Viimeksi päivitetty 21.8.2026
Ihmisen jalka luutuu lopulliseen muotoonsa vasta hieman yli 20 vuoden iässä. Ennen sitä lapsen jaloissa ehtii kuitenkin esiintyä monia erilaisia asentopoikkeamia, jotka kuuluvat normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Tyypillisimmät poikkeamat lapsen jaloissa ovat muun muassa länkisääret, pihtipolvet ja lattajalat.
”Esimerkiksi vauvojen jalat ovat monesti ulospäin kääntyneet, jolloin puhutaan niin kutsutusta länkisäärisyydestä. Noin 3–7 vuoden ikähaarukassa taas pihtipolvisuus on normaalia”, jalkaterapeutti Noora Peltovirta valottaa.
Yleensä virheasennot korjautuvat itsestään, mutta mikäli esimerkiksi pihtipolvisuutta esiintyy vielä yli 10-vuotiaana, on syytä käydä jalkojen terveyden ammattilaisen juttusilla.
Artikkeli jatkuu
Jalkojen asentopoikkeamat voivat aiheuttaa jopa nivelrikon
Mikäli lapsen jalkojen asentopoikkeamat pitkittyvät liikaa, jalka voi mukautua väärään asentoon. Tällä voi olla kauaskantoiset vaikutukset vielä aikuisuudessakin, sillä poikkeava jalan asento aiheuttaa esimerkiksi nivelille suurta rasitusta.
”Alaraajojen asentopoikkeamista johtuvat nivelvaivat ovat hirveän yleisiä. Vanhemmalla iällä edessä voi olla nivelrikko ja pahimmassa tapauksessa tekonivelen vaihto. Jos jalkaterässä on virheasento, se kuormittaa alaraajaa lonkkaan asti”, Peltovirta kertoo.
Peltovirran mukaan jalkaterapeutin vastaanotolle hakeudutaan usein vasta vanhemmalla iällä, eli silloin, kun ongelmat ovat edenneet jo pitkälle. Vaikka erilaisilla lihasharjoitteilla on mahdollista helpottaa nivelvaivoista johtuvaa kipua, jalan luisiin rakenteisiin ei enää pystytä vaikuttamaan.
”Jos asentopoikkeamia halutaan ennaltaehkäistä, se olisi hyvä tapahtua lapsen kasvuiässä, kun jalka ei ole vielä ehtinyt mukautumaan lopulliseen muotoonsa.”
Lapsen jalkojen pitkittyneitä asentopoikkeamia voidaan ehkäistä
Peltovirran mukaan helppo tapa ehkäistä jalkojen asentopoikkeamien pitkittymistä on tarkkailla lapsen istuma- ja nukkuma-asentoja. Lapset suosivat usein esimerkiksi ns. ”W”-asentoa, jossa lapsi istuu polvillaan, sääret ja jalkaterät sivuille päin. Asento pakottaa sääret ja lonkat sisäkiertoon ja on yksi yleisimmistä pihtipolvisuuden aiheuttajista.
”Hieman sama asento toistuu myös silloin, jos lapsi nukkuu mahallaan polvet koukussa, jalat sivulle päin – eli niin sanotusti sammakkoasennossa.”
Lasta tulisikin ohjata vähemmän kuormittaviin istuma- ja nukkuma-asentoihin sekä toimimaan mahdollisimman paljon eri asennoissa erityisesti silloin, kun lapsi leikkii lattialla. W-asennon sijaan parempi vaihtoehto on vaikkapa risti-istunta, joka on alaraajoille huomattavasti ystävällisempi asento. Peltovirta kehottaa myös monipuoliseen liikuntaan, sillä se ehkäisee tehokkaasti poikkeavien asentojen pitkittymistä.
”Monesti lapselle valikoituu vain yksi urheilulaji, jolloin liikkuminen on todella yksipuolista. Siksi olisi hyvä huolehtia siitä, että lapselle tulisi paljon muutakin monipuolista liikettä, mikä ehkäisisi tehokkaasti lihasepätasapainojen kehittymistä. Sitä kautta taas voidaan ehkäistä asentopoikkeamien syntymistä, mikä taas ehkäisee urheiluvammojen syntymistä.”
Ei korkokengille
Myös kenkävalintoihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta lapsen jalkojen asentopoikkeamat eivät pääse pahenemaan.
”Erityisen haitallisia kasvavalle jalalle ovat paksupohjaiset tai kantakorotetut kengät. Myöskään hirveän tuetut tai kiertojäykät kengät eivät ole hyväksi. Pahin kaikista on kengän kapeneva kärki, joka pakottaa varpaat suppuun.”
Peltovirta harmittelee, ettei jalan mallin mukaan tehtäviä kenkiä juurikaan ole markkinoilla. Vaikka kenkämuoti on jonkin verran muuttunut entisajoista, monet kengät ovat edelleen varpaista kapeat. Samaan aikaan kenkä levenee jalkaterän keskiosasta, jolloin jalka leviää väärästä kohdasta.
”Poikkeuksen tekevät paljasjalkakengät, jotka mukautuvat jalan luonnollisen mallin mukaan. Jalan kehittymiselle olisi hyväksi liikkua myös paljain jaloin – ja muutenkin kuin kävellen.”
