Vauva on tullut taloon ja varastanut isän sydämen. Maidon tuoksuinen koti ja silmiin tuijottava poika on vienyt voiton baari-illasta kavereiden kanssa.
Viimeksi päivitetty 13.5.2015
Limaa.
Pieruja.
Kakkaa.
Pissaa.
Tissiä.
Ja sitten vielä lisää tissiä. Tissi on autuus ja taivas.
Tätä tämä arki on.
Tämä kaikki on minulle yhtä uutta, kuin on pojallekin. En ollut edes pitänyt aiemmin noin pientä vauvaa sylissäni ja nyt yhtäkkiä, heti syntymästään asti, kuin luonnostaan, hän on ihollani kuin kotonaan. Siinä hän on, luottavaisena ja ilman turhia fasadeja, omana itsenään, kuin aina olisi näin ollutkin. Eikä hän mennytkään rikki, kun häntä kannoin. Sitkeää tekoa on tuo pieni poika.
On jotenkin kutkuttavan kiehtovaa ajatella, että noin pienestä kasvaa komea mies – kuten isänsäkin, 100kg terästä – ja miten hänen maailmansa laajenee päivä päivältä, miltei hetki hetkeltä. Hän on tarkka poika ja katselee ympärilleen aktiivisesti ja tuijottaa silmiin, kuin ihmetelläkseen, kuka on tuo hahmo, joka minua kantaa.
Maidon tuoksu täyttää koko talon
Tissistä poika pitää. Ja kotona onkin tasainen maidon tuoksu ja maitoinen tahma kaikkialla. Öisin, kun Niina syöttää poikaa, seuraan vaivihkaa, kuin lumouksen vallassa tätä hiljaista elämän näytöstä, jossa täydellinen tyytyväisyys ja täydellinen epäitsekkyys esittäytyvät samanaikaisesti ja yön hämärässä tunnen miltei eristäytyneisyyttä tästä tilanteesta, jossa outous ja olemassa oleva kohtaavat. Enkä kyllästy tähän näkyyn. Näin sen pitääkin mennä.
Jokainen päivä alkaa muutoksella. Valtava on tuo vauhti, jolla pieni poika muuttuu ja tulee tutummaksi ympäristönsä kanssa. Ja tietenkin: on hän myös söpö, ehkä söpöin lapsi ikinä. No, tämä nyt ei ole niin suuri ihme – geenit kun ovat homo sapiensin huippua. Evoluution kruunu on syntynyt ja kasvamassa täällä Vantaalla. Huikeaa, sanon mä.
Poikien iltapäivä: vempaimia, kahvia, jalkapalloa ja viisas vanha mies
Tänään oli ensimmäinen Poikien Iltapäivä kahdestaan pojan kanssa – ja kävimme kaupoissa tutustumassa elektronisiin vempaimiin ja sitten istahdimme kahville Töölössä erääseen kahvilaan seuraamaan ohitse kulkevia ihmisiä ja keskustelemaan äidistä ja tietenkin jalkapallosta, olihan Suomi-Espanja ottelun fantastinen tasatulos vielä tuoreessa muistissa.
Siellä me istuimme, kaksi miestä uusia toisillemme. Kahvilassa yksi vanhempi herrasmies tuli kertomaan, että lapsen kanssa pitääkin viettää aikaa, yhdessä isän kanssa, sillä vain siten pojasta voi kasvaa tasapainoinen nuori mies, joka on sinut maailman kanssa – ja toivotti onnea elämäämme. Outo, viisas ja ihana vanha mies.
Illalla ajattelin meneväni oluelle isompien poikien kanssa, mutta lähdön hetkellä päätinkin, että haluankin vaihtaa vaipat sekä kulkea ympyrää kotona pojan kanssa. Hän kun kovasti pitää liikkeestä ja ympäristön tutkimisesta sekä silmiin tuijottamisesta. Jotenkin ei tullut sitä olutta ikävä.
Meillä on fantastinen poika. Poika, joka rakastaa tissiä.
Lässynlässyn.
Sydän
Teksti on julkaistu alun perin Jori Eskolinin Ääntä, perkele! –blogissa 10.7.2014.
Lue Jorin aiemmin Vau.fi:ssä julkaistut tekstit:
1. No, onneksi lapsella on kaikki hyvin
2. Syntyi poika – ja alkoi matka kohti sitä, mitä en vielä tunne
