Viimeksi päivitetty 29.2.2020
Parisuhde tuntuu väljähtyneeltä, ja toisen naama lähinnä ärsyttää. Pettämistä, väkivaltaa tai muita isoja ongelmia ei ole, mutta olo ei tunnu myöskään onnelliselta. Pitäisikö erota? Toisaalta lapset ovat vielä pieniä. Pitääkö siis pysyä yhdessä, lasten vuoksi?
Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Liian usein ero kuitenkin nähdään ratkaisuna tilanteeseen, jonka selvittämiseen olisi muitakin työkaluja, sanoo psykologian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Saara Salo.
”On hirveän ymmärrettävää, että ero tulee pienten lasten vanhempien mieleen. Lapsen syntymä vaikuttaa parisuhdetyytyväisyyteen aina – se on väistämätöntä. Vaikka asia olisi tiedossa, monet eivät ehkä kuitenkaan täysin ymmärrä sitä. Parit jäävät jumiin tyytymättömyyteensä, ja ero voi tuntua ratkaisulta tilanteeseen.”
Työstä tyytymättömyyttä
Tyytymättömyyttä voi kuitenkin työstää ja hoitaa. Usein tyytymättömyyden alla piilee yksinäisyyttä ja kiintymystarpeita, kuten kaipuuta toisen läheisyyteen. Parisuhteen molemmat osapuolet voivat kokea jäävänsä yksin, mutta näistä tunteista ei puhuta toiselle – tai niitä ei välttämättä edes tunnisteta itse.
Pari voi jäädä jumiin niin sanottuihin pintariitoihin, vaikka syvemmällä tasolla kyse olisi aivan muusta kuin toisen tavasta täyttää tiskikone tai hoitaa lapsen raivokohtaus.
”Erityisesti vanhemmuudessa aikuiset tarvitsevat toisiaan ja hyötyvät siitä, että rinnalla on toinen ihminen jakamassa kokemuksia. Tästä tarvitsevuudesta pitäisi vain osata puhua. Moni ei osaa – nähdään vain se kaikki pinnan päällä oleva hankala. Ja niin tyytymättömyys pääsee kasvamaan”, Salo sanoo.
Moni ero voisi olla vältettävissä
Jos parit työstäisivät tyytymättömyyttään tarvittaessa ulkopuolisen avun – terapeutin tai vaikka ystävän – avulla, iso osa eroista voisi olla vältettävissä, uskoo Salo.
”Ei ole kysymys siitä, että jäädään yhteen vain lasten takia, vaan siitä, että parisuhde vaatii aina hoitamista. Tästä näkökulmasta sanoisin, että usein erot tapahtuvat liian helposti – ilman pohdintaa ja tyytymättömyyden työstämistä. Tällöin samat ongelmat myös tulevat eteen myöhemmissä parisuhteissa.”
Älä laita parisuhdetta hyllylle
Salon mukaan tyytymättömyyden työstäminen tulisi aloittaa riittävän ajoissa. Ajatusmalli, että parisuhteen voisi laittaa pikkulapsivuosiksi ikään kuin hyllylle odottamaan tilanteen helpottamista, on tuhoon tuomittu.
”Jos parisuhteen osapuolilla on hankalia oloja, odottaminen ei ratkaise mitään eikä aika korjaa asioita. Päinvastoin puhuminen ja tilanteen selvittely on sitä kivuliaampaa, mitä pidempään odottaa.”
Sen sijaan yhdessä voi kyllä odottaa helpompia aikoja. Oleellista on, että arjen kuormittavuus lausutaan ääneen ja siitä päätetään selvitä yhdessä.
”Pahimmat ruuhkavuodet voivat olla sellaista odottamista ja sietämistä. Pointti on siinä, että siitä puhutaan yhdessä. Voidaan todeta, että nyt ei ole kivaa, mutta olemme samassa veneessä ja kestämme tämän yhdessä. Samalla on tärkeää hyväksyä muutos – se, että samanlaista aikaa kuin ennen lapsia ei tule, mutta pahin vaihe hellittää jossain vaiheessa”, Salo neuvoo.
Olennaista on kaipuu toisen rakkauteen
Mistä sitten tietää, onko kyseessä niin sanottu oikea, eroa vaativa tilanne vai kuormittavan elämänvaiheen tuomat, työstämisen myötä todennäköisesti ohimenevät haasteet? Salon mukaan tämäkin voi vaatia pohdintaa.
”Pitää lähteä miettimään, tunnistaako itsessään vielä kaipuuta toisen rakkauteen ja läheisyyteen. Jos se halu on vielä sisällä, vaikka sitä ei uskaltaisi ilmaista, silloin puhuminen ja tyytymättömyyden työstäminen voivat avata solmuja. Mutta jos on jo mielessään hyvästellyt toisen, tilanne on tietysti eri. Usein ihmiset sotkevat nämä kaksi ja luulevat, että ero on ainut ratkaisu tilanteeseen.”
Vihamielisyys ei ole kenenkään etu
Jos suhde on työstämisestä huolimatta tullut tiensä päähän eikä kaipuuta toisen läheisyyteen enää ole, erotakin saa. Lapset aistivat vanhempiensa viileät välit, vaikka avoimia riitoja ei olisikaan. Vihamielisessä ilmapiirissä eläminen ei ole kenenkään etu.
Toisaalta tilanteita ja ratkaisuja on monenlaisia. Jotkut hyvin keskenään toimeen tulevat aikuiset saattavat elää pikkulapsivaiheen saman katon alla ystävyyssuhteessa, vaikka parisuhdetta heidän välillään ei enää olisikaan.
”Elämä on monimuotoista, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Tällaisessa tilanteessa pitää tietysti miettiä, onko ratkaisu tehty aidossa yhteisymmärryksessä, ja onko se puhuttu auki niin aikuisten kesken kuin lapsillekin. Helposti käy niin, että ihmissuhteiden rajat jäävät hämäriksi, ja se on vahingollisia kaikille. Siksi avoin keskustelu on tärkeää”, painottaa Salo.
