Eropäätös on tehty, mutta lapsi ei vielä tiedä sitä. Miten erosta kannattaa kertoa lapselle? Miten häntä voi tukea suuressa elämänmuutoksessa? Lue psykologin neuvot.

Viimeksi päivitetty 28.2.2024

Vanhempien erotessa myös lapsen maailma mullistuu täysin. Erotilanteessa onkin tärkeää pystyä tarjoamaan lapselle turvaa ja lohtua sekä pitämään vanhempien erimielisyydet lapsen ulottumattomissa.


 


Miten kertoa lapselle erosta, kun omakin pää on vielä pyörällä? Erotilanteessa aikuisen mieli voi myllertää ja tunteet vaihdella kiukusta pettymykseen ja suruun. Kaiken keskellä olisi kuitenkin ensisijaisen tärkeää ottaa huomioon myös lapsen tunteet ja pystyä tarjoamaan tälle turvaa isossa muutoksessa.

”Tietenkin vanhemmat saavat purkaa mieltään ja tunteitaan esimerkiksi ystävilleen, mutta lapsi pitäisi pystyä pitämään kaiken draaman ulkopuolella.”

Psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti Sirpa Pitkäniitty ohjeistaa aikuisia olemaan lapsille rehellisiä ja keskustelemaan kaikista eroon liittyvistä asioista avoimesti.

”Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että vanhemmat eivät puhuisi toisistaan pahaa lapselleen tai lapsen kuullen. Tietenkin vanhemmat saavat purkaa mieltään ja tunteitaan esimerkiksi ystävilleen, mutta lapsi pitäisi pystyä pitämään kaiken draaman ulkopuolella.”

Lue myös: ”Päivittäin ajattelen ja kaipaan heitä” – Toisesta vanhemmasta vieraannuttaminen voi myrkyttää lapsen mielen

Milloin ja miten kertoa lapselle erosta?

Pitkäniityn mukaan erosta kannattaa kertoa lapselle heti, kun eropäätös on tehty. Usein vanhemmat saattavat pitkittää asian kertomista lapselle niin kauan, että lapsi ehtii jo arvata, mistä on kyse. Mikäli erosta kerrotaan juuri ennen asumisjärjestelyjen muutosta, voi se lisätä lapsen mielipahaa.

”Pienikin lapsi näkee kyllä, jos aikuisilla on vaikeuksia keskenään. Vaikka eropäätöstä ei olisikaan vielä tehty, lapselle voi hyvin sanoa, että aikuisilla on hieman hankalaa, ja he koittavat selvittää asioita,” Pitkäniitty kertoo.

Vanhemmat saattavat pitkittää asian kertomista lapselle niin kauan, että lapsi ehtii jo arvata, mistä on kyse.

Aikuisten kannattaa myös sopia yhteinen linja siitä, miten ja mitä lapselle kerrotaan. Pitkäniityn mukaan parasta olisi, mikäli aikuiset kertoisivat erosta lapselle yhdessä, rauhallisessa tilassa ilman kiirettä.

”Itse vierastan ”vanhemmat kasvoivat erilleen” -selitystä. Kertoisin sen sijaan vanhemmilla olevan isoja ristiriitoja, joita ei saatu selvitettyä. Nämä asiat on hyvä miettiä valmiiksi, sillä lapsi kyllä kysyy niin kauan, kunnes saa kunnollisen vastauksen asiaan. Lapsi saattaa myös pohtia, joutuuko hän vanhemmistaan eroon, jos lapsen ja vanhemman välille tulee riitaa. On osattava selittää, että aikuisen riita on eri asia, eikä lapsi voi vaikuttaa aikuisten tekemään päätökseen.”

Lue myös: Kaikki aikuisten asiat eivät sovi lasten korville – Näistä asioista ei riidellä lasten läsnäollessa

Kerro erosta tavalla, joka huomioi lapsen iän

Se, miten kertoa lapselle erosta, riippuu pitkälti lapsen iästä. On eri asia keskustella asiasta pikkulapsen ja teinin kanssa.

Alakoulu- ja päiväkoti-ikäinen lapsi kaipaa hyvin konkreettisia vastauksia – häntä voi askarruttaa se, kuka tulee hakemaan häntä päiväkodista, onko hänellä toisen vanhemman kodissa oma huone tai saako hän viedä mukanaan omat lelunsa.

”Asioita ei kannata häivyttää epämääräisyyden taakse, vaan jutella niistä rohkeasti lapsen kanssa.”

Pitkäniityn mukaan onkin tärkeää, että vanhemmat pystyisivät vastaamaan lapsen esittämiin kysymyksiin, sillä selkeys luo lapselle turvallisuutta.

”Alle kouluikäiset lapset näyttävät omia tunteitaan ja ajatuksiaan toiminnan kautta: he voivat nähdä huonoja unia tai olla levottomia. Mutta jo neljävuotiaat osaavat myös kysyä ja keskustella, jos heidän mieltään painaa jokin asia. Asioita ei kannata häivyttää epämääräisyyden taakse, vaan jutella niistä rohkeasti lapsen kanssa. Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, sitä enemmän hän osaa kyseenalaistaa ja keskustella asioista.”

