olla lapsia, jolloin aikuisten keskinäisiä huolia ei tule sysätä lasten niskaan, mutta toisaalta ilmiselvää hankalaa tilannetta perheen sisällä tulisi jollain tavalla lapsen kanssa käydä hänen kehitysvaiheelleen sopivalla tasolla läpi. Muutoin lapsi jää yksin tulkintoineen, jotka sisältävät helposti itsesyytöksiä tilanteesta.
On myös epärehellistä lasta kohtaan ylläpitää näennäistä normaaliuden tilaa, kun lapsi kuitenkin käsittää, ettei kaikki ole hyvin. Tällöin lapsen on vaikea olla luottavainen vaan hän ikään kuin koko ajan joutuu olemaan varuillaan.
Kodin tunneilmasto seuraa lasta aikuisikään saakka
On hyvä muistaa myös, että me vanhempina, äiteinä ja iseinä annamme lapsillemme myös mallin naiseudesta, mieheydestä sekä parisuhteesta. Se, millaiset tavat perheessä on ilmaista tunteita, käsitellä vaikeita asioita, riidellä tai kuinka äiti ja isä kohtelevat toisiaan sekä kasvattavat lapsiaan, kulkevat mukanamme hämmästyttävän vahvoina aikuisikään asti.
Joku päättää tietoisesti, ettei ainakaan halua toimia samalla tavalla kuin omat vanhempansa, toinen etsii kumppaneiltaan hyväksyntää, jota ei kotoa ole saanut, kolmas taas huomaa toistavansa samoja kasvatusmalleja ja periaatteita, jotka tulevat vahvoina omasta kasvatuksesta, jne.
Avioero on aina vaikea ja kahden ihmisen välinen ratkaisu. Joudumme tekemään elämässämme päätöksiä perheen hajoamisesta tai yhdessä jatkamisesta tietämättä tarkalleen tulevaisuutta. Jos kysyjän veli eroaisi, voisi se olla mahdollisuus paremmasta vanhemmuudesta: kun aikuisilla on hyvä olla, myös lapsilla on parempi olla. Toisaalta voisi käydä niin, että veljen rooli isänä kaventuisi minimiin lasten elämässä.
Riittää että yrittää parhaansa
Huonosta avioliitosta ei välttämättä seuraa hyvää avioeroa. Joskus se on lasten kannalta taas parempi vaihtoehto. Keskeistä asian eteenpäin saattamiseksi olisi rehellisyys itselle sekä lapsille siten, että uskaltaisi tarkastella tilannettaan itsensä sekä lastensa näkökulmasta. Tärkeää olisi myös havainnoida, kuinka lapset voivat vallitsevassa perhetilanteessa.
Lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen, kunnes he kasvavat ja ymmärtävät enemmän. Myös sinä päivänä tulisi vanhempana kyetä seisomaan valintojensa sekä tekojensa takana. Kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempana tai puolisona. Riittää, että yrittää parhaansa – ja se paras edellyttää nimenomaan sitä rehellisyyttä.
|
Tarja Salokoski, laillistettu psykologi, psykologian tohtori, kolmen lapsen äiti.
Työskennellyt laaja-alaisesti lapsiperheiden, lasten sekä nuorten parissa. |
 |
Lisää kysymyksiä ja vastauksia kasvatuksesta