Julkaistu 9.11.2010
Raskauden päästyä käyntiin alkaa eräänlainen jännitysnäytelmä: tuleeko pahoinvointia vai ei? Ja jos tulee, niin kuinka pahana? Harva pääsee täysin pälkähästä, sillä noin 70-80 prosenttia odottajista kokee ainakin jonkinasteista raskauspahoinvointia.
Joka sadas saa hyperemeesin
Kaikilla odottajilla pahoinvointi ei kuitenkaan jää etomiseen ja yökkäilyyn. Noin prosentti raskaana olevista saa vaivakseen poikkeuksellisen rajun pahoinvoinnin eli hyperemeesin.
Hyperemeesi tulee latinan sanoista hyperemesis gravidarum, eli sananmukaisesti raskausajan runsas oksentelu. Monisikiöinen raskaus lisää hyperemeesin todennäköisyyttä.
Oksentelua ja painon laskua
Pahoinvointi määritellään hyperemeesiksi silloin, kun:
- oksentelu on voimakasta ja vaikeuttaa jokapäiväistä elämää
- odottajan paino laskee yli 5 %
- odottajalla on aineenvaihdunta- ja nestetasapainohäiriöitä
- odottajan elimistö kärsii kuivumisesta ja aliravitsemuksesta
Raskauspahoinvoinnin tarkkaa syytä ei edelleenkään tiedetä. Vahvin epäilys kohdistuu istukkahormoniin. Hyperemeesiin saattaa liittyä myös ohimenevää kilpirauhasen liikatoimintaa, joka voi vaikuttaa pahoinvoinnin voimakkuuteen.
Ei parannuskeinoa
Hyperemeesiin, kuten muuhunkaan raskausajan pahoinvointiin, ei ole varsinaista parannuskeinoa. Tavallisin hoitokeino on suonensisäinen nesteytys. Myös pahoinvointilääkkeitä voidaan käyttää, mutta niiden käytöstä päättää aina lääkäri.
Lääkitystä ei aloiteta herkästi, sillä osa pahoinvointilääkkeistä läpäisee istukan, eivätkä lääkkeet aina edes tehoa raskauspahoinvointiin. Suomessa lääkkeistä yleisimmin käytössä on metoklopramidia sisältävä valmiste.
Vältä inkivääriä
Inkivääriä käytetään joissakin maissa pahoinvoinnin taltuttamiseen, ja vielä joitakin vuosia sitten Suomessakin käytettiin inkiväärivalmisteita raskauspahoinvointiin.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on kuitenkin antanut suosituksen välttää inkiväärivalmisteita raskausaikana, sillä niiden vaikutuksesta ei toistaiseksi ole riittävästi tutkimustietoa.
Sikiöllä ei yleensä hätää
Vaikka odottava äiti riutuu pahoinvoinnin kourissa, ei sikiöllä yleensä ole hätää. Rajukaan oksentaminen ei tavallisesti vaikuta vauvan vointiin ja raskauden ennuste on hyperemeesiodottajilla kaikesta huolimatta hyvä.
Joidenkin tutkimusten mukaan voimakkaasta pahoinvoinnista kärsivillä odottajilla on jopa pienempi keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riski.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Loputon oksentaminen vie voimat
Sini, 32, on saanut hyperemeesin riesakseen kahdesti: sekä esikoista odottaessaan, että nyt toisessa raskaudessaan.
”Ensimmäisessä raskaudessani oksentelu alkoi miltei heti plussauksen jälkeen. Aluksi luulin, että se on ihan normaalia. En tuolloin vielä tiennyt, että oksentaminen voi todella mennä niin mahdottomaksi. En silloin ollut kuullutkaan mistään hyperemeesistä”, Sini kertaa neljän vuoden takaisia tapahtumia.
Pahoinvointi vei sairaalaan
Termi tuli kuitenkin Sinille pian tutuksi, kun loputon oksentaminen vei hänet sairaalaan.
”Olin oksentanut pari viikkoa lähes tauotta, kun vihdoin ymmärsin hakeutua hoitoon. Sairaalassa minut laitettiin tiputukseen ja sain diagnooksiksi hyperemeesin.”
”Rankka oksentelu jatkui puoleen väliin raskautta. Laihduin oksentelun seurauksena aika paljon, elimistö kuivui ja olin tosi huonossa kunnossa. Jouduin käymään tiputuksessa useaan otteeseen”, Sini muistelee.
”Haluanko toisen lapsen?”
Ensimmäisen raskauden vaikeus sai Sinin pohtimaan pitkään, haluaako hän kokea saman toiste. Lopulta vauvakuume vei voiton.
”Toinen lapsi on nyt tuloillaan. Ja kuten vähän ennalta arvasin ja pelkäsin, hyperemeesi iski myös tässä raskaudessa. Olen ollut sairaslomalla käytännössä koko raskausajan, eikä työpaikallani oikein meinata käsittää, etten todella kykene mihinkään”, hän sanoo.
Yhteiskunta ei ymmärrä
Sini kokeekin, että hyperemeesistä kärsiviä ei aina ymmärretä.
”Olen saanut kuulla kaikenlaista, kuten että raskaus ei ole sairaus, tai että kyllä se olo kohenee kun otat reippaamman asenteen. Kehotetaan menemään raittiiseen ilmaan lenkille”, Sini naurahtaa.
”Myös hoitohenkilökunnalta tulee toisinaan ihmeellisiä kommentteja. Eräs lääkäri totesi minulle, että pahoinvointi on psyykeestä kiinni ja loppuu kyllä, kun lopetan stressaamisen. Eipä tuntunut järin mukavalta”, hän tuumaa.
Ei ole tahdosta kiinni!
”Moni luulee, että kaikki raskausajan pahoinvointi on pelkkää aamupahoinvointia, jotain pientä etomista, joka menee ohi kun syö näkkärin. On vaikeaa saada ihmiset käsittämään, että pahoinvointi voi joillain naisilla olla näin kokonaisvaltaista, että puolet raskausajasta menee pää pöntössä. Ilman että sille voi itse yhtään mitään”, Sini huokaisee.
