Viimeksi päivitetty 12.8.2026
Vaikka vastasyntyneen näkökyky on vielä heikko, lapsen näkö kehittyy nopeasti. Jo kahden viikon iässä lapsi alkaa havaita lähellä olevia esineitä ja asioita, ja nopea kehitysvauhti jatkuu tämänkin jälkeen.
”Kahden tai kolmen kuukauden ikäinen lapsi kykenee luomaan katseyhteyden ja seuraamaan edessään liikkuvaa esinettä. Puolivuotiaana lapsi tutkailee jo käsiään ja tunnistaa tuttuja esineitä pidemmänkin matkan päästä. Kymmenen kuukauden iässä lapsi huomaa sivuilta tulevan liikkeen ja vuoden ikäinen lapsi havaitsee viiden millimetrin kokoisen esineen lattialla”, silmätautien erikoisalajohtaja ja ylilääkäri Matti Seppänen kertoo.
Näön kehitystä seurataan pienestä pitäen
Lapsen ensimmäiset kolme kuukautta ovat näön kehityksen kannalta tärkeintä aikaa, ja siksi näköä tutkitaankin neuvolassa säännöllisesti. Poikkeavuudet näön kehityksessä voivat hoitamattomina johtaa jopa pysyvään näön heikkenemiseen.
”Jo vastasyntyneeltä tarkastetaan pupillien toiminta, silmien ulkonäkö sekä punaheijaste, jonka avulla voidaan havaita esimerkiksi synnynnäinen kaihi.”
Näön kehittymistä tutkitaan aina lapsen ikätason mukaisesti. Neljän kuukauden iästä lähtien neuvolassa voidaan selvittää karsastusta ja silmien asentoa peitto- ja lamppukokeilla.
”Lapsen kasvaessa tutkimuksissa otetaan käyttöön myös näkö- ja kuviotaulut, joiden avulla kolmevuotiailta pystytään arvioimaan lähinäköä. Neljän vuoden iässä on mahdollista tutkia myös kaukonäön kehittymistä.”
Artikkeli jatkuu
Näkemisen ongelmat eivät välttämättä periydy
Lapsen näön kehityksessä voi myös ilmaantua erilaisia ongelmia, joista yleisimmät ovat taittovirheet ja karsastus. Nämä taas voivat johtaa ns. laiskaan silmään, jolloin toisen silmän näkö jää heikommaksi. Lapsen näkemisen ongelmiin voivat vaikuttaa jonkin verran myös perintötekijät.
”Jos vaikkapa molemmilla vanhemmilla on ollut voimakasta karsastusta, sitä voi ilmetä jonkin verran helpommin myös lapsella. Hieman vaikutusta on myös sillä, jos molemmilla vanhemmilla on suuri miinustaitteisuus eli likinäkö.”
Vaikka vanhempien näköongelmat eivät automaattisesti periydy lapselle, neuvolassa on hyvä mainita sisaruksilla tai vanhemmilla todetusta karsastuksesta. Tällöin lapsen näön kehittymiseen ja mahdolliseen karsastukseen kiinnitetään erityistä huomiota.
”Myös kuulovamma, hypotonia ja motorisen tai kognitiivisen kehityksen viivästymät ovat asioita, joiden vuoksi näkökyvyn kehittymistä tutkitaan tarkemmin.”
Poikkeavuudet näön kehityksessä voivat näkyä monin eri tavoin
Mikäli jokin lapsen näön kehityksessä huolestuttaa, asia kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi matalalla kynnyksellä. Neuvolasta lapsi voidaan ohjata jatkotutkimuksiin, ja mitä aiemmin asiaa aletaan selvittämään, sitä paremmat tulokset hoidolla saavutetaan. Esimerkiksi näkökentän edessä oleva luomi vaatii aina kiireellisen arvion.
”Lapsen heikosta katsekontaktista, jatkuvasta kyynelvuodosta ja poikkeavista silmänliikkeistä on hyvä mainita neuvolassa tai silmälääkärillä. Myös voimakas valonarkuus, poikkeava pään asento sekä jatkuva, ajoittainen tai äkillisesti alkanut karsastus pitää aina ottaa puheeksi”, Seppänen luettelee.
Joskus näkemisen ongelmat voi havaita myös hämärässä valossa otetuista valokuvista, joissa lapsen pupillissa näkyy valkoinen heijaste.
Lasten yleisimmät näkemisen ongelmat
Karsastus tarkoittaa sitä, etteivät silmät kohdistu samaan pisteeseen. Tämä taas voi häiritä toisen silmän näkökyvyn kehittymistä ja johtaa hoitamattomana pysyvään näkökyvyn heikentymiseen. Karsastusta hoidetaan silmälaseilla tai peittohoidolla, mutta tarvittaessa myös leikkauksella. Joskus karsastus on kuitenkin tilapäistä, sillä pienten imeväisten toinen silmä voi toisinaan karsastaa etenkin väsyneenä. Tilapäisen karsastuksen tulisi kuitenkin hävitä viimeistään 4–6 kuukauden ikäisenä.
Laiska silmä eli amblyopia on seurausta silmien karsastuksesta tai taittovirheistä. Laiskan silmän näkökyky on heikompi kuin toisessa silmässä, sillä lapsi ei käytä katsomiseen molempia silmiä tasapuolisesti. Laiskaa silmää voidaan hoitaa esimerkiksi peittämällä parempi silmä, jolloin heikomman silmän näkökyky kehittyy. Laistaa silmää ei kuitenkaan pidä lähteä hoitamaan omin päin, vaan aina lääkärin ohjeiden mukaan.
Silmien taittovirheet voidaan jaotella kolmeen ryhmään: likitaittoisuus estää kaukana olevien kohteiden näkemisen selkeästi, kaukotaittoisuudessa lähinäkeminen rasittaa silmiä erityisesti ja hajataittoisuudessa valo ei tarkennu tarpeeksi tarkasti yhteen pisteeseen. Yleensä taittovirheiden hoitoon käytetään silmälaseja.