Näin helpotat lapsen oloa erotilanteessa

Pienet lapset hakevat lohtua silittelystä ja sylissä pitämisestä, ja näitä Pitkäniitty kehottaakin lapselle tarjoamaan. Myös aiheeseen liittyvät sadut voivat olla hyvä tapa käsitellä tapahtunutta.

Pienet lapset hakevat lohtua silittelystä ja sylissä pitämisestä.

Vanhemmat lapset taas saattavat kirjoittaa ajatuksiaan päiväkirjaan, ja osa juttelee kavereilleen. Pitkäniitty muistuttaakin, että jopa puolet alakouluikäisten lasten vanhemmista on eronneita, joten lapsella saattaa hyvinkin olla kaveripiirissään vanhempien eron kokenut lapsi.

Vaikka lapsella olisikin muita juttukavereita, Pitkäniitty painottaa vanhempien avoimuutta ja valmiutta vastata lapsen kysymyksiin, olipa tämä minkä ikäinen tahansa.

”Jos lapsi ikävöi toista vanhempaansa, pahaa mieltä voi auttaa jo sekin, että hän pääsee puhumaan puhelimessa tai tapaamaan tätä.”

”Lapselle voi tulla tarve jutella aiheesta vaikkapa autossa matkalla treeneihin tai missä tahansa kahdenkeskisessä tilanteessa. Silloin on hyvä pystyä keskustelemaan lapsen kanssa tämän mieltä askarruttavista asioista. Jos lapsi ikävöi toista vanhempaansa, pahaa mieltä voi auttaa jo sekin, että hän pääsee puhumaan puhelimessa tai tapaamaan tätä.”

Pitkäniitty toivoo, että vanhempien välit pysyisivät asiallisina erosta huolimatta. Mikäli aikuinen on itse kaaoksen keskellä, on lapsen vaikeampi tulla puhumaan eron aiheuttamista tunteista.

”Mikäli lapsi ei halua puhua vanhemmilleen, voi keskustelukumppaniksi tarjota esimerkiksi kummia tai isovanhempaa.”

”Mikäli lapsi ei halua puhua vanhemmilleen, voi keskustelukumppaniksi tarjota esimerkiksi kummia tai isovanhempaa. Mikäli lapsilla on sisaruksia, voi heistä olla toisilleen tukea uudessa elämänvaiheessa, etenkin, jos heillä on jo valmiiksi hyvin läheiset välit. Lapsille on tarjolla myös eroryhmiä, joissa asioista pääsee puhumaan ulkopuolisen kanssa”, Pitkäniitty sanoo.

Yksi muutos kerrallaan – vanhempien ero lasten näkökulmasta

Pitkäniityn mukaan teini-ikäisillä lapsilla sopeutuminen vanhempien eroon voi viedä kauemmin kuin päiväkoti-ikäisillä lapsilla – varsinkin, jos kyseessä on muutto uudelle paikkakunnalle.

”On aika iso juttu asua kaukana omasta ystäväverkostosta. Koko lapsen elämä muuttuu vanhempien eron myötä. Sillä on merkitystä, onko lapsi asunut vanhempiensa kanssa viisi vai viisitoista vuotta yhdessä: siksi pikkulasten on usein helpompi sopeutua uuteen tilanteeseen kuin teini-ikäisten”, Pitkäniitty kertoo.

”Sillä on merkitystä, onko lapsi asunut vanhempiensa kanssa viisi vai viisitoista vuotta.”

Vanhempien ero voi lasten näkökulmasta olla entistä hämmentävämpi, mikäli mukaan tulee heti uusperhekuvioita. Vaikka päiväkoti-ikäiset voivat sopeutua uuteen tilanteen jopa muutamassa kuukaudessa, Pitkäniitty suosittelee etenemään harkiten ja tekemään yhden elämänmuutoksen kerrallaan.

Vanhempien ero voi lasten näkökulmasta olla entistä hämmentävämpi, mikäli mukaan tulee heti uusperhekuvioita.

Etenkin pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi kodissa asuu uusi aikuinen ja parhaimmillaan tämän lapsiakin.

”Mikäli lapsi ei ole ehtinyt surra rauhassa toisen vanhemman poismuuttoa, uuden ihmisen muutto kotiin on isompi ja raskaampi asia käsiteltäväksi. Pikkulapselle voi olla vaikeaa hahmottaa, keitä ihmisiä kotona milloinkin on”, Pitkäniitty sanoo.

”Vauva sopeutuu muutokseen helpommin kuin kymmenvuotias.”

Ikä totta kai vaikuttaa siihen, miten lapsi sopeutuu uuteen.

”Vauva sopeutuu muutokseen helpommin kuin kymmenvuotias. Lisäksi lapsen temperamentilla on vaikutusta, sillä kovin huolettomat lapset eivät ehkä reagoi niin herkästi uusiin muutoksiin.”

Jos tarvitset apua eron käsittelyyn tai neuvoja käytännön asioissa, liikkeelle pääset Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämästä Apua eroon -palvelusta

Mitä mieltä olet artikkelista?